Mielenosoituksessa Firenzen kapeilla kaduilla – #climatestrike

Ei kommentteja:
ilmasto-mielenosoitus-firenze
ilmasto-mielenosoitus-firenze
ilmasto-mielenosoitus-firenze


Mä en ole koskaan ajatellut, että olisin jotenkin aktivistityyppiä. Oon enemmänkin sellaista heittäytyjätyyppiä. Jos oon oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin miksi ei.

Vähän niinkuin tämä Firenzeen lähteminen. Oikea aika, sopiva elämäntilanne ja mielentila – no ei muuta kuin rattaat pyörimään vaan. Heittäydyin ajatukseen, joka muuttui päätökseksi.

Perjantain vietettiin maailmanlaajuisesti ilmastolakkopäivää, johon mekin täällä Firenzessä osallistuttiin. 

En oo elämäni aikana ollut monissa mielenosoituksissa, oikeastaan vain viime keväänä Helsingin ilmastomarssilla, ja jotain vuosia takaperin Tahdon2013 eli tasa-arvoisen avioliiton puolesta järjestetyssä mielenilmauksessa.

Tätä perjantaita varten me ideoitiin ja piirreltiin edellisenä iltana kylttejä porukalla yhden kaverin luona. Menin mielenilmaukseen meidän kielikurssiryhmän kanssa, alkujaan ihan sen opettajan ehdotuksesta.

Oon viimeisen parin viikon aikana elänyt aikalailla omassa kuplassani, kun deadline-paineissa piti saada eräs projekti purkkiin, ja se vaati paljon neljän seinän sisällä koneen ääressä istumista, yhteen asiaan keskittymistä. Eli jos tämä meidän italian kielen kurssin opettaja ei olisi tuonut asiaa esiin, olisin todennäköisesti ollut ihan pihalla koko tapahtumasta. Ihmetellyt vaan sitä nuorison määrää kadulla sitten perjantaina.

Firenze-elämä on alkakoon – Ensimmäiset päivät uudessa kotikaupungissa

4 kommenttia:
firenze-elama

Täällä mä nyt oon! Kerroin kuukausi takaperin muuttavani Firenzeen puoleksi vuodeksi, ja nyt sen aika koitti. Reissasin Suomesta Pisan pikkuiselle lentokentälle lauantaina aamulla, ja raahasin sieltä kamani junalla Firenzeen. Muutaman kilometrin operaation jälkeen olin perillä, sain avaimet käteen ja astuin mun uuteen kotiin.

Luulen, että olisi ihan normaalia, jos täällä oleminen tuntuisi alkuun vähän epätodelliselta/unenomaiselta.

Mutta ehkä se oli se reilun 2,2 kilometrin matka mun 23 kg matkalaukun, 10 kg repun ja parin muun nyssäkän kanssa Firenzen epätasaisten katukivetysten yli ja turistimassojen läpi, mikä teki tästä hyvinkin todellisen tuntuista. Oikeesti, se oli aika kamalaa, ja ensi kerralla otan aika varmasti taxin...

Vaikka puolensa siinäkin: sen urakan jälkeen mun ruokakauppakierroksen useampi kauppakassi ei tuntunut enää missään, vaikka kämpälle pitää kulkea jonkun verran ylämäkeenkin.

firenze-elama firenze-elama id-firenze-elama firenze-elama

Nämä pari ensimmäistä päivää ovat kuluneet ihan paikoilleen asettuessa. 

Oon tutustunut tähän kämppään ja järjestellyt tavaroita, ja miettinyt, mitä mä tarvitsen että tää luukku ja minä toimittais yhteen mahdollisimman saumattomasti. Asun pienessä studiossa/yksiössä, ja tästä löytyy paljon hyviä puolia - ja joitain huonojakin. Varmasti esittelen tämän vähän myöhemmin ihan erikseen.

Oon pyörinyt lähikulmilla ja tutustunut paikkoihin päämäärättömän vapaasti. Kiireettömästi.

Etsiskelin sisustuskauppaa tai jotain, mistä löytäisi jonkinlaisia erikokoisia säilytyslaatikoita. Haluaisin järjestää osan tavaroista, ettei ne lojuisi kaapin hyllyllä sekaisin tai parven portailla heti ekana näkyvillä. Niitä laatikoita en vielä löytänyt, mutta ostin uudet aurinkolasit kadottamieni tilalle (ja tutustuin samalla sen aurinkolasikaupan myyjään), lämpömittarin ja pari vihreää asuinkumppania eli minikaktuksen ja basilikan. Viimeiseksi mainitut loivat mulle jotenkin tosi paikoilleen asettuneen fiiliksen.

Seuraavaksi pitäisi selvittää, että missä ilmoittaudun läsnäolevaksi yliopistoon ja miten. Niistä oon vähän pihalla, mutta katsotaan miten käy...


firenze-elama firenze-elama firenze-elama

Jos elämä Firenzessä kiinnostaa, niin blogia välittömämmin mun juttuja voi seurata instagramista (@helmihytti), jonne päivittelen aika ahkeraan storya!


Palailen myös siihen Iranin reissuun vähän myöhemmin, kunhan pääsen matskuja läpi ja ehdin vähän levätä ensin. Viime viikot on mennyt niin vähillä yöunille, että nyt nukkumisestakin ottaa kaiken irti.

Olen ambivertti – Itsensä määrittelyn iloja

1 kommentti:
ambivertti


Mä olen ambivertti. Tiedätkö, mikä se on?

Valtaosa ihmisistä on ambivertteja. Osa on introvertteja ja vielä pienempi osa on ekstrovertteja. Siihen nähden on aika jännä, että mä en ainakaan ollut aiemmin edes kuullut koko sanasta. Jälkimmäisistä kyllä.

Luulin koko peruskouluajan olevani ekstrovertti. 

Yliopiston alussa muutama vuosi sitten tajusin, etten kyllä tosiaan ole.

Se riippuu niin siitä, mihin itseään vertaa.
Sen näkee, kun oma jaksaminen on koetuksella.
Sen tunnistaa, kun oppii tuntemaan itsestään asiat, jotka voimaannuttavat ja virkistävät sua, ja ne asiat, jotka imevät susta kaikki mehut – vaikka niistä nauttisitkin.

Tiesin, etten myöskään ole ihan introvertti. Joiltain osin ehkä, mutta toisaalta en. Joten kun sana "ambivertti" putkahti viime kesänä jostain mun eteen, mun pää selkeni. Mun oli helpompi selittää, millainen mä omasta mielestäni olen.


ambivertti

Monet tykkäävät löytää itselleen määritelmiä erilaisten testien avulla. Niiden kautta voi saada esimerkiksi itsevarmuutta, kunhan niiden testien tulosten ei liiaksi anna määritellä itseään negatiivisessa mielessä. Itsetutkiskelu ja -testailu – uskoi siihen tai ei – voi olla viihdyttävää tai jopa silmiä avaavaa. Hienoista itsensä lokerointia, mutta ei pakottamalla, vaan samaistumalla.

Voi tajuta, että hei, mä en olekaan ainoa, tälle onkin joku termi

Sen avulla ihminen oppii tuntemaan itseään, ja ehkä jopa tunnistamaan omat tarpeensa ajoissa, eikä yritä turhaan tunkea itseään johonkin väärään lokeroon.

Ei sillä, että ambivertteja oikein voisi lokeroida. Tää on nimittäin paljon kirjavampi joukko kuin se kliseisen karkea ektrovertti-introvertti-jaottelu.

Millainen ambivertti mä olen?

Saatan viihtyä oikein hyvin yksin omia juttuja puuhaillen.

Pidän sosiaalisista tapahtumista ja ihmisten seurasta, mutta tarvitsen niiden vastapainoksi paljon omaa aikaa. Saatan koulussa tai töissä olla tosi sosiaalinen ja aktiivinen, mutta heti kun pääsen kotiin, oon ihan loppu enkä jaksaisi enää mitään.

Kun liikun ulkona, en lähtökohtaisesti jaksaisi puhua kellekään. Uppoudun osin automaattisesti omaan maailmaani, ja vietän bussimatkat ikkunasta ulos tiiraten kuulokkeet päässä. Ei niistä kuulokkeista välttämättä edes kuulu mitään. Mutta ne luovat sellaisen oon rauhassa -suojakuoren ja toisaalta myös hiljentävät vähän sitä ylimääräistä melumaailmaa.

Tykkään esimerkiksi juhlien kuvaamisesta tosi paljon, mutta erityisesti sen itse kuvaamisen takia: Joskus koen tosi raskaaksi olla monta tuntia sosiaalisessa valmiudessa ja keikan jälkeen oon tosi huojentunut, että pääsen kotiin omaan rauhaan editoimaan niitä kuvia. ...Ainakin siihen asti, kunnes se editoitavien kuvien määrä alkaa tulla korvista ulos.


Osaatko sanoa, oletko ekstrovertti, introvertti, vai uppoatko säkin ambiverttien laajaan skaalaan?


//

Tämä oli arkistojen kätköihin unohtunut postaus vajaan 3 vuoden takaa, jota en aikoinaan julkaissut sen takia, kun joku muu oli juuri julkaissut vastaavanlaisen jutun - toisistamme mitään tietämättä. Aihe on kuitenkin edelleen ihan kurantti, vaikka ensimmäinen kuva onkin jo vanha.

Kämppähuijauksien väistelyä – Asunnon etsiminen Firenzestä

1 kommentti:
asunnot-italia

Firenze, kuten monet muutkin kaupungit Italiassa, on hyvin suosittu matkustuskohde. 

Se pätee niin lyhyen reissun turisteihin, kuin pidemmän ajan viipyviin ihmisiin, kuten opiskelijoihin. Vanha keskusta on erityisen vetovoimainen, ja se tietysti näkyy hinnoissa. Vaikka hintataso olisi Italiassa muuten suomeen nähden vähän matalampi, Firenzessä asuminen maksaa. Huone jaetussa kämpässä maksaa useita satasia, yksiöt/studiot on helposti vähintään 600-800 euroa. Ja näihin ei sisälly muut kulut.

On todella hankala hankkia kämppä etänä. Mä olen kahlannut läpi niin monta ilmoitusta, että väsyttää ajatellakin. Se on aluksi kivaa, mutta lähdön lähestyessä alkaa pikkuhiljaa stressata.


Ongelmia kämpän saamisessa on muun muassa:

1. Kansalaisuus. 

Ulkomaalainen ei tietenkään ole niin kiva vaihtoehto kuin italialainen. Kaikki eivät halua vuokrata opiskelijoille, tai eivät juuri erasmus-opiskelijalla.

2. Lyhyt vuokra-aika. 

Monet haluavat solmia vähintään vuoden vuokrasopimuksen.

3. Näyttöön pääsemättömyys. 

Kun on muuttamassa ulkomaille, harvemmin on mahdollisuutta käydä etukäteen katsomassa asuntoa ja käydä näytöissä. Ei sillä että se välttämättä olisi sulla itsellesi ongelma. Mutta kun kysytään, milloin haluaisit tulla katsomaan asuntoa, ja vastaat ettet pääse mutta voisit muuttaa xx päivänä, sulle ei enää vastata.

4. Kielimuuri. 

Italialaiset osaavat keskimäärin aika huonosti englantia. Jos ei osaa puhua paikallista kieltä, on hankala soittaa välittäjille ja vuokranantajille. Kirjoittamisessa voi pärjätä johonkin asti google translaten avulla, mutta ei sekään helppoa ole.


asunnot-italia


Ei ihan helppoa. Tiedän, että yksi vaihtoehto on mennä ilman kämppää. Punkkaa vaan ensin hostellissa ja sopii asuntonäyttöjä, ja vuokraa heti kun löytyy sopiva.

Italialaiset eivät yleensä ole ajoissa asioiden kanssa. Jos vuokrattavaa asuntoa etsii syyskuusta eteenpäin, valtaosa tulee tarjolle vasta elokuussa. Joten periaatteessa ei ole syytä repiä pelihousujaan jos kämppä ei ole varattuna jo heinäkuussa.

Aitojen vuokraajien joukossa on reippaasti kusettajia. 

Ne yrittää erilaisin keinoin yrittää saada sut joko maksamaan esimerkiksi jonkun summan etukäteen jostain olemattomasta kämpästä, jota ei ole olemassa – ei ainakaan juuri siinä kaupungissa.


Vastaantulleita kämppähuijauksia mm.

1. Ilmoituksessa miesvuokraaja hakee kämppäkaverikseen nimenomaan naista. 

Kannattaa olla tarkkana, kyse ei aina ole vain vuokralaisen etsimisestä.

2. Vuokraajalla on monta tismalleen samanlaista ilmoitusta eri kaupunkeihin tägättynä.

Kuvitelkaa ilmoitus yksiöstä. Vuokra näyttää mukavalta, jopa vähän alhaiselta. Kämppä näyttää hyvältä ja sijaintikin on mahtava. Mutta kurkkaat vuokraajan muita ilmoituksia vuokrattavista kohteista, ja sieltä löytyy monta samanlaista ilmoitusta. Erona on vain paikkakunta, pienet hinnan vaihtelut ja minuuttien ero julkaisuajassa... Ei ole vaikea tehdä sitä johtopäätöstä, että ilmoitus on huijaus.

3. Laitat viestejä asuntoilmoituksien kautta ja jäät toivomaan vastauksia. Parin viikon päästä saat sähköpostia yhdeltä vuokranantajalta. 

Pitkä selostus kämpästä, ja syystä miksi hän vuokraa sen. Tanskalainen mies, ostanut asunnon 2010 kun työskennellyt Firenzessä, mutta ulkomaankomennuksen loputtua palannut Tanskaan, jonka takia laittaa asunnon vuokralle ja etsii luotettavaa vuokralaista. Lentää sitten kuulema Firenzeen tuomaan avaimen... Jepjep. Firenzessä asuminen on niin suosittua, että hyvien ja edullisten kämppien vuokraus ei muutenkaan vaadi sitä, että vuokraaja lähestyisi erikseen vuokralaisia sähköpostitse. Ehdokkaissa on varmasti varaa keistä valita, jo ihan ilman ylimääräistä myyntipuheita tai tarinoita.


asunnot-italia

Olisi niin kamalan kiva uskoa hyvää. Tekee ihan kauheasti mieli uskoa, että se on totta.

Tarvitsee melkeinpä itsehillintää olla menemättä lankaan.

Mutta miten välttää tulemasta kusetetuksi? En osaa sanoa siihen varmoja keinoja. Osaisimpa.

Pari vinkkiä kannattaa kuitenkin pitää mielessä:

1. Käytä käänteistä kuvahakua ilmoituksen kuvista. 

Jos sillä löytyy kohteita muista kaupungeista, kuvat on todennäköisesti pöllitty jostain toisen kaupungin ilmoituksesta tai muuta vastaavaa.

2. Muista, että jokin vaikuttaa todella hyvältä, se on todennäköisesti liian hyvää ollakseen totta. 

Jos vuokra on alle 600 euroa ja kyseessä on vaikkapa hyvän näköinen yksiö hyvällä sijainnilla suositussa kaupungissa, ja kyseessä on mitä todennäköisimmin huijaus.

3. Jos vuokraaja on joku yritys, katso millaisia firman muut vuokrattavat kohteet ovat. 

Jos siellä näkyy identtisiä ilmoituksia, niistä voi vetää aiemmin mainitut johtopäätökset.

4. Käytä luotettavia asuntovälityssivustoja.

Mielellään sellaisia, mistä löydät hyviä kokemuksia. Yhdessä italialaisessa vuokrakämppien ilmoitusryhmässä Facebookissa ilmoitusten ja kämppäkyselyjen kommenteihin spämmää aina samat naamat samoja linkkejä, jotka eivät varmaan voisi näyttää yhtään enemmän epäilyttäviltä. Joko ne kalastelevat henkilötietoja tai sitten jotain kautta rahaa, mutta jotain mätää niissä on.

Esimerkiksi mun kaveri suositteli mulle Uniplaces-sivustoa, jota kautta hän oli vuokrannut itselleen vaihdon ajaksi huoneen kimppakämpästä Portugalista, ja joka muutenkin vaikuttaa luotettavalta. Sitä kyttäsin tosi pitkään, ennen kuin löysin asunnon. En sitä lopulta tuota kautta vuokrannut, mutta siitä lisää myöhemmin.


Näiden avulla voi jo sentään selkeimmät kusetukset välttää.

Kaason kanssa hemmotteluristeilyllä Tukholmassa

Ei kommentteja:
tukholma-risteily-filmikuva
(Tän postauksen otokset on muuten taas filmikuvia kaikki, oli ihanan värikylläinen filmi ja onnistuneita otoksia!)


Mun kaasovalinta oli heti alusta asti selvä, että se on mun ystävä Ona, joka ottaa homman haltuun. Ja vaikka sitä varten ei erikseen olisi edes tarvinnut kysyä, haluaako hän olla mun kaaso – koska se vaan oli jo ihan selviö – musta olisi ollut kamalan hauskaa silti kysyä sitä jollain mukavalla tavalla.

Olisin halunnut ideoida  ja koota sellainen ihanan omaperäisen ja itsetehdyn "Tuletko kaasokseni?" -lahjan. 

Tai jotain muuta sellaista ihanaa mitä Pinterestikin on pullollaan. Lahjojen värkkääminen on muutenkin kivaa puuhaa. Mutta lopulta tajusin, ettei mulla ole mitenkään aikaa. Italiaan lähtöön on enää hetki, ja historiikin kokoaminen vie kaiken mun vapaa-ajan.

Oltiin aiemmin jo ajateltu, että jokin yhteinen pieni reissu tässä kesän aikana olisi kiva ehtiä tehdä. Ja kun lopulta saatiin päätettyä, että lähdetään risteilylle, mä päätin muodostaa siitä vähän kuin sellaisen kaasolahjan.

Oon kerran aikaisemmin ollut vähän vastaavanlaisella kevyttä luksusta tihkuvalla risteilyllä, ja halusin jakaa tän saman kokemuksen oman ystävän kanssa.


tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva


Matkapäivät päätettiin sen osapuolen mukaan, jolla on vuorotöitä ja vapaapäivät millon sattuu, siinä missä toisella oli sopivasti kesälomaa. 

Tehtiin vaan matkapäätös sen verran myöhään, ettei vapaita hyttejä ollut enää Helsinki-Tukholma-Helsinki välille jäljellä yhtäkään.

Vain menosuuntaan oli, jotenkin päätettiin, että lähdetään Helsingistä ja palataan Turkuun. Ihan hyvin sieltä pääsee vaikka junalla takaisin. Ja ehtii olla vähän pidempään Tukholmassakin, Turun laiva kun lähtee monta tuntia Helsingin laivaa myöhemmin takaisin.


tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva


Laiva irrotessa satamasta me aloitetttiin illallisella No name -maisteluravintolassa, jossa syötiin yhdeksän ruokalajia + keittiön tervehdykset, sekä jokaiseen ruokaan sopiva juoma. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Olin kokeillut samaa ravintolaa kerran ennenkin, ja tällä kertaa oli tietenkin ihan erilainen menu kuin viimeksi, ja sitä myötä ihan erilaiset makukokemukset.

Illallisen jälkeen päätettiin lähteä spa-osastolle, jonka olemassa oloa en aiemmin ollut edes tajunnut.

Siellä saunottiin, lilluttiin, porealtaassa ja hemmotteltiin itseämme erilaisilla kuorinta-aineilla sun muilla, jotka olin ottanut mukaan.

Mä olin myös valinnut meille sellaset hytit, jollaisiin ei koskaan opiskelijabudjetilla tai ryyppyristeilyllä olla eksytty.

Tyylikäs kahden hengen hytti tosi leveällä, pehmeällä sängyllä menomatkalla, ja vielä vähän parempi, ikkunalla, jääkaapilla ja kuohuvalla varustettu hytti paluumatkalla. Oli tarkoitus nukkua, ettei aamuheräämiset olisi niin tuskaa, mutta hankalaahan se on kun juttua riittäisi vaikka miten pitkäksi aikaa.


tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva


Tukholmaan oli luvattu sadetta, märkää ja kylmää, mutta jotenkin noi ruotsalaiset on niin hannu hanhia, että sekin ennuste toteutui osittain vasta jälkimmäisellä puoliskolla päivää, ja muuten saatiin nauttia tosi kauniista päivästä.

Pääasiassa vaan käveltiin ja fiilisteltiin päämäärättömästi ympäri kaupunkia. Ei oltu suunniteltu mitään suurta päiväohjelmaa, käytiin muutamissa putiikeissa mutta pyrittiin välttämään turhaa rahanmenoa. Mitä nyt yks häämekkoliike kurkattiin ja yks mun lemppari sisustusliike Fat Cat House & Garden (mainittu myös aiemmin parin vuoden takaisessa postauksessa Tukholman Second hand-, vintage ja design -liikkeistä joista itse tykkäsin).

Viimeiseksi ennen laivalle paluuta pysähdyttiin Fotografiska-museoon, joka oli jälleen upea kokemus.

James Nachtweyn Memoria -näyttely oli suorastaan pysäyttävä. Valokuvaajan elämänkerta oli vaikuttava. Sellainen valokuvaaja mä haluaisin olla, jos haluaisin olla dokumentaarinen valokuvaaja. Haluaisin dokumentoida totuutta.


tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva id-tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva tukholma-risteily-filmikuva

Illalla lähdettiin seilaamaan paluumatkalle kohti Turkua. Syötiin siellä vähän erilaisessa ravintolassa, jossa alku- ja jälkiruoka kerättiin upeista buffeteista ja pääruoka tilattiin listalta. Ai että, se oli melkein parempaa kuin se maistelumenu, vaikka siitä kovasti pidettiinkin. Tässä oli enemmän valinnanvaraa ja sai syödä niin paljon kuin jaksoi, muttei kuitenkaan ollut mikään ihan halpis risteilybuffet.

Saavuttiin Turkuun ihan liian aikaisin aamulla, teki mieli vain kääntää kylkeä. Turkuunkin oli luvattu sadetta, mutta ei me sitä ehditty nähdä, päinvastoin. Käveltiin joenrantaa keskustaan ja roikuttiin kahvilassa aamukoomassa niin pitkään, että tuli sopiva juna, jolla palailtiin pääkaupunkiseudulle.

Siihen päättyi se retki, tällä kertaa ihan ilman laivasta myöhästymistä tai muita kommelluksia.

Kiitos matkaseurasta Ona! ❤

Matkalle IRANIIN – Videopostaus

2 kommenttia:
huivi-asu

Lähden siis Iraniin. Kahdeksi viikoksi, kahden opiskelukaverin kanssa.

Osa kavereista yllättyi ja osa innostui. Roope vitsailee mutta suhtautu muuten hyvin. Vanhemmat meinasi saada slaagin.

Muakin on jännittänyt, mutta lähinnä se, onko mun vaatteet oikeanlaiset. Iran kun on islamilainen maa, ja sen mukaan maassa on myös pukukoodi. Mutta pikkuhiljaa alan senkin suhteen olemaan ihan jees. Oon googlettanut paljon ja saanut vaatevinkkejä kaverin iranilaiselta kaverilta ja mun iranilaiselta työkaverilta. Lähden tosin matkaan pelkillä käsimatkatavaroille, joten kaiken mukaan mahtumisen kanssa on vähän haasteita.

5 faktaa aurinkorasvoista + Luonnonkosmetiikka-aurinkovoidesuositus

2 kommenttia:
verona-italia-maisema
Postaus sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.


Kirjoitin viime kesänä syistä, minkä takia EI kannata ottaa aurinkoa, ja sitä edellisenä vuonna aurinkotietoisuudesta. Suosittelen lukemaan, jos et oo aiemmin niihin törmännyt! Niissä perustelen, minkä takia oon kesäisin ja lomamatkojen jälkeenkin ylpeästi valkoinen kuin lumiukko, ja otan auringolta suojautumisen vakavasti.

Mä suojaudun yleensä mieluiten vaatteilla, mutta ne yksinään ei riitä, ja siinä aurinkorasva astuu kuvioon. Viime vuonna vaihdoin luonnonkosmetiikkaan aurinkorasvojen osalta, ja tähän kesään mennessä mun *Algamaris aurinkovoide olikin kulutettu loppuun.

Monet karsastavat aurinkorasvoja, ja syitä tähän löytyy vaikka minkälaisia.

Yleisimpiä kuultuja syitä ovat mm.

  1. Aurinkorasva saa naaman kiiltelemään valkoisena.
  2. Kasvot, vartalo ja voidetta levittäneet kädet jäävät aurinkorasvasta tahmaisiksi.
  3. Voide haisee hassulta tai ärsyttää ihoa.
  4. Oma skeptisyys voiteiden toimivuutta ja tehokkuutta kohtaan.
  5. Rasvaaminen tuntuu rasittavalta, ja ihminen on välinpitämätön tai ajattelee, että "minähän en mitään aurinkosuojaa tarvitse" tai "ei täällä nyt niin kuuma ole".

Näihin ongelmiin on monenlaisia ratkaisuja. Voiteiden valikoima on älyttömän suuri, meinaa iskeä valinnanvaikeus. On olemassa kiiltelyn sijaan kiillottoman mattapinnan luovia voiteita, tehokkaasti imeytyviä ja vähemmän tahmaisia voiteita, hajusteettomia, luonnonmukaisia ja allergialiittojen suosittelemia voiteita.

On rasvoja joka lähtöön ja varaa mistä valita. Monista näistä on tehty testauksia ja kirjoitettu arvosteluja, joten jos osaa googlata, yleensä ei ole pakko ostaa sikaa säkissä. Ei tarvitse kuin googlettaa "aurinkorasva vertailu", niin erilaisia tuotevertailuja löytyy vaikka millä mitalla.

Kännissä olen mestarikuvaaja – Filmikuvailu jatkuu

Ei kommentteja:
vappu-tytto

Otsikko vähän karrikoiden muotoiltu, mutta totta silti. Känni, humala, oli se alkoholin vaikutuksesta tai ylipäätänsä hyvän fiiliksen aiheuttamasta tunnetilasta johtuvaa. Olotilasta, jossa heittäytyy impulsiivisesti eteenpäin ja ujouden luomat muurit katoaa. Kun tuntee itsensä itsevarmaksi ja inspiroituneeksi. Vappuna pysäyttelin jopa puolituntemattomia, kun näin inspiraation enkä aikaillut hypätä hetkeen. Inspiraation keskellä uskallan tuntea itseni ihan "mestarikuvaajaksi".

Heimoi mä muutan Italiaan! – VIDEOPOSTAUS

Ei kommentteja:
italia-muutto-vuoristo

Mä muutan Italiaan syyskuussa.

Oon pantannut tätä tietoa muutaman kuukauden, lähinnä siksi, että halusin kaiken olevan varmaa ennen huutelua. Etten nuolasis ennenkuin tipahtaa. Mutta nyt se alkaa olla varmaa, vaikka muuttujia vielä viilataankin, eikä lähtöönkään ole enää pitkä aika.

Lähiseutumatkailua Tampereen lähialueilla – Paikallista nähtävää Hattulasta Pälkäneelle

2 kommenttia:
lahiseutumatkailu-pirkanmaa

Tehtiin kesäkuussa pienellä porukalla ihana lähiseutureissu Tampere – Hattula -välille. 

Niin paljon kaikkea kaunista ja kiinnostavaa voi löytää läheltäkin, jos vain tietää mistä ja mitä etsii. Tai uskaltaa vaan lähteä jotain hitaampaa tietä kulkemaan ja pitää silmänsä auki mielenkiintoisten kylttien varalta. Ja usein pelkästään Suomen luontokin on (hyvällä säällä) kunnon kesäfiilistelyn arvoista. Matalan kynnyksen kotimaan matkailua parhaimmillaan!

Testailin tällä reissulla ekaa kertaa mun uusinta, tyyliltään ja asetuksiltaan ehkä eniten filmikameramaista filmikameraa, mitä oon tähän mennessä käyttänyt (Nikon FE2). Vähän vaatii vielä harjoittelua käyttää pitkästä aikaa manuaalitarkennusta, ja varsinkin se, että muistaa kelata filmiä joka kuvan jälkeen. Mutta tuli aika ihania muistoja silti!