# Mikrobrownie ja amatöörikokin toilailuja

Kirjotin eilen kuusi sivua aivoista oksennussyötöllä vedettyä scheissea, eli siis 2 äikän ainetta. Tänään pitäis puurastaa yksi enkun aine ja matikan läksyt. Harmi, että tää mun postauksien tekeminen on armottoman pikkutarkkaa ja aikaavievää puuhaa. Mun kouluvelvollisuuksien välttely olis muutenkin jo tarpeeks huipussaan.

Kotiin päästyä raahustin lähimmälle koneelle pällistelemään ihmisten blogeja, joista yhdestä bongasin simppelin mikrobrownie -ohjeen, jota päädyin hiukan soveltaen tekemään.

Jokaisen olis halutessaan helppo googlettaa tää ohje, mutta laitan nyt tähän ainekset, joita itse käytin, sekä pari käytännön vinkkiä, jotka itse opin tässä sähellyksessä kantapään kautta.

Tää oli taas niin tällanen malliesimerkki, oikee amatöörikotikokin toilailut osa 2. Ensimmäinen osa kävi viime kesänä, kun tein pastaa ja sulatin siinä ohessa äidin pastasiivilän. Eli niille, jotka ei tiiä: muoviväline + kuuma hella = ei hyvä. Joo, se oli oikee käytännön huomiokyvyn ja järjenkäytön multihuipentuma taas vaihteeks.

"Todistusaineistoa" viime kesältä, olkaa hyvät.

Mut joo. Takas tämän päiväiseen:
4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta (itse sekoitin kahta eri vahvuutta laittamalla sekä makeaa kaakaojauhetta, että vahvempaa leivontakaakaojauhetta)
1 tl leivinjauhetta (!!)
2 rkl vettä
2 rkl juoksevaa leivontavoita, tai sellainen pikkuklöntti sitä itselleni ainakin tutumpaa "kovaa rasvaa", sellainen vauvan nyrkin kokoinen (sulata vaikka mikrossa)
1 kpl kananmunia *
1 tl vaniljasokeria (pehmentää hiukan muuten niin voimakasta kaakaon makua) *
2 palaa fazerin sinisestä, josta paloitellaan/vuollaan suklaamuruja (itse käytin apuna puhtaita keittiösaksia) *
Kaikki ainekset sekoitetaansiis hyvin keskenään, ja tuloksena pitäisi olla kohtalaisen löysä ja juokseva taikina, joka on helppo kaataa kahteen normaalikokoiseen kahvikuppiin. Sen jälkeen kupit laitetaan mikroon, ja kypsennetään siellä oman kypsyysastemieltymyksen mukaan about 1,5 - 2 minuuttia. Ja valmista. :)

* = oma sovellukseni / lisäys muuten käyttämääni ohjeeseen (linkki)

Ja joo, toi tuollainen huomiomerkki (!!) tuossa leivinjauheen kohdalla... Älkää aliarvioiko sen voimaa!  Älkääkä kaatako kuppia liian täyteen taikinaa.

Liian täydellä meinaan esimerkiksi tätä omaa kuppiani:

Eli siis, jos joku aatteli joskus tehdä tätä, niin yksi vinkki: mikäli et ole ihan varma, että laitoit leivinjauhetta tarpeaksi vähän ja että kaadoit kuppiin taikinaa tarpeaksi vähän, suosittelen mikrovaiheeseen siirtyessäsi laittamaan sen browniekupin alle lautasen. Jos siis et tietentahtoen halua siivoilla sitä ylikuohunutta suklaamössöä suoraan mikrolevyltä. :)  

Nimittäin, minun mikrobrownieni:

Älkää antako kuitenkaan ulkonäön hämätä, tää oli tosi hyvää! :D Mukin sisällä brownie oli kakkumaisen kypsää, ja ulos kuohunut oli pehmeän taikinaista. Jos jollain muullakin kuohuu yli, kannattaa pestä astiat sitten aika pikaseen, tää nimittäin tarttuu tosi tiukasti kiinni noihin astioihin.
Siinä keittiössä sitä brownietaikinaa vielä häärätessäni iskä tuli kommentoimaan, että munkaan ei pitäisi joka päivä syödä sokeria (lue: herkkuja). Vastasin, että enhän mä syökkään! Iskä väitti, että kyllä syön. Lopputulos oli sitten lyhyehkö, tulokseton vänkääminen tästä aiheesta. 

Myöhemmin puhuttiin tästä äidin kanssa, joka kertoi, että iskän mielestä meidän perheessä kilojen määrä on vakio. (Se saa sen kuulostamaan ihan joltain fysiikan lailta...) Tyyliin, jos iskä laihtuu, äiti lihoaa, ja jos äiti laihtuu, iskä lihoaa.

Ja sitten se keksi, että jos ne kummatkin rupee laihduttamaan, ne kilot siirtyy muhun. 

Kieltäydyin kunniasta, ja ehdotin Tiukua tilalle. Sen jälkeen visioitiin, miltä Tiuku niiden kilojen kanssa tulisi näyttämään. Päädyttiin tulokseen, että siinä tapauksessa se menisi läpi lyhytkarvaisesta, harmaasta Karvisesta. Luonne sillä onkin jo valmiiksi kohdallaan. :D

Toi ilme on sellanen "Älä häiritse, etsä nää et mul on safkaaminen kesken?!"

Tähän loppuun vähän päivän asua. Tykkäsin mun eilisestä asusta paljon, mutta en muistanut ottaa siitä mitään otosta... Tänkin päivän kuvat vähän on mitä on, koska osa on iphonella napsittuja kameran akun äkkikuoleman jälkeen.
Keväisiä, heleitä, maanläheisiä värejä. Tykkäään. Mä en oo turkisihmisiä, mutta oon saanut tän huivin joskus pikkuskidinä mummilta, joka sen sijaan tykkää mm. tällasesta. Joo, on jotain kaninkarvaa toi pörrösin osa. Se kutittaa nenää.
Btw, perheeseen liittyi uusi jäsen: revolv'it conic -kiharrin! Meillä ei aikaisemmin nyt oo kiharrinta ollutkaan, et odotan aika innolla päästä kokeilemaan, miten hyvin toi toimii. :)