Kahden herkullisen kakun ohjeet

13 kommenttia:
Tässä siis herkkupostausta ja ohjetta kahdelle superhyvälle ja kohtalaisen helppotekoiselle kakulle. Ansaitsivat oman postauksen. :)



Ihan uusi tuttavuus oli tällä kertaa keksipohjainen valkosuklaavaniljavaahtokakku. Riittääkö mausta kertomaan, jos sanon vain että NAM?
Ohjeena käytettiin omaa sovellusta tästä linkistä alas rullaamalla löytyvästä ohjeesta, mutta kirjoitan näitä pointteja tähän ihan itekkin, selkeyden vuoksi. :)




Tarkennukset vaiheiden 1 ja 2 välille:

Pohjasta

1,5 pötköllistä tavallisia dominokeksejä murskattuina + about 50 grammaa voita.

Täytteestä

2 dl kermaa + 2,5 dl Flora Vanillaa
- vatkattiin vaahdoksi

200g tuorejuustoa + 1 levy sulatettua Pandan valkosuklaata
- sekoitetaan keskenään ja kaadettiin sitten vaahtoon sekaan, sekoitetaan

4 liivatelehteä + (vähän reilut)2 rkl maitoa
- laitetaan liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5-10 minuutiksi

- lämmitetään maito esim. kattilanpohjassa (varo ettei maito pala pohjaan)

- puristetaan käsin liivatelehdistä turhat vedet pois ja sekoitetaan puristetut liivatelehdet maidon sekaan (ei pidetä enää kattilaa hellalla)

- kaada liivateliuos muun vaahdon sekaan ohuena norona sekoittaen samalla kuohkeasti.



Lisäohjeita saa kysymällä. :) 


Ja sitten tää toinen, mun ja äidin ns. bravuuri, alla olevan ohjeen mukainen normaali, yksinkertainen suklaakakku.

Kuivat ainekset:

3dl sokeria
2,5 vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria
2 rkl kaakaojauhetta (tummaa)

Loppuosa taikinasta:

150 g voisulaa
2 kevyesti vatkattua munaa
1,5 dl kuumaa vettä

Muut:

korppujauhoa ja vähän sulaa rasvaa tai margariinia
Fazerin sininen suklaalevy

Ohjeet:

1. Sekoitetaan kuivat ainekset keskenään
2. Lisätään voisula, vatkatut munat ja vesi (Taikinan tulisi olla alla olevan kuvan mukaista, tai vielä löysempää.)
3. Kaada löysä taikina voideltuun, korppujauhoitettuun vuokaan
4. Paista 175°c uunin alatasolla noin 40 minuuttia
5. Jäähdytä vähän
6. Sulata suklaalevy vesihauteessa ja levitä kakun päälle
7. Anna kuorrutuksen jäähtyä jonkin verran (Tässä vaiheessa lisäsimme itse tuohon myös sulasta valkosuklaasta tehdyn koristelun)
- Liian löysänä lämmin suklaa tarttuu syödessä kiinni kitalakeen
- Liian kylmänä suklaa jämähtää liian kovaksi ja kakkua on vaikea leikata siististi
8. Nauti ♥


Sitten vähän nautintokuvia muista ihanista kotikutoisista herkuista, joilla söin itselleni pallomahan ja ähkyn. Ja synttärifiilistely kuvia.
Aaaah, graavilohileipiä ♥


Iskikö kellekään nälkä, herkkuhimo tai leipomisinnostus? :D

Kymmenen ipanaa plus minä

Ei kommentteja:
Juhlittiin tossa viikon alkupuolella pikkubroidin synttäreitä. Ensin muutamien sukulaisten kesken (seuraavassa postauksessa pari ihanaa kakkuohjetta!), ja seuraavana päivänä mentiin megazoneen (♥). Siis minä, broidi, ja sen yhdeksän samanikäistä (+/- yksi vuosi) kaveria. Lasersotaa, ruokaa, ja hirveästi energiaa. Ja minä sen kaiken keskellä. Voitte vaan kuvitella.



Iskä nosti ensin vähän mun imagoa niiden silmissä siinä alkuun, että vähän rispektii ja tottelette kanssa, tai mä niputtaisin ne solmuun ja ripustan naulakkoon odottamaan, että vanhemmat tulee hakemaan.



Aika mautonta varmaan, mutta oon aika ylpeä, että pesin ne kaikki ihan pystyyn ite siinä lasersodassa. Otetaan huomioon, että mä en oo ikänä pelannut sotapelejä, toisin kuin mitä nää "nykyajan nuoret". Mut hei, ei nekään pitänyt mua tyyliin edes tyttönä. Enkä mä niitä kauhean lempeällä käytöksellä olisi edes saanut pysymään aisoissa, jos ottaa huomioon, että joukossa oli pari ihanaa kauhukakaraa (kaikella rakkaudella, serkkupojat ♥). 

 
Ja sitten joillain niistä oli meneillään joku ihmeen natsi/hitler -buumi. Nähtävästi niille oltiin koulussa kerrottu jotain pientä toisen maailmansodan kauheuksista.. Onhan se sitten niin siistiä piirtää hakaristimerkkejä pulpettiin ja esittää natsitervehdystä, kun ope kerran on kieltänyt. Niin "siistin coolia ja pahista."

 
Serkut peuhas, joku ihmeen pakko olla kokoajan huitomassa. Vaikea hillitä sellaista. Toinen otti synttärisankaria korvasta kiinni, toinen tönäisee toiseen suuntaan ja samalla toinen sitten vetäisee siitä korvasta vähän liian lujaa. Broidia vähän sattuu, yksi kaveri lohduttaa huikaten "eihän se haittaa vaikka sun korva lähtis irti, kun onhan sulla vielä toinen jäljellä!"

 
Synttärivaraukseen kuulunut ruoka sisälsi yhden hampurilaisen ja kupin karkkia per nokka, kolme 1,5l limua ja ison kulhon ranskiksia. Kaikki muu meni alta aikayksikön, mutta ranskalaisista kukaan ei jonkun takia kelpuuttanut yhtäkään.

Mut megazone on ihana. Ja mun broidi, mun mielestä se on joku tuleva yleisnero tai jotain muuta siistiä.

Käsintehtyjä koruja

48 kommenttia:
Mulla on nyt koeviikko tuonne kiirastorstaihin asti, jonka takia tiedän kirjoittelun tulevan takkuilemaan - jos se ei takkuilisi, tietäisin sen sijaan kokeiden menneen perseelleen - joten päätin nyt antaa lukijoille ja muille kiinnostuneille vähän tekemistä/ajateltavaa:

KORUARVONTA!

Tää on kohtalaisen soveltava, koska on mun eka arvonta täällä eikä mitään valmista palkintoa vielä ole. Mutta tulee olemaan.

Ja voittajia tulee olemaan kaksi!

Ensimmäinen voittaja saa itse antaa mielipidettä sille, mitä tyyliä haluaisi korun olevan.

...esimerkiksi millaisia ja minkävärisiä helmiä hän haluaisi siinä olevan, haluaako hän kaulakorun, käsikorun vai korvakorut, kuinka pitkä korusta tulisi, mistä materiaalista hän haluaa korun olevan (hopea, kupari, alumiini, vai joku monimutkaisempi riipus) ynnä muuta tällaista, joista sitten sähköpostilla laitan itse tälle ykkösvoittajalle enemmän informaatiota ja kysymystä.

Toinen voittaja saa myös korun, mutta teen sen omilla ehdoillani ja oman makuni mukaan. Siis jos ottaa huomioon, kuinka perfektionisti jaksan olla, en tässäkään tule tyytymään mihinkään ihan sutaisuun. Ja kyseessä olisi luultavasti joko hopeasta ja helmistä tehty kaula- tai käsikoru, tai alumiinia runkona käyttäen tehty riipus.

Lyhyesti sanottuna palkinnossa on kyse siis uniikista käsityöstä, jossa päämateriaalina on mitä luultavimmin hopealanka.

Jos nyt satuit kiinnostumaan, tässä tulee osallistumisohjeet:

1.) Tuossa blogin sivun oikeassa laidassa on kysely aiheesta erikoispostaukset. Valitse siitä itseäsi kiinnostavat vaihtoehdot, ja äänestä.
2.) Kirjoita tähän postaukseen kommentti (voit esimerkiksi kertoa, millaiset erikoispostaukset itseäsi kiinnostaisivat, mutta ei ole pakko), ja toimiva email-osoitteesi.

Nämä kaksi kohtaa ovat edellytykset, jotta olet arvonnassa mukana = yksi arpa.

Sen lisäksi voit saada lisäarpoja, eli kasvattaa voittotodennäköisyyksiäsi, jos
3.) Olet lukijani bloggerin / bloglovinin / blogilistan kautta. (+1 lisäarpa)
4.) Kerrot ja vinkkaan tästä arvonnasta esimerkiksi omassa blogissasi (+1 lisäarpa), josta liität osallistumiskommenttiisi linkin.

Selvyyden vuoksi kannattaa laittaa kommenttiin, kuinka monta arpaa siis yhteensä keräsit. :)

ARVONTA PÄÄTTYY niin monen päivän päästä, kuin noita erikoispostauskyselyn äänestyspäiviä on vielä jäljellä, eli 20.4.2012 (joskus klo 20:00)

Eipä mulla muuta, meen tästä pois stressaamaan kokeista, toivotan itelleni onnea niihin (ja muille, jotka kärsivät samasta vaivasta nimeltä koeviikko) ja teille onnea kisaan. :)


Arvonta on päättynyt.

Jumalaton pötkö esimerkkejä kaikenmaailman koruista, joista viimeisemmät oon tehnyt tässä lähiaikoina ja osan joskus vuonna nakki ja peruna. Olishan noita enemmänkin, mutta oon antanut suurimman osan lahjaksi ties minne. :D Mut joo ehkä tää saa nyt luvan riittää.

(UNISIEPPARI DIY -postaus)

Metallipajaa ja ihomaalausta

6 kommenttia:
Tää päivä tiesi gräsaa ja metalli- ja tekstiilipuolen pajaa. Erikoiskerta ideana, että oltiin kukin sellaisilla puolilla taloa, millä ei yleensä olla (itse siis olen yleensä savi&hopea -puolella). Koko homma liittyy design-vuoden erikoisuuksiin, joihon gräsa siis kädentaitojen keskuksena osallistuu omalla panoksellaan. 



Metallipuolella tehtiin tuollaisia ritilälevy hommeleita, kiinniteltiin niihin erilaisia romumetallielementtejä tai liekitettiin jotain kuvioa ehjään levyyn. Ideana on, että niistä kootaan sitten jonkinlainen iso reliefi. Vaikka nää ei yksittäisinä näytä kummoisilta, voin kuvitella, miten siisti siitä tulee valmiina. Oli semi haastavaa, kun noi oli aika teräviä. Ja vaikka siellä oli iso lauma pikkutyttöjä, mä taisin olla ainut joka teloi vekkejä sormiinsa. 


Tekstiilipuolella jokainen maalasi käteensä tai käsiinsä kasvomaaleilla haluamansa kuvion, miten mielikuvituksellisen tahansa. Sen jälkeen niistä otettiin taustaa vasten kuva, ja myöhemmin kuvat pienennetään ja kootaan yhdeksi isoksi lipuksi.

Innostuin leikkimään jotain random pro-valokuvaajaa tällä mun kämäsellä dikikameralla, ja laitan tänne näitä omasta mielestä parhaimpia. Kun nyt sattuu olemaan jotain vähän erityisempää pointtia, niin pitää heti päästä vähän fiilistelemään. Ja kuvanmuokkaus rules.

Voitte muuten arvioida ite, kuinka vaikea mun oli kuljettaa toi käsi maalauksineen ilman, että toi väri levis ton enempää, kuin mitä noissa kuvissa näkyy levinneen.

Siis kun otetaan huomioon, että kyllä, se on sotkeutuvaa, ja kyllä, ulkona satoi. Ja koska takkikin piti saada päälle ilman, että sen vuoren karvat imis itteensä tota ihanaa mustaa väriä, ongelma ratkaistiin laittamalla käsi muovipussiin. Saatoin näyttää vähän huvittavalta. 

Mikrobrownie ja amatöörikokin toilailuja

16 kommenttia:
Kirjotin eilen kuusi sivua aivoista oksennussyötöllä vedettyä scheissea, eli siis 2 äikän ainetta. Tänään pitäis puurastaa yksi enkun aine ja matikan läksyt. Harmi, että tää mun postauksien tekeminen on armottoman pikkutarkkaa ja aikaavievää puuhaa. Mun kouluvelvollisuuksien välttely olis muutenkin jo tarpeeks huipussaan.

Kotiin päästyä raahustin lähimmälle koneelle pällistelemään ihmisten blogeja, joista yhdestä bongasin simppelin mikrobrownie -ohjeen, jota päädyin hiukan soveltaen tekemään.

Jokaisen olis halutessaan helppo googlettaa tää ohje, mutta laitan nyt tähän ainekset, joita itse käytin, sekä pari käytännön vinkkiä, jotka itse opin tässä sähellyksessä kantapään kautta.

Tää oli taas niin tällanen malliesimerkki, oikee amatöörikotikokin toilailut osa 2. Ensimmäinen osa kävi viime kesänä, kun tein pastaa ja sulatin siinä ohessa äidin pastasiivilän. Eli niille, jotka ei tiiä: muoviväline + kuuma hella = ei hyvä. Joo, se oli oikee käytännön huomiokyvyn ja järjenkäytön multihuipentuma taas vaihteeks.




"Todistusaineistoa" viime kesältä, olkaa hyvät.

Mut joo. Takas tämän päiväiseen:

  • 4 rkl vehnäjauhoja
  • 4 rkl sokeria
  • 2 rkl kaakaojauhetta (itse sekoitin kahta eri vahvuutta laittamalla sekä makeaa kaakaojauhetta, että vahvempaa leivontakaakaojauhetta)
  • 1 tl leivinjauhetta (!!)
  • 2 rkl vettä
  • 2 rkl juoksevaa leivontavoita, tai sellainen pikkuklöntti sitä itselleni ainakin tutumpaa "kovaa rasvaa", sellainen vauvan nyrkin kokoinen (sulata vaikka mikrossa)
  • 1 kpl kananmunia *
  • 1 tl vaniljasokeria (pehmentää hiukan muuten niin voimakasta kaakaon makua) *
  • 2 palaa fazerin sinisestä, josta paloitellaan/vuollaan suklaamuruja (itse käytin apuna puhtaita keittiösaksia) *



Kaikki ainekset sekoitetaansiis hyvin keskenään, ja tuloksena pitäisi olla kohtalaisen löysä ja juokseva taikina, joka on helppo kaataa kahteen normaalikokoiseen kahvikuppiin. Sen jälkeen kupit laitetaan mikroon, ja kypsennetään siellä oman kypsyysastemieltymyksen mukaan about 1,5 - 2 minuuttia. Ja valmista. :)

* = oma sovellukseni / lisäys muuten käyttämääni ohjeeseen (linkki)

Ja joo, toi tuollainen huomiomerkki (!!) tuossa leivinjauheen kohdalla... Älkää aliarvioiko sen voimaa! Älkääkä kaatako kuppia liian täyteen taikinaa.

Liian täydellä meinaan esimerkiksi tätä omaa kuppiani:

Eli siis, jos joku aatteli joskus tehdä tätä, niin yksi vinkki: mikäli et ole ihan varma, että laitoit leivinjauhetta tarpeaksi vähän ja että kaadoit kuppiin taikinaa tarpeaksi vähän, suosittelen mikrovaiheeseen siirtyessäsi laittamaan sen browniekupin alle lautasen. Jos siis et tietentahtoen halua siivoilla sitä ylikuohunutta suklaamössöä suoraan mikrolevyltä. :)

Nimittäin, minun mikrobrownieni: 



Älkää antako kuitenkaan ulkonäön hämätä, tää oli tosi hyvää! :D Mukin sisällä brownie oli kakkumaisen kypsää, ja ulos kuohunut oli pehmeän taikinaista. Jos jollain muullakin kuohuu yli, kannattaa pestä astiat sitten aika pikaseen, tää nimittäin tarttuu tosi tiukasti kiinni noihin astioihin. 



Siinä keittiössä sitä brownietaikinaa vielä häärätessäni iskä tuli kommentoimaan, että munkaan ei pitäisi joka päivä syödä sokeria (lue: herkkuja). Vastasin, että enhän mä syökkään! Iskä väitti, että kyllä syön. Lopputulos oli sitten lyhyehkö, tulokseton vänkääminen tästä aiheesta.

Myöhemmin puhuttiin tästä äidin kanssa, joka kertoi, että iskän mielestä meidän perheessä kilojen määrä on vakio. (Se saa sen kuulostamaan ihan joltain fysiikan lailta...) Tyyliin, jos iskä laihtuu, äiti lihoaa, ja jos äiti laihtuu, iskä lihoaa.

Ja sitten se keksi, että jos ne kummatkin rupee laihduttamaan, ne kilot siirtyy muhun.

Kieltäydyin kunniasta, ja ehdotin Tiukua tilalle. Sen jälkeen visioitiin, miltä Tiuku niiden kilojen kanssa tulisi näyttämään. Päädyttiin tulokseen, että siinä tapauksessa se menisi läpi lyhytkarvaisesta, harmaasta Karvisesta. Luonne sillä onkin jo valmiiksi kohdallaan. :D 



Toi ilme on sellanen "Älä häiritse, etsä nää et mul on safkaaminen kesken?!"

Tähän loppuun vähän päivän asua. Tykkäsin mun eilisestä asusta paljon, mutta en muistanut ottaa siitä mitään otosta... Tänkin päivän kuvat vähän on mitä on, koska osa on iphonella napsittuja kameran akun äkkikuoleman jälkeen.



Keväisiä, heleitä, maanläheisiä värejä. Tykkäään. Mä en oo turkisihmisiä, mutta oon saanut tän huivin joskus pikkuskidinä mummilta, joka sen sijaan tykkää mm. tällasesta. Joo, on jotain kaninkarvaa toi pörrösin osa. Se kutittaa nenää.