Testissä uusi objektiivi – Tamron A14 18-200 mm

22 kommenttia:
Mun oli tarkoitus lähteä eilen vähän ulos viime kesän (hautausmaa)kesätyökavereiden kanssa, mutta jotenkin ehti siinä päivän aikana mennä fiilis, ja lopulta jäinkin vaan poikaystävän kanssa kotiin kattomaan Harry Pottereita maratoonina, mässyttämään sipsia ja dokaamaan kokista. Joskus aamulla (= puolenpäivän aikoihin) äiti tuli mun ovelle ja kertoi Tigerissa (you know, se klubi/baari/yökerho) on ollut joku ampumavälikohtaus (jossa kukaan ei ollut kuollut mutta kuitenkin).

Eipä noiden tarvii kauheesti huolehtia, kun satun vanhempien onneksi olemaan tällanen patalaiska kotihiiri, joka ei jaksa lähteä ulos vaikka huvittaiskin, tällä tyylillä voi säästyä monelta - vaikka ei me Tigeriin oltukaan suuntaamassa.

No ehkä huomenna sitten kaverin synttärikakuttelujen jälkeen! Nää vapaapäivät on kyllä olleet aika lokoisia. Toivottavasti huomenna ei satu olemaan mikään arkipäiväbilettäjien lahtauspäivä. ;)

Mutta nyt iloisempiin asioihin, saanko esitellä....




Uusi objektiivini: Tamron A14 - 18-200 mm - f/3.5-6.3 XR Di II LD Aspherical [IF]. Sillee simppelisti sanottuna. Ristin sen kylläkin Kärsäksi.

Ja tämän testikuvista tuleekin samalla esiteltyä myös tuo Zalandolta ostamani harmaa villakangastakki, joka kepeesti kiipes lempparimittarissa samalle tasolle sen ihanan ja kestävän ruskean nahkatakkini kanssa, jonka ostin Lontoosta joskus vuonna 08 tai 09.










Nyt tässä sitten pohdin, otanko tuon takin mukaan Kiinaan, vai jonkun kevyemmän. Säät, mitä meille on sinne reissulle luvattu, on nimittäin luokkaa päivisin aurinkoista ja about +25 astetta lämmintä, ja iltaisin about +12 astetta. Liian kuuma tälle takille, veikkaisin... Mutta missä ihmeen välissä mä sitten ehdin käyttämään tätä ihanuustakkia? Niin kauan kuin ei sada lunta tai tiet ei jäädy, kuljen kouluun mopolla, eikä tää todellakaan ole mikään mopoilutakki, ja sitten kun tulee lunta ja pakkasta, niin tää takki ei taida olla enää tarpeeksi lämmin. Argh.

Pitäisi käydä tässä parin päivän sisään ostamassa jotain Suomi-aiheisia tuliaisia sille perheelle, johon tuun majottumaan siellä Kiinassa. Nyt kun vaan ensin kykenisi päättämään, mitä ostaisin. Tällä hetkellä mieleen tulee sellaiset tunnetut suomibrändit kuten Marimekko, mutta sen jälkeen lyökin sitten ihan tyhjää. Jos jollekin tulee mieleen jotain ideoita, saa vinkata! Enää neljä päivää lähtöön. :)

Arkistojen kätköistä

10 kommenttia:
Muutamia tekemiäni piirroksia&maalauksia vuosien varrelta.

Nää on tehty haitarilla yläasteen 8.luokka -> lukion 2.aste. Toki multa löytyis jotain seiskaluokan "mestariteoksia" piirtotyylillä manga... Mutta totta puhuen en niitä nyt tähän kehtaa laittaa. Kohtalaisen järkyttäviä ilmestyksiä siis. :D Tässä muutamia ei-niin-kauheita, olkaa hyvät!

↑ On noita uudempiakin maalauksia, mutta yhdestäkään ei tähän hätään ole kuvaa koneella. :(





Mutta niin, jos jollain löytyi noista piirroksista/maalauksista joku lemppari, niin antaa kuulua! :D

Mulla on nyt noi S2012-ylppärit lusittu, nyt sitten jännätään että päästiinkö läpi ja minkälaisia pisteitä sitä tulikaan keräiltyä (vai tuliko ollenkaan). Ensi viikolla olis vielä normikokeita, ja pitäis toi teoriakoe saada jossain vaiheessa sovittua ja suoritettua, mutta en jaksa oikein keskittyä mihinkään syystä että arvatkaas mitä - alle 12 päivää KIINAAN ! Voisin ostaa sen uuden kameraobjektiivin vaikka ensi viikolla... Kellään mitään suosituksia, mikä sopisi tuon tavallisen canonin 18-55mm:n rinnalle? :)

Hulabaloobalai, eipä mun aivoista nyt mitään muuta järkevää taida tullakaan. Tänään lähdetään vähän radalle pitkästä aikaa. Katotaan jospa saisin kuvattua tänne tuon uuden mekon ja uuden takin (se sama joka näkyi siihen kollaasipostauksen ekassa kuvassa) ja nuo mageet buutsit, jotka äiti kaivoi kaapin pohjalta mun käyttöön, jotten rientäisi ja ostaisi omia. :D Selvää säästöä!

Kuullun arvaamista ja luullun ymmärtämistä

4 kommenttia:
Tossa aamulla oli vähän enkun yo-kuuntelukoetta ja siihen perään saman aineen kirjallista preliä (=harjoittelu yo-koe). Toi ensimmäiseksi mainittu ei todellakaan ole mitään mun vahvinta alaa, ja tällä kertaa se tuntui menevän oikeen erityisen kivasti päin prinkkalaa. Preliä tehdessä olikin sitten jo sellainen ihana sarkastisen pessimistinen fiilis, että sen viimesen aineen tarkastajalla saattaa olla sanottavaa mun kirjoitustyylistä...

Sellanen voi peee*** -fiilis, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ens viikolla varmaan sit samaa rataa, tässä olis nyt viikko aikaa noihin kirjallisiin. "Oon vaan ollut niin ahkera että ihan kipeetä tekee..." joo no en ihan. Mä olin ahkera viime viikon tiistaihin asti (koska sillon oli yhteiskuntaopin tentti), sen jälkeen vähän lopahti.

Joo, ensin ohitin kaiken sillä tekosyyllä että en ehdi tekemään mitään. Ja tietenkin lykkäsin kaiken ihan ilosesti viikonlopulle. Mut jotenki kummasti sitten jumitinkin koneella koko perjantain, lauantain ja sunnuntain. Bravo, minä. Nyt on sit päällä sellanen mukava pikku morkkis oman saamattomuuden ja ton kerpeleen kuuntelukokeen takia.

Onneks yo-kokeitakin voi uusia. Tuntuu tosi kaukaselta haaveelta joku enkun ämmä, saatika sitten yhteiskuntaopin ällä tai ee. Pahus kun en oikein taida yltää noihin itselle asettamiini tavoitteisiin.

Toi näyttää pienemmältä kuin mitä se oli. 

Mut mitäpä mulla tossa viime viikolla muuta. Kaikkia varmaan kiinnostaa, että keskiviikon ja torstain välinen yö me oltiin abiporukalla telttailemassa koulun pihalla. Siitä oli kiva herätä sitten torstain 100. aamuna yöpuvut päällä kouluun hillumaan.

Nukuttua tuli tosin vaan 3,5 tuntia, en tiiä mikä järki mullakin oli nousta ylös jo ennen aamukahdeksaa, kun oppitunnit alko vasta klo 13...... no minkäs teit, olin paljon virkeempi sillon kasilta aamulla kuin mitä sitten iltapäivän oppitunneilla. Kävin syömässä itekseni lihaisan subwayn ja yritin "lukea" koulun kirjastossa. (Nukahdin siihen naama kirjaa vasten.)

Teltta oltiin saatu lainaan koululta. Se oli sellainen armeijamainen joukkueteltta, josta tosin puuttui tukikepit, joilla sen on siis tarkoitus pysyä ylipäätänsä pystyssä, ja alkuunsa myös 1/3 tosta telttakankaasta, joka me kuitenkin löydettiin, kun päästiin sisään kouluun penkomaan se esiin varastona toimivasta pommisuojasta, koska seiskoilla oli sopivasti joku sikamagee mopodisco. Nauran.

Onneks pojat otti tilanteen haltuun ja katkas jostain jonkun pienen puun pitelemään kattoa ylhäällä. Ja tuon ylempänä olevan kuvan mukaiselta se meidän teltta näytti silloin kauniin kirkkaana lukion sadantena jäljellä olevana aamuna.



Ei meitä siellä yöpynyt kuin about kymmenen, joista muutama nukkui autossa ja toiset pikku teltassa, mutta illalla ja yöllä oli enemmän porukkaa viettämässä iltaa. Ja toki siinä piti käydä parit Olarin laaturäkälät kiertämässä läpi, tutustumassa pahimpiin juoppolalleihin sun muihin piripäihin ja niin edelleen... 

Hauskaa oli, ikävää vaan että moni missasi koko tapahtuman mm. tekosyin "en mä voi tulla kun taitaa vähän flunssa olla tulossa" tai "oivoi kun on niin paljon tota lukemista, en millään ehdi" - - - jaa... yötä myötenkö ihmiset pänttää, en minä ainakaan, hyvä jos päivisinkään saan mitään aikaseksi. Jopa BB-roskan seuraaminen on mielenkiintosempaa kuin esim. yhteiskuntaopin kolmoskurssin lakiaiheen asiat...



Torstai-iltana oli 100 aamun bileet Tigerissa, mentiin sinne vähän niinkuin tyttöporukalla, tosin loppujen lopuksi se olin ainoastaan minä jolla oli täysin "miehetön ilta"... Tuli tanssittua sen verran rankasti, että seuraavat kaks päivää sain karvaasti kokea, miltä tuntuu kun kropan JOKAINEN lihas umpijumissa... Hyvä jos pystyin päätä kääntämään tai nousemaan sängystä.

Mut jopa siitä myöhäisestä kotiutumisajasta huolimatta olin perjantaiaamuna koulussa ensimmäisellä tunnilla klo 8:15, ja vieläpä ajoissa. Mä itse en ole koskaan krapulaa kokenut, mutta toi fiilis oli kyllä sellanen että ihan kuin ne särkevät lihakset olisivat eläneet jotain ihan omaa rankkaa kankkustaan. Tai sit mulla vaan on tällä hetkellä niin jumalattoman huono kunto.

Mut ehkä mä nyt vähän lepään, syön, luen hesaria ja avaan sitten yhteiskuntaopin kirjan ja kuvittelen oppivani jotain. Se kun on ihan kiva aine silloin joskus kun sitä osaa...


ps. THE PROJECT CHINA count down: enää 24 PÄIVÄÄ lähtöön !

Eka YO-koe edessä

10 kommenttia:
Mä en yleensä seuraa ihan siinä muodin helmassa kiinni, johtuen lähinnä siitä ettei mulla ole varaa syytää kokoajan rahaa kaikkein uusimpiin (ja useimmiten ihan suhteettoman kalliisiin)villityksiin. :) Nytkin mä tiedostan hyvin, että pitäis säästää rahaa tän syksyn matkoja varten, mutta minkäs teet kun uudet vaatteet & kengät himottaa ihan hillittömästi... Ja AINA keksii toinen toistaan mitä parempia syitä, miks mikäkin pitäis hankkia...





Nyt olis varmaan hyvä sauma pitää tästä bloggaamisesta parin viikon tauko, sillä kohta noi yo-kokeisiin jäljellä olevat päivät pystyy jo laskemaan kahden käden sormin... 

Oon täydellisyyteen pyrkivä ihminen, mut tällaset lukemista kiinnostavammat asiat on niin onnenomiaan viemään mun huomion liian pitkäks aikaa ihan vääriin asioihin. Kuten tää postauksen tekemiseen moneksi tunniksi jumittuminen... lovely.

19.9. mulla on eka yo-koe. Sen jälkeen on vielä koeviikko, mutta en pidä sitä niin tärkeenä, matikan jätän luultavasti uusintoihin että saisin lisäaikaa päntätä sitä puolta. Äikän kurssin jätin kesken, siinä oli liikaa kurssitöitä, eikä se muutenkaan ollut mun kurssikertymän puolesta tarpeen. Sitä paitsi oon aika paljon (liikaa) sitä tyyppiä, joka pystyy keskittymään vaan yhteen asiaan kerralla (eli just päin vastoin kuin naiset yleensä?) Mikä siis on ongelma usein, kun tekemistä pukkaa joka suunnasta minne pään kääntää.

Siinä suhteessa on ihan monttu auki kun katon miten mun poikaystävä - kun kirjotettavana on samalla tavalla kuin mulla yks laaja reaali ja enkku - pystyy niiden lukemisten päälle lukemaan vielä kahta eri matikan kurssia, fysiikkaa ja kemiaa.... oh dear kuinka sen vieressä aina välillä tuntee ittensä niiiin saamattomaksi. :D

Mutta joo, pääpointti oli että seuraavat kaks ja puol viikkoa on tosi kiireiset, enkä voi vannoa ehtiväni tekemään edes paria postausta viikossa. Tosin ens viikon on tenttien ja prelin lisäksi myös sellaisia "epäopiskeluabimenoja", joissa luultavasti raahaan kameraa mukana, joten palailen ehkäpä niissä tunnelmissa sitten seuraavaksi. :)



Meidän kissan lempparinukkumapaikka = mun vaatetuoli ? Ei, tosiasiassa se on mun iskän jalkoväli...