LITHUANIA, toinen päivä

2 kommenttia:
Aikainen herätys opintomatkan toiseen päivään, huomattavasti selkeämpi sää mutta vähintään yhtä kirpakan kylmä kuin edellisenä päivänä. Saatiin nauttia kirkkaista auringon säteistä, kauniista maisemista, pitkähköillä bussimatkoilla toistuvista päiväunista ja kännykällä pelaamisesta (jos joku tietää sen "Flow"-pelin, niin oon ihan killeri siinä), sekä esitelmiä eri aiheista.

Ja kun kerrankin oli jotain kuvattavaa niin siitä sitten koko ilon irti! Tässä on pieni siivu koko siitä kuvamäärästä, jonka kyseisenä päivänä napsin - kyllä näistä silti pitäisi ihan mukavan päivän kulun kokonaiskuvan saada irti.

Tänne me suunnattiin aamuvarhaisella. Aika hyvän kuvan sai Ona näppäistyä digikamerallaan. :) Joidenkin tunnettujen henkilöiden jalanjälkiä sementissä. En mätsänny kenenkää kaa. Tipu. Vierailtiin isossa puistossa, johon oli kerätty Neuvostoliiton aikaisia patsaita sun muita. Mutta koska ketään ei pahemmin ne patsaat kiinnosta, jätin ne suosiolla pois. Aika nätisti tuli valo puiden lomasta ja oksilta tipahteli vesipisaroita. Patsasmuseon keskellä taidemuseon tapainen hökkeli, jonka keskellä tytöt pitivät esitelmän Neuvostoliiton aikaisesta taiteesta (eli kommunistinen realismi rules jne). Neuvostoliiton olympialaisten maskottihahmo... Miks toi näyttää musta lähinnä vaan pedobearilta. Kuin ilmetty Lenin... Perinteinen Neuvostoliiton ajan lounas... punajuurikeittoa. Ei ihan uponnut. Neidit teinipeilit liettualaisessa yleisessä vessassa jossa ei ollutkaan sinisiä valoja. Holokaustin uhrien muistopaikka. Mestauskuoppa, jonka juuressa kuuntelimme parin oppilaan esitelmän aiheesta juutalaisvainot Liettuassa. Omasta mielestäni tosi mielenkiintoinen aihe ihan ylipäätänsäkin. Bussimatkailua suuntaan jos toiseen, mulla on ilmeestä päätellen "Flow" meneillään, kuva © Ona Päästiin todistamaan ohimennen kolaria. Kaupunkikävelyä. Eskimo-coolface, thumbs up! Teatterin yllä erilaisia satu- ja taruhahmopatsaita. Don't drink and drive, hyvä neuvo, mutta mitä jos joku olisikin jo juonut niin paljon, ettei näe lukea tuota? Alimman kuvan kaikki juomat eivät sitten olleet mun, vaikka kaikenlaista uutta tulikin kokeiltua. En suosittele Bloody Marya, se on kuvottavan makusta.


Toi liekehtivä juoma oli siisti, toi tossa kolmessa vasemman alalaidan kuvassa. Se imettiin pillillä, ja yks onnistu levittämään sitä liekkiä vähän pöydälle. Osa oli halloween-teemaisia juomia, oli frankenstainia sun muuta... Mun lemppari oli Chuck Norris, se on tuo tuolla oikeassa yläkulmassa. Nerokas drinkki.

Kun kerta oltiin halvan alkoholin maassa, lähes jokaisella oli ikää ja opet jätti meidät keskenämme kaupungille pyörimään, niin kiinnostihan sitä vähän kurkata yöelämän puolelle. Vietin iltaa jätkäporukassa - tyttöjä ei kiinnostanut joten olin ainoa naisvoiman edustaja. Aloitettiin jätkien "kantiksesta", jossa ne olivat edellisenä iltana pyörähtäneet pari kertaa ja palanneet aina uudelleen istuskelemaan ja kuolaamaan sitä baarimikkoanaista.

Törmättiin johonkin brittiporukkaan, jossa oli jätkät juhlimassa polttareita. Juteltiin niiden kanssa sen verran mitä osattiin, pojat löysi yhteisen sävelen nimestä "Sami Hyypiä". Brittien siitä kehittämää värssyä ne sitten lauloivatkin koko loppumatkan - tai oikeestaan vielä aika kauan matkan jälkeenkin. Huvittavinta oli, että sitä lauloivat sitten myös ne, jotka eivät olleet edes olleet koko tilanteessa mukana.

On muuten paljon helpompi kommunikoida kiinalaisten kanssa, kun osaa itse kohtuu epäselvästi englantia ja vastassa on yhtä kömpelöä englantia, kuin yrittää keskustella brittien kanssa, jotka puhuvat täydellistä, hiukan oman murteista englantiaan eivätkä ymmärrä ulkomaalaisten "palikkaenglantia" saatika ääntämistä. Yksi brittijätkä kysyi multa, missä kaikki muut tytöt meidän porukasta ovat. Selitin, että hotellilla. Hän kysyi jatkokysymyksenä: "What 'cause?" ja about jokainen meidän porukan jätkistä vastasi tähän innokkaasti "History's course!" ...oikein väärinkuulemisten aatelia taas vaihteeks. :)

Noista iltameiningeistä (eli kello viidestä iltapäivällä eteenpäin) ei enempää kuvia ole, tai on, muttei sellaisia, joita viitsisin tai kehtaisin julkaista. Tosin eiköhän tässä ollut jo muutenkin aika pläjäys taas näitä... Jos en rupea pitämään luentoa Liettuan historiasta, bussinukkumisen ihanuudesta tai alkuillan yöelämän sisällöstä ja yksityiskohdista, niin enempää kerrottavaa ei nyt tällä erää taida löytyä.

LITHUANIA, ensimmäinen päivä

2 kommenttia:
Tiedättekö, miksi Liettua oli lähes täydellinen kohde parin päivän opintomatkalle?

Koska kyseessä juuri sellainen maa, jonne ei yleensä tule ensimmäisenä tai edes toisena vaihtoehtona matkustettua.

Maa, jolla on paljon historiaa kerrottavanaan mutta jonka historiaa muut eivät välttämättä kovin hyvin tunne.

Paikka Natossa ja Euroopan unionissa mutta ikävän syrjäinen sijainti Venäjä-karhun kyljessä.

Pyrkimys päästä mukaan euroon mutta sitä ennen vielä paljolti matkaa maan talouden kehittämisessä.


Lisäksi tässä opintomatkassa oli se hyöty, että vierailtiin täsmällisissä kohteissa ja opittiin paljon uutta niin opettajilta, oppailta, kuin toisiltamme. Matkan pääasiallisina aiheina olivat Liettua, Baltia, Neuvostoliitto, toinen maailmansota ja kylmä sota... ai että oli mielenkiintoista! Ja ei, tuo ei ollut sarkasmia.

Ryhmässä oli 24 oppilasta, joista seitsemän oli 2. vuosikurssilaisia ja loput abeja. (Opettajina toimivat samat henkilöt kuin Kiina-kurssilla.)

Koska porukassa ei ollut yhtä innokasta kuvaajalaumaa kuin Kiinassa, mä toimin koko reissun (epä)virallisena kuvaajana, joka matkan jälkeen jakoi kuvat facebookissa ryhmäläisten vapaasti vaikka vanhemmille näytettäväksi. Tästä tosin seurasi se, ettei musta itestäni ole oikein mitään kuvia, mitä nyt pari Onan ja yksi Roopen ottama. Olin kylläkin ihan karseessa flunssassa ja toppatakki päällä &pipo päässä kaikkina kuvaushetkinä, joten kukaan tuskin menettää tässä nyt paljon mitään.

Lentokoneessa, meillä oli vaihto Riikassa joten lennot meni parin tunnin pätkissä. Ompa mulla oudon väriset hiukset btw. Kuva © Ona
 
Jokainen piti matkan varrella jossain vaiheessa aina sopivassa kohtaa parinsa kanssa esitelmän. Mulla oli Roopen kanssa aiheena KGB ja kansalaisten valvonta Neuvosto-Venäjän aikana, ja päästiinkin esittämään se heti ensimmäisinä, nuhaisen käheästä äänestä ja matkaväsymyksestä huolimatta. Aiheesta oli tosi vaikea löytää tietoa suomeksi, ja jouduttiin kääntämään lähes kaikki englannin kielisestä lähteestä.

 
Oltaisiin vierailtu juutalaismuseossa, mutta se oli mennyt tuntia aikasemmin kiinni kuin normaalisti. Tällainen kolkko näkymä aukesi museon ovelta eteenpäin.

Turisti © Roope
 
Ei oikein ollut muuta tekemistä kun sääkin oli niin ikävä eikä ollut tekemistä, niin kuvailtiin puita, lintuja ja toisiamme. Ei, niitä kaikkia ei ole ideaa julkaista.

 
Graffitteja oli vähän enemmässä määrin kuin Suomessa.

Kaupunkikävelyä, jäin aina jälkeen ja jouduin juoksemaan muut kiinni. Ja sormet jääty, oli kylmempi kuin Suomessa.


Illalla oli vapaa-aikaa ja saatiin rauhassa käydä syömässä sun muuta. Käytiin Onan, Roopen ja Minna kanssa tosi hyvässä ravintolassa, jonka jälkeen Minna ja Ona lähti taksilla hotellille lepäämään ja treenaamaan esitelmää, ja me jäätiin Roopen kanssa kahdestaan harhailemaan keskelle Vilnaa ja yritettiin löytää paikkaa, jonne osa porukasta oli mennyt.

Vastaan käveli jos jonkinlaista oliota, koska liettualaiset viettivät pyhä päivää (halloweenia) ja kulkivat kaupungilla teeman mukaisesti pukeutuneina. Ja panostus siihen pukeutumiseen oli aika paljon parempi, kuin Suomessa yleensä. Harmi, etten tajunnut ottaa ainuttakaan kuvaa.

Vedettiin kuitenkin vesiperä niiden etsintöjen kanssa, kartasta ei ollut apua eikä kukaan ohikulkija tiennyt sitä paikkaa, jota yritettiin etsiä. Lähdettiin hotellille päin ja päästiin jopa perille - siis sen jälkeen kun joku liettualainen blondi soitti meille taksin, jota ennen oltiin menty dösällä vähän matkaa väärään suuntaan.

Taksikuskin asenne vaikutti ihan kuin siltä kasvaisi k*rpä otsasta ja puhui huonosti englantia, mutta vei meidät kuitenkin oikeaan osoitteeseen (hotelli sijaitsi ihan kuusessa, mut olipahan sentään hotelli eikä hostelli) ja rupes hymyilemään kuin Hangon keksi sen jälkeen, kun annettiin sille suunnilleen litin verran tippiä. (1 liti = about kolmasosa eurosta) 

Nukuttiin kolmen hengen huoneessa Onan ja Minnan kesken.


Pakko jakaa tämäkin opintomatka osiin... tässä oli nyt ensimmäinen päivä. Toisen päivän kuvamateriaalimäärä on muita huomattavasti laajempi tiukasta karsinnasta huolimatta, kolmas päivä oli taas sateinen ja kuvattavaa oli vähemmän.

CHINA, part 8 – Henkitie ja jäähyväiset

3 kommenttia:
Mun oli tarkoitus saada tää tänne jo eilisen puolella, mutta tuon videon kanssa meni sen verran kauan etten ihan onnistunut. Tämä on viimeinen Kiina-postaus, jossa on mukana lähinnä vain omaa materiaaliani. Jälkeenpäin saattaa tulla vielä kokoelmavideopostausta, mutta kyseinen video ei ole omatekemäni eikä vielä valmiskaan, joten jää nähtäväksi saanko sitä tänne ollenkaan (toivottavasti kyllä).

Lähtöä edeltävän päivämme ohjelmaan kuului siis tuo aiemmin kertomani Kiinan muuri -käynti, sekä tämän postauksen vierailu "Henkitiellä". Kyseessä oli siis sellainen himskatin pitkä kävelytie, jonka reunoilla oli jotain symbolisia patsaita, ja josta sivulle päin vuorten juureen on haudattu menneiden aikojen keisareita. Me ei kuitenkaan päästy vierailemaan niillä haudoilla, koska ne on niin huonokuntoisia (lähes kaikki niistä hävitettiin kulttuurivallankumouksen aikana punakaartikiihkoilijoiden eli Maon pikku fanien toimesta).

Viimeinen näkymä Kiina muurilta ennen kohteen vaihtamista. Siellä oli sisällä iso kilpikonnapatsas, jonka eri kohtien koskettaminen lisää onnea eri asioissa, tyyliin "taputa takapuolta, onnetar tuo sulle mammonaa" tai jotain sen suuntaista.


Meillä oli mukana opas, joka luennoi aiheesta englanniksi kovasta tuulesta särisevän mikrofonin kautta. Mitään ei oikein jäänyt mieleen, sillä keksin juuri niinä hetkinä että ainiin, mun kamerallahan voi myös videokuvata!

Äh, ei se kovin järkevä keksintö kyllä ollut, sillä kun jäähyväistilaisuudessa koululla päättäväisesti kuvasin koko rehtorin puheen alusta loppuun, myös muistikortti sanoi sopimuksensa irti. Ei tuosta videosta muutenkaan kummoinen tullut, mutta ehkä siitä jotain saa irti. Ja ei, te ette joudu katsomaan montaa minuuttia putkeen vanhaa naista sopottamasta Kiinaa. :)

Loputtomalta näyttänyt ja tuntunut tie. Seiso, istu, seiso, istu... Muut unohti mut vessaan ja lähti menemään, mökötin vähän aikaa ja kaveri "lohdutti", kuva © Elisa
Tässä vaiheessa mun kameran muistikortti oli jo tyhjä... Ryhmäkuva © Jessika


Jäähyväiset pidettiin siinä samassa luokassa, johon me yleensäkin kokoonnuttiin. Mukana oli koko meidän suomalainen porukka, suurin osa host-perheiden jäsenistä ja oppilaista, sekä kiinalaisen host-koulumme opas ja rehtori. "Juhla" käsitti lähinnä puheita eri näkökulmista: meidän rehtori, heidän rehtori (jonka puheen tulkki käänsi englanniksi), meidän oppilaat (lyhyt puhe kiinaksi) ja heidän oppilaat (lyhyt puhe englanniksi).

Lopuksi kummatkin oppilasryhmät lauloivat myös lyhyet laulun kotikielellään... me laulettiin Asikkalan Asikkalan puiset rattaat. :D Sen jälkeen otettiin yhteiskuvia ja lähdettiin host-perheiden koteihin nukkumaan viimeisen yön yli ennen aikaisin aamulla häämöttävää lähtöä.

The Project China -kurssi on lähes ohi. 

Meillä on vielä yhteinen tapaaminen, johon kokoontuu Kiina-porukan lisäksi myös vanhempia ja opettajia katsomaan. Esitellään meidän eri aihealueista koottua e-kirjaa (meitsi on talousporukassa), paljon kuvia ja luultavasti se ylempänä mainitsemani Jessikan kuvaama video. Mutta kaiken sen jälkeen koko projekti on pulkassa ja kaikki ryhmäläiset ovat ansainneet elämysmatkamme lisäksi kaksi lukiokurssia kartuttamaan sitä 75 kurssin minimimäärää.

Kiitos kaikille meidän Kiinan matkaa näiden postauksien kautta mukana eläneille lukijoille, toivottavasti nautitte näiden katselemisesta yhtä paljon kuin minä näiden tekemisestä!

Kahdeksan kappaletta kohtalaisen massiivista postausta tästä kaikesta materiaalin määrästä saikin irti. Jos jokin jäi mietityttämään, niin muistakaa että sekä kysymykset (vastaan niin hyvin jos osaan) kuin kommentit ovat tervetulleita. :)


Ihanaa sunnuntaita (taas, mihin ihmeeseen ne lauantait aina livahtaa!?) kaikille, mä lähen nyt töihin imuroimaan ja jynssäämään vessoja. Onneks tuolla ei oo ketään ulkopuolisia mun lisäksi, ei ainakaan kukaan tuu ja ihastu muhun ja mun huolettomaan verkkarit&likainen tukka -lookkiin, kuten siellä toisessa duunipaikassa. Joo, siis mitä helvettiä miehet, joku raja...

CHINA, part 7 – Kuvapläjäys Kiinan muurilta

2 kommenttia:
Se yksi tietty kohde, joka jokaisen Kiina-matkaajan on vähintään kerran matkojensa aikana nähtävä. Se niin historiasta kiinnostuneelle kuin turistimatkaajalle pakollinen paikka, jossa on ihan pakko käydä. Wikipedian mukaan 21 196 kilometriä pitkä muuri, josta vierailukelpoista ja turisteille avointa pätkää ei kuitenkaan ole pitkälti. Legendaarinen nähtävyys, josta kerrottu myytti "näkyy kuuhun saakka" ei kuitenkaan ole totta. Ikivanha kivirakennelma, jonka kasaan saamiseen uhrattiin ihan hillitön määrä ihmishenkiä, jotka pakon alla raatoivat itsensä henkihieveriin ja tulivat haudatuksi muurin kivien joukkoon: toisin sanoen kyseessä on maailman pisin hauta.

Muuri, jonka juuressa olevaan turistikauppaan tuhlasin suurimman osan mukana olleista rahoistani, koska en oikein osannut tinkiä, ja koska mun vieressä kulki kokoajan hyvin sinnikäs ja vakuuttava myyjä, joka suorastaan tunki kaikkea tavaraa mun käsiin. Oon huono kieltäytymään ja olemaan kohtelias samaan aikaan varsinkin kun pitäis puhua jotain muuta kuin suomea. Rakennelma oli paljon jyrkempi ja raskaampi kivuta, kuin olin odottanut - tosin yllätyskö se, kun myötäili täydellisesti vuoren rinteitä.

Meille sattui osaksi aika täydellinen päivä tuohon retkeen, vaikka tuuli olikin niin kova, että meinas hiukset lentää päästä, ja vaikka taivaalta ropsahtikin parin sekunnin ajan vettä niskaan. Saatiin kaikesta huolimatta nauttia ihanan raikkaasta ilmasta, joka oli aivan luksusta, kun oltiin saatu tuta Pekingin maanantain ja tiistain arkiruuhkien saastehapet.

Kaikkein kauneinta olivat syksyiset maisemat, ja niiden osalta annankin kuvien puhua puolestaan. Seassa on myös paljon kertovia tunnelmakuvia meidän porukan fiiliksestä, olkaa hyvät ja nauttikaa!

Aurinko häikäisi silmiin, kuva © Pinja "Pikkuinen tuulenvire..." © Elisa © Elisa Pelattiin sellaista peliä, jossa potkittiin toisille jotain sulkahommelia, kuva © Elisa


ps. Skippasin talous-aiheen ja ABB-vierailun ja kiinalaisten lomasta arkeen siirtymistä seuranneet pakokaasusaasteverhot, mutta jos jotakuta kiinnostaa lukea aiheesta, niin tsekatkaa Kiinablogista vaikka Turinaa taloudesta ja Pekingin savusumussa. Kummankin postauksen kuvat ovat minun ottamiani, tekstit ovat allekirjoittaneiden käsialaa.


Matka jatkuu seuraavassa postauksessa!