7 hyvää syytä, miksi EI kannata ottaa aurinkoa

5 kommenttia:
id-auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


Eräässä isossa Facebook-ryhmässä oli vastikään keskusteluketju, jonne monet laittoivat kuvia, miten he olivat jo ehtineet polttamaan itsensä auringossa. Jo vasta ensimmäisten oikeasti aurinkoisten, lämmössä kellineiden päivien aikana.

Suomalaisten ensimmäiset hetket auringossa, ja samantien niin paljon punaisia naamoja, hartioita, selkiä ja rintakehiä. 

Pakko myöntää, että itseni teki pahaa katsella.


Ihmiset ovat onnellisia auringosta, sitä en ihmettele (olenhan minäkin). Vahinkojakin sattuu, ei siinä mitään.

Mutta se ihmisten omasta palamissuorituksestaan huokuva tyytyväisyys. Se silmiin pistävän yleinen ajatusmaailma, että voi miten ihanaa, kun tämäkin sitten muuttuu rusketukseksi! Se, kun itsensä poltetaan tietoisesti ”vahingossa” tai jopa täysin tarkoituksella. Sitä en ymmärrä, en enää.

Voi kumpa se terveellisyyden trendi vihersmoothieineen, fitness-pumppijumppineen, mindfulnesseineen ja vitamiinilisineen ulottuisi jossain vaiheessa myös rusketukseen. Uusi muotitrendi voisi muuttaa ihmisten epäterveellisten ahmivaa suhtautumista aurinkoon.

Kun ihannoidaan sitä, miten voidaan "ottaa brunaa", mä näen siinä vaan ne siihen ajavat epäterveet kauneusihanteet. 

Luonnollisen rusketuksen ihannointi – tietenkin mielummin auringosta kuin purkista – kun se on niin kesäistä ja freesiä. Vaikka siinä ilmaisessa aurinkorusketuksessa piilisi suuremmat riskit, kuin täyteaineiden piikittämisessä huuliinsa (en toki osaa sanoa varmaksi, en ole perehtynyt täyteaineisiin). Näen siinä erityisesti nuorille ihmisille kovin ominaisen kuolemattomuuden tunteen ja yleisen välinpitämättömyyden omasta terveydestä.

Koska se asian ongelma on vain mahdollinen ongelma, eikä sekään ole juuri tässä ja nyt, niin mitä väliä.


auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


On todella yleistä, että ruskettuminen ja auringon ottaminen nähdään tärkeämpinä, kuin oman terveyden huomioiminen pitkällä tähtäimellä.

Ja kun ihmisiä ei kerran voi ravistella hereille vain ajatuksen voimalla, haluan kirjoittaa aiheesta.


Kirjoitin myös viime vuoden elokuussa postauksen ”Ylpeästi kalkkilaivan kapteeni – Ajatuksia aurinkotietoisuudesta”, jossa käsittelin omaa muuttunutta ajatusmaailmaani auringolta suojautumisen ja ihoni suojelun suhteen.

Kirjoitin, miten olen itse tajunnut olevani ihosyövän ihanneuhri, lähes oppikirjaesimerkki siitä geneettisesti suurimmasta riskiryhmästä. 

Punapäinen, helposti palava ja vaalea pisamanaama, jolla luomiakin riittäisi vaikka muille jaettavaksi.

Ainoa mikä mun riskiäni pienentää on se, että mä tiedostan sen, ja aion toimia sen ennaltaehkäisevästi sen eteen. Siksi oikeastaan ne, jotka eivät kuulu suurimpaan riskiryhmään ja sen vuoksi myös välittävät vähemmän, taitavat olla oikeastaan jopa suuremmassa vaarassa.

Nyt kesä on taas täällä, ja aurinkotietoisuus on enemmän kuin ajankohtaista. Olen pyrkinyt perehtymään jonkin verran aiheeseen, jotta osaisin itse toimia järkevästi. Ja päätin jakaa jotain siitä myös täällä blogin puolella.


auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


Kokosin tähän kirjoitukseen seitsemän pointtia, minkä takia EI kannata ottaa aurinkoa.


1. Rusketus ei ole terveellistä ihmiselle. Rusketus on osoitus auringon ultraviolettisäteilyvahingosta ja siitä, että iho yrittää suojata itseään. 

Jotkut ruskettuvat helpommin ja jotkut hitaammin. Mutta mun mielestä sitä ei pitäisi helpottaa tai pakottaa makoilemalla tietentahtoen auringossa ruskettumassa ja keräilemässä itseensä UV-säteilyä. On epäterveellistä "ottaa brunaa". Myös suomalaisten keskuudessa hyvin yleinen aurinkoihottuma (kutsutaan myös aurinkoallergiaksi) on yleensä merkki puutteellisesta suojauksesta ja siitä, että on viettänyt liian kauan aikaa auringossa.

2. Auringon UV-säteily vanhentaa ihoa.

Erityisesti ruskennuteilla alueilla ihon vanheneminen nopeutuu. Vaikka rusketus lasehtii pois, iho ei nuorene. Ihon rakenteet kärsivät, kimmoisuus vähenee ja ryppyyntymisalttius lisääntyy.

3. Pilviverho auringon edessä ei estä palamista, sillä UV-säteily läpäisee pilvet vaikka valo ei läpäisisi.

Myöskään vaatteet eivät anna UV-säteilyltä täyttä suojaa ja niiden läpi voi palaa etenkin, jos kyse on huokoisista kankaista ja UV-säteilyn voimakkuus on suuri, eli erityisesti etelämmässä.

4. Aurinkovoiteet eivät luo 100% suojaa.

Aurinkovoidetta pitää lisätä säännöllisesti, jotta sen teho ei heikkene. Tutkimusten mukaan ihmiset levittävät sitä pääsääntöisesti aivan liian vähän, jolloin suojatehokaan ei vastaa sitä, mitä purkissa lukee.

Ainakin aiemmin osa kemiallisista aurinkovoiteista sisälsi myös aineita, jotka saattoivat jopa pahentaa auringon huonoja vaikutuksia. Aurinkovoiteen pitäisi myös suojata kummaltakin, UVA- ja UVB -säteilyltä.

5. Auringosta saa D-vitamiinia, mutta se ei vaadi pitkää aikaa auringossa: sopivaan määrään riittää 15-30 minuuttia joinakin päivinä viikossa.

Ei siis tarvita tuntien auringossa makoilua. Eikä sen D-vitamiinin ole pakko tulla auringosta: sitä voi nauttia myös muista lähteistä, kuten purkista pillereinä tai vaikka hedelmistä.

6. UV-säteily heikentää myös elimistön puolustuskykyä, ja voi näkyä esim. huuliherpeksen aktivoitumisena tai lomaa seuraavana hengitystieinfektiona.

Tästä osaan sanoa omakohtaisesta kokemuksestakin, että sen kerran kun aikoinaan interraililla vahingossa paloin, muutaman päivän päästä keskelle leukaa puhkeasi iso huuliherpes, ja olo oli tosi flunssainen.


auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


7. Se olennaisin: palaminen nostaa ihosyövän riskiä. Ja iholla on pitkä muisti: jos palat nuorena, se voi kostautua vanhempana.

Itselläni ei ole omia lapsia, joiden ihosta tarvitsisi huolehtia, mutta jos sulla on, niin olisi parempi perehtyä aiheeseen. Lasten iho on paljon herkempi auringolle kuin aikuisten, ja suojautuminen vielä tärkeämpää. On tutkittu, että toistuva palaminen alle 15-vuotiaana lisää ihosyöpien riskiä.

Ja huom! Myös solariumin säteily lisää ihosyöpävaaraa. Ja siinä missä normaalikaan rusketus, myöskään solariumrusketus ei luo suojaa auringonpaistetta vastaan.


Yleisimpiä ihosyöpiä ovat:

– Tyvisolusyöpä (basaliooma)
"Tyvisolusyöpä näkyy ihomuutoksina tai kyhmyinä, joita ilmestyy kasvoille, päälaelle, korviin, ylävartaloon tai kädenselkiin. Muutokset ovat erinäköisiä sen mukaan, mikä tyvisolusyövän muoto on kyseessä." –Kaikkisyövästä.fi

– Okasolusyöpä (ja sen esiaste aurinkokeratoosi)
"Okasolusyövän esiaste on ns. aurinkokeratoosi, joka on punoittava, pyöreähkö ja joskus hilseilevä iholaikku. Alussa sen voi sekoittaa tavalliseen ihottumaan. Ajan mittaan hilseily lisääntyy ja ihottuma muuttuu paksummaksi." –Kaikkisyövästä.fi

– Melanooma
"Noin puolet melanoomista saa alkunsa olemassa olevasta luomesta. Melanooma voi syntyä uutena luomena tai ihomuutoksena aiemmin terveelle iholle." –Kaikkisyövästä.fi


Näistä kolmesta erityisesti kaksi jälkimmäistä ihosyöpämuotoa ovat taipuvaisia lähettämään etäpesäkkeitä, jos niitä ei huomata ja hoideta ajoissa.

Etäpesäkkeitä lähettäneistä ihosyövistä paranee vain noin puolet. 


auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


Ihosyövän paras ennaltaehkäisijä on aurinkotietoisuus, ja sen mukaisesti auringon ultraviolettisäteilyltä suojautuminen.

Käytä järkeäsi – ja jos epäröit, usko luotettavia lähteitä. Tarkkaile UV-indeksien tasoa, ja suojaa itsesi UV-säteilyltä riittävän hyvin.

95% ihosyövistä johtuu auringon UV-säteilystä.

Ja toisin kuin monien muiden syöpien suhteen, niiden välttämisen eteen VOI toimia ennaltaehkäisevästi. Ja jos sitten ennaltaehkäisevistä toimista huolimatta kuitenkin kävisi niin, että joskus tulevaisuudessa sairastuisitkin ihosyöpään, niin ainakin voit ilman morkkista todeta, että yritit parhaasi. Ja että sitten on vaan entistä suurempi jatkaa samaa rataa.



Kaikkiin ei faktatietokaan vaikuta. Eiväthän kaikki lopeta tupakointiakaan, vaikka heille kuinka paljon niistä terveysriskeistä saarnaisi, tai latoisi faktoja ja tutkimustuloksia tiskiin. Ehkä se on vastareaktio järkevyydelle tai puhdasta välinpitämättömyyttä, en tiedä. Mutta todella monesti tullaan siihen tulokseen, että se hetkellinen hyvä on tärkeämpää, kuin kaukokatsoinen hyvä.

Aina ei jaksa välittää ja huolehtia, ja jatkuva pelkääminen ja huolehtelu on sekin turhaa. Elämän tapahtumat ja sattumat ovat kuitenkin usein aika arpapeliä. Mutta jos tää kirjoitus saa edes jonkun ymmärtämään ja ajattelemaan syvemmin omaa suhtautumistaan auringon säteilyyn, ja ehkä jopa parantamaan omaa suojautumistaan, niin olen siitä iloinen. Sen verran järkyttynyt olin tänäänkin siitä kaupungilla kulkeneen punaiseksi palaneen ihon määrästä.


Suojauduthan sinäkin auringolta?




Lähteitä:
Terveyskirjasto – Auringon paisteen haitat
Kaikki syövästä – Ihosyöpien oireet, toteaminen ja hoito
MeNaiset – Tiesitkö tämän aurinkoihottumasta?
Yle – Ihotautilääkäri: Älä ota aurinkoa
5 kommenttia:
  1. Kiitos huipusta tekstistä! Jaoin sen oman blogin fb- sivuilla koska asian tätä puolta näkee otettavan puheeksi surkean harvoin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tekstistä! Jaettu facebookissa muistutuksena ja infona niille, jotka ei asiasta välttämättä tiedä. Ihanaa kesää sulle

    VastaaPoista
  3. Auringonotossa tärkeintä on suojautua, niin ulkoisesti aurinkovoiteella (joka mielellään imeytyy myös ihon alimpiin kerroksiin) ja myös sisäisesti (antioksidanteilla) jotta uv-säteily (vapaa radikaali) ei pääse tekemään soluihin vaurioita. On olemassa siis myös terveellistä auringonottoa jos suojautuu oikein ja sisäinen suojautuminen on tässä kaiken a ja o! Sisäisestä suojautumisesta Suomessa vaan ei taideta puhua mitään... Jos sisäinenkin suoja, ulkoisen suojan lisäksi on kunnossa niin sillon ei pala, vaan pelkästään ruskettuu kauniisti. Ihon vanhenemiseen ruskettumisella on toki osansa, jos ei osaa pitää ihostaan huolta ja hoitaa sitä oikein (70%ihon hoidosta tapahtuu sisältä päin)... :)

    VastaaPoista
  4. Tosi tärkeä aihe! En ole varsinaisesti ottanut aurinkoa vuosiin. Se mitä ihoon tarttuu normaalien päiväaskareiden aikaan on ihan tarpeeksi. Lisäksi tulee käytettyä aurinkosuojatuotteita etenkin vapaapäivinä.

    VastaaPoista