Matkalle IRANIIN – Videopostaus

Ei kommentteja:
huivi-asu

Lähden siis Iraniin. Kahdeksi viikoksi, kahden opiskelukaverin kanssa.

Osa kavereista yllättyi ja osa innostui. Roope vitsailee mutta suhtautu muuten hyvin. Vanhemmat meinasi saada slaagin.

Muakin on jännittänyt, mutta lähinnä se, onko mun vaatteet oikeanlaiset. Iran kun on islamilainen maa, ja sen mukaan maassa on myös pukukoodi. Mutta pikkuhiljaa alan senkin suhteen olemaan ihan jees. Oon googlettanut paljon ja saanut vaatevinkkejä kaverin iranilaiselta kaverilta ja mun iranilaiselta työkaverilta. Lähden tosin matkaan pelkillä käsimatkatavaroille, joten kaiken mukaan mahtumisen kanssa on vähän haasteita.

5 faktaa aurinkorasvoista + Luonnonkosmetiikka-aurinkovoidesuositus

2 kommenttia:
verona-italia-maisema
Postaus sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.


Kirjoitin viime kesänä syistä, minkä takia EI kannata ottaa aurinkoa, ja sitä edellisenä vuonna aurinkotietoisuudesta. Suosittelen lukemaan, jos et oo aiemmin niihin törmännyt! Niissä perustelen, minkä takia oon kesäisin ja lomamatkojen jälkeenkin ylpeästi valkoinen kuin lumiukko, ja otan auringolta suojautumisen vakavasti.

Mä suojaudun yleensä mieluiten vaatteilla, mutta ne yksinään ei riitä, ja siinä aurinkorasva astuu kuvioon. Viime vuonna vaihdoin luonnonkosmetiikkaan aurinkorasvojen osalta, ja tähän kesään mennessä mun *Algamaris aurinkovoide olikin kulutettu loppuun.

Monet karsastavat aurinkorasvoja, ja syitä tähän löytyy vaikka minkälaisia.

Yleisimpiä kuultuja syitä ovat mm.

  1. Aurinkorasva saa naaman kiiltelemään valkoisena.
  2. Kasvot, vartalo ja voidetta levittäneet kädet jäävät aurinkorasvasta tahmaisiksi.
  3. Voide haisee hassulta tai ärsyttää ihoa.
  4. Oma skeptisyys voiteiden toimivuutta ja tehokkuutta kohtaan.
  5. Rasvaaminen tuntuu rasittavalta, ja ihminen on välinpitämätön tai ajattelee, että "minähän en mitään aurinkosuojaa tarvitse" tai "ei täällä nyt niin kuuma ole".

Näihin ongelmiin on monenlaisia ratkaisuja. Voiteiden valikoima on älyttömän suuri, meinaa iskeä valinnanvaikeus. On olemassa kiiltelyn sijaan kiillottoman mattapinnan luovia voiteita, tehokkaasti imeytyviä ja vähemmän tahmaisia voiteita, hajusteettomia, luonnonmukaisia ja allergialiittojen suosittelemia voiteita.

On rasvoja joka lähtöön ja varaa mistä valita. Monista näistä on tehty testauksia ja kirjoitettu arvosteluja, joten jos osaa googlata, yleensä ei ole pakko ostaa sikaa säkissä. Ei tarvitse kuin googlettaa "aurinkorasva vertailu", niin erilaisia tuotevertailuja löytyy vaikka millä mitalla.

Kännissä olen mestarikuvaaja – Filmikuvailu jatkuu

Ei kommentteja:
vappu-tytto

Otsikko vähän karrikoiden muotoiltu, mutta totta silti. Känni, humala, oli se alkoholin vaikutuksesta tai ylipäätänsä hyvän fiiliksen aiheuttamasta tunnetilasta johtuvaa. Olotilasta, jossa heittäytyy impulsiivisesti eteenpäin ja ujouden luomat muurit katoaa. Kun tuntee itsensä itsevarmaksi ja inspiroituneeksi. Vappuna pysäyttelin jopa puolituntemattomia, kun näin inspiraation enkä aikaillut hypätä hetkeen. Inspiraation keskellä uskallan tuntea itseni ihan "mestarikuvaajaksi".

Heimoi mä muutan Italiaan! – VIDEOPOSTAUS

Ei kommentteja:
italia-muutto-vuoristo

Mä muutan Italiaan syyskuussa.

Oon pantannut tätä tietoa muutaman kuukauden, lähinnä siksi, että halusin kaiken olevan varmaa ennen huutelua. Etten nuolasis ennenkuin tipahtaa. Mutta nyt se alkaa olla varmaa, vaikka muuttujia vielä viilataankin, eikä lähtöönkään ole enää pitkä aika.

Lähiseutumatkailua Tampereen lähialueilla – Paikallista nähtävää Hattulasta Pälkäneelle

2 kommenttia:
lahiseutumatkailu-pirkanmaa

Tehtiin kesäkuussa pienellä porukalla ihana lähiseutureissu Tampere – Hattula -välille. 

Niin paljon kaikkea kaunista ja kiinnostavaa voi löytää läheltäkin, jos vain tietää mistä ja mitä etsii. Tai uskaltaa vaan lähteä jotain hitaampaa tietä kulkemaan ja pitää silmänsä auki mielenkiintoisten kylttien varalta. Ja usein pelkästään Suomen luontokin on (hyvällä säällä) kunnon kesäfiilistelyn arvoista. Matalan kynnyksen kotimaan matkailua parhaimmillaan!

Testailin tällä reissulla ekaa kertaa mun uusinta, tyyliltään ja asetuksiltaan ehkä eniten filmikameramaista filmikameraa, mitä oon tähän mennessä käyttänyt (Nikon FE2). Vähän vaatii vielä harjoittelua käyttää pitkästä aikaa manuaalitarkennusta, ja varsinkin se, että muistaa kelata filmiä joka kuvan jälkeen. Mutta tuli aika ihania muistoja silti!


Mä en ole häähullu, MUTTA...

2 kommenttia:

...rakastan häitä.

Tavallisena vieraana oon ollut häissä vaan kerran, joskus lapsena, mistä en sitten paljoa muistakaan.

Mutta jos en häistä tykkäisi, en kai mä muuten ole tykännyt niitä valokuvata jo useampana vuotena? Se kun on hirveän iso duuni, ja iso vastuu harteilla.

Mutta mä en ole häähullu. Tai hulluna häihin, mitenpäin sen sitten sanookaan.

Oikeastaan mua ärsyttää erityisesti stereotyypisen populaarikulttuurin luoman häämielikuvan ulkonäkökeskeisyys ja materialistisuus.

Onnellisia uutisia

2 kommenttia:


Hän kysyi, minä vastasin kyllä.

Me mennään naimisiin. <3




Kuva (c) Annika Tuominen Photo&Visuals

Vuosi sitten Lomaleivossa – Bloggaajien mökkiloma Leivonmäellä

Ei kommentteja:
id-lomaleivo-mokkiloma
Yhteistyössä Lomaleivo (postaus ei sisällä affiliate-linkkejä vaan ihan tavallisia linkkejä)

Tasan vuosi sitten kesäkuussa vietettiin ihana viikonloppu Jyväskylän kupeessa, Leivonmäen kansallispuiston vieressä Lomaleivossa

Meitä oli 16 henkinen porukka upeita bloggaajia, ympäri Suomea, osa toisilleen ennestään tuttuja, osa täysin tuntemattomia. Mä en tuntenut entuudestaan ketään, ja vaati jonkun verran rohkeutta lähteä mukaan reissuun. Mutta ennakkojännityksestä huolimatta matka oli tosi ihana, ja oli tosi virkistävää viettää iltaa niin tiiviisti samasta aiheesta kiinnostuneen porukan kanssa.

Me vietettiin kolme aurinkoista päivää Lomaleivossa (saatiin majoituksesta alennusta blogiyhteistyönä). Meidän majoittaja toimi sydämellinen Viola Fredin, joka on Röykkälän lammastilan ja LomaLeivon mökkien emäntä.

Yövyttiin kahdessa isossa mökissä, Kielossa ja Kissankellossa, jotka sijaitsivat parin kymmenen metrin päässä toisistaan. Kumpikin oli varustettu riittävän useilla sänkypaikoilla, siisteillä keittiöillä, ja terasseilla grillikatoksineen – porealtaita nyt tietenkään unohtamatta. Puitteet oli kunnossa, ja jopa säät olivat meidän puolella.

Maalaismiljöö lampaineen heti etupihalla, järvimaisemat parisen kymmenen metrin päässä.

Nautittiin luonnosta (paitsi hyttysistä), järviveteen pulahtamisesta – osa jopa melomisesta ja polkuveneilystä – sekä auringonlaskusta ja yhteisistä ruokailuista. Pihapiirissä pyörimisen lisäksi käytiin luontokierroksella Leivonmäen kansallispuiston rengasreitillä, rauhassa fiilistellen pitkospuita myöten. Rakastuttiin muun muassa kesyyn Olivia-lampaaseen, hiljaisuuteen, lomafiilikseen ja tilan villalankavalikoimaan (siitä alempana lisää).

Kun bloggaajista oli kyse, reissussa oli mukana yhtä monta kameraa kuin oli osallistujia. Joten kerrankin on kuvia. joissa oon myös itse mukana. Ja vieläpä ilman, että aina olisi tarvinnut erikseen sopia ja järjestää. :D Joten kuvat puhukoot puolestaan!

Kun käänsin iPhonen kielen italiaksi – Vinkkejä uuden kielen opiskeluun

Ei kommentteja:
verona-maisema

Jos olisikin sellainen juttu, jonka voisi korjata. Mutta sen yhden ärsyttävän mainoksen sanoin: "Ihan oma syy!" Ei siis parane heti luovuttaa.

Mun veli oli kokenut tämän hyväksi tavaksi opetella kieltä. Hän on kääntänyt oman luurinsa kielen espanjaksi, jota opiskelee ahkerasti lukiossa ja josta tulokset ovat olleet tyylikkäästi kymppejä. Joten vaikka en opikaan kieliä yhtä tehokkaasti kuin hän, otin vinkit heti käyttöön.

Käytännössä kännykän kielen kääntäminen ei opeta suoraan mitään, vaan se auttaa sua altistamaan itsesi vieraalle kielelle enemmän, luontevasti arkisessa yhteydessä. 

Kännykkää kun näpräilee muutenkin vähän joka välissä, eli näin kielen kanssa on jatkuvasti tekemisissä. Monet asiat muistaa ulkoa, mitä ne tarkoittavat suomeksi, joten kohta ne osaa myös uudella kielellä.

En haluaisi valittaa, mutta...

2 kommenttia:
filmikuva-kissa

Olispa ihana rallatella tänne heti alkuun iloisia kuulumisia, kun nyt on kaikki läsnäoloa vaativat koulukurssit selätetty ja enää pari rästiä ja dippa jäljellä. Mutta kun nyt just vaan ärsyttää. Ja jaksoi sitä kukaan lukea tai ei, vuodatan koko ärsytyksen nyt tähän, ettei se pakkaudu mun sisään ja aiheuta jotain fyysistä tukosta.

Tää toukokuu ei nyt alkanut kovin hehkeästi. Vapusta selvittiin ihan nätisti: kerrankin oli oikein kunnon juhlat, ja seuraavana päivänä olisi paljon mielummin jäänyt omaan sänkyyn, kuin lähtenyt junalla perheen luo vappulounaalle. Eipä siinä, oli mukavaa silti.

Mutta sitten tuli se viikon toinen maanantai, se vapun jälkeinen työpäivä. 

Olin lähdössä töistä treeneihin, kun tajusin, että olin unohtanut lokerolukon avaimen kotiin. Oli vähän kiire, ja kun mies oli jo kotona, kysyin, jos hän voisi nopeasti heittää sen avaimen mulle. Ja mä vihaan sitä, jos mun avuntarve (vaikkei aina olisikaan niin supertärkeää) ohitetaan sillä syyllä, että "just on peli kesken". En haluaisi vihata pelejä, mutta tää on niissä just niitä asioita, jotka vaan saa savun nousemaan korvista. Raah.

No se ärsytys jäikin lopulta ihan kakkoseksi, kun hän nyt kumminkin päätti tuoda mulle sen avaimen ja meni autolle.