Tulitukan tyrmäävä tietoisku

6 kommenttia:
Yritin saada vähän väri päähän, tuli vähän tummemmat ja punaisemmat kuin oli tarkoitus - mutta ompahan edes jotain oikeeta muutosta! Tahdoin kirkkaat oranssit hiukset, vaikka se yksi jätkä sillä samalla hiusväriosastolla omalle tylsän mustiksi hiuksensa värjäävälle tyttöystävälleen sarkastisesti tokaisikin, että "siis mäki haluun et sä värjäät sun hiukset tollasiks". No, joillekin sopii että kutrit loistaa kirkaissa väreissä, joillekin ei. Ja joskus pitää uskaltaa vähän repäistä. Kyllähän nää vähän liekkejä muistuttaa.

Mulla on tekeillä kaksi pitkähköä tekstipostausta, mutta kummassakin on sen verran asiaa, että pakko muokata niitä luettavampaan muotoon ja keksiä väliin jotain tauottavia kuvia, että kukaan jaksaisi lukea niitä. Joten nauttikaatte näiden hiusherutuskuvien seassa kysymyspostauksen laihahkon kysymyssaldon vastaukset sekä viideltä eri henkilöltä tässä parin kuukauden sisään saatujen haasteiden/tunnustusten samanaikainen rymäytys.




21 faktaa minusta

  1. Haen opiskelemaan arkkitehdiksi ja niitä hakuprosessin ennakkotehtäviä näpertäessäni tajusin, kuinka oikealle alalle olenkaan hakemassa. 
  2. Mulla on kissa (jos joku sitä ei sattunut tietämään), sen nimi on Tiuku, rotu on Cornish rex ja sain sen kutosluokan keväällä – toisin sanoen tuo pentumainen vintiö on jo kuutisen vuotta vanha ryökäle. 
  3. Mulla oli nuorempana lapsuusiän epilepsia, josta itselläni ei tosin muistikuvia ole, koska sitä esiintyi vain nukkuessani. 
  4. Näytän aika paljon mun äidiltä, ja oon erityisesti 16-vuotiaasta eteenpäin saanut kuulla siitä aina erityisesti sukulaisiltani. 
  5. Mulla on enemmän ideoita ja visioita kuin aikaa toteuttaa niitä. 
  6. Pelottaa se mahdollinen yksin Tampereelle muuttaminen. 
  7. En osaa laulaa vaikka haluaisin, ääni murtuu jos yritän korkealle tai matalalle. Tasapaksut biisit menee. 
  8. Käyn töissä viikoittain siivoamassa mun vanhempien työpaikalla.
  9. Oon tosi huono laittamaan omia hiuksiani. Jo pelkkä hiusten poninhännälle laittaminen tuottaa vaikeuksia, koska mun takaraivon oikealla puolella on niin voimakas pyörre.
  10. Seiskaluokalla etsin itseäni ja jonkin aikaa halusin olla poika. Mutta se meni aika nopeasti ohi.
  11. Sain ysiluokalla stipendin äidinkielestä.
  12. Mun keskiarvo oli yläasteen päättötodistuksessa kaikissa aineissa yhteensä 8,95 mutta lukuaineissa 8,75. 
  13. Vaikka tutustun helposti uusiin ihmisiin ja oon ulospäinsuuntautunut persoona, en saanut lukioaikana yhtään uutta ystävää. Kavereita toki liuta, muttei mitään kovin vahvoja siteitä.
  14. En ole koskaan edes maistanut tupakkaa.
  15. En tykkää esimerkiksi ananaksen, banaanin, omenan tai päärynän mauista esimerkiksi jäätelöissä tai mehuissa. Ensimmäiseksi mainittua en siedä edes tuoreena, kun taas kolme jälkimmäistä maistuvat.
  16. Mun entisiä tulevaisuuden haaveammatteja ennen arkkitehdin uran keksimistä olivat muun muassa kirurgi, graafikko, poliisi, salainen agentti ja hopeaseppä.
  17. Mua ällöttää juurikasvu, erityisesti jos se on omassa päässä.
  18. En ole koskaan oikeasti "fanittanut" ketään. Oon kyllä pitänyt erilaisista näyttelijöistä, laulajista ja bändeistä, mutta en ole niin paljoa, että olisin voinut kutsua itseäni faniksi. En esimerkiksi ole mennyt millekään keikalle sen takia, että fanitan kyseistä bändiä tai muuta sellaista, vaan koska oon pitänyt kyseisiä biisejä tai ainakin osaa niistä hyvinä.
  19. Oon muutamaan otteeseen kuullut kiertoteitse, että mun on sanottu olevan "kylmä ihminen". Musta se on aika huvittavaa, se kun katsokaas on se ilmapiiri, joka saattaa tehdä kaltaisekseen: jos toinen ei juttele, hymyile tai käyttäydy kuin olisin ystävä, niin en minäkään loputtomiin jaksa yrittää. Ja sitten se olen minä jota pidetään kylmänä ihmisenä? Mikä järki taas.... No, ei väkisin. Senkus pitävät kylmänä ihmisenä, omapa on häviönsä.
  20. Oon ajatellut että menisin ensi syksynä korottamaan ainakin mun viime syksyn yo-kirjoituksissa mokaamaani enkkua, tavoitteenani nostaa C:hen.
  21. Pidän kirjoittamisesta, koska sillä saa mukavasti selvennettyä ajatuksia silloinkin, kun aivot on ihan solmussa.

Ennakkotehtävä kolmosen eli pienoismallin "luonnostelua".


11 + 11 kysymystä ja vastausta

  1. Jos saisit nyt lähteä ihan minne vaan maapallolla niin minne lähtisit ja kenen kanssa?
    – Lähtisin Roopen ja Onan kanssa roadtripille Yhdysvaltoihin. 
  2. Kuka on tärkein ihminen elämässäsi? Miksi?
    – Äiti, koska se synnytti mut. Iskä, koska ilman sitä mua ei olis koskaan tullutkaan. Roope, koska se on niin rakas ja ollut osa mun elämää niin pitkään. Ona, koska se varmasti ei tuu koskaan mun elämästä lähtemäänkään. 
  3. Lempipuuhaasi jos olet yksin kotona?
    – Datailu tai nukkuminen. ♥ 
  4. Mitä pelkäät tällä hetkellä eniten?
    – Sitä että yo-kokeet menivätkin perseelleen. 
  5. Mikä kappale kuvaa mielentilaasi parhaiten juuri nyt?
    – Varmaan Bruno Marsin Lazy song.
  6. Mikä asia sinulla on nyt elämässäsi jota ilman olisi vaikea olla?
    – Vessa. Karsee kusihätä!
  7. Mitä ilman et voi lähteä kotoa pois?
    – Avaimet, koska muu perhe tulee kotiin vasta maanantaina. 
  8. Ensimmäinen asia mitä teet aamulla kun heräät?
    – Nappasen e-pillerin kurkusta alas. 
  9. Lempivaateyhdistelmäsi?
    – Jos löhöön vaan himassa, niin broidille pieneks jääneet lökärit ja Roopen huppari. 
  10. Mitä haluaisit tehdä juuri nyt?
    – Syödä creme bruleita mutta ne on vasta jäähtymässä. :(
  11. Mitä haluaisit muuttaa elämässäsi?
    – Tahtoisin tän monta kuukautta ilman mitään syytä vaivanneen häntäluun tienoilla piinaavan säryn pois.


Reilun metrin levyiset kartat interrailauksen haaveilua ja suunnittellua varten, mahtuvat sopivasti mun oveen kiinni.


  1. Mikä on sun lempieläin?
    – Ameeba. Noei, ehkä kissa.
  2. Sun suurin haave?
    – Öö... kaikkien mun monien haaveiden toteutuminen?
  3. Mitä mieltä oot lukiolaiset vs amikset -jaottelusta?
    –  Opiskelijoita kaikki tyynni.
  4. Mitä tiedät paikkakunnasta Sysmä? :D
    – Kiva nimi? D: 
  5. Mitä suunnitelmia sulla on kesäksi?
    – Jos sais töitä niin tekis töitä, ja töistä sais rahaa ja sillä rahalla lähtis loppukesästä reilaamaan. 
  6. Paras biisi?
    – En tiiä, oon tällä hetkellä kyllästynyt lähes kaikkeen. Sanotaan nyt vaikka joku hoopo suomalainen kipale, vaikkapa "hölmö rakkaus".
  7. Monella bändin/artistin keikalla olet käynyt? Ja keiden keikkoja nämä ovat olleet?
    – Olin joskus skidinä sen jonkun Las Ketchupin keikalla. :D En oikein muista näistä kuin viimeisimmät, en kauheesti keikkailua oo harrastanut. ...Elokuussa 2010 hietsussa oltiin Rihannan keikalla, viime kesäkuussa Nosturilla käytiin kuuntelemassa Christina Perriä, ja saman vuoden elokuussa oli The Weekend Festival ja sieltä muistuu mieleen ainakin The Poets of The Fall ja Hurts.
  8. Jos saisit ilmaisen matkan johonkin maahan, mihin lähtisit?
    – Australiaan ehkäpä. Se on niin kaukana, että sinne on omalla kustannuksella aika kallis matkustaa. 
  9. Mitä asioita et voi sietää ihmisissä?
    – Epäluotettavuutta, täydellistä itsekkyyttä.
  10. Soitatko jotai soitinta?
    – Soitin joskus 6-vuotiaana kannelta! Joo siis en soita mitään. Paitsi suutani ja sitäkin lähinnä rumasti.
  11. Kallein ostoksesi?
    – Varmaan järkkäri tai jopo.


Tilasin ebaysta, noi niitit on läntätty sen verran vinoon että varmaan irrotan ne ja kiinnitän jonnekin muualle...
Tällä ohjeella tuli tosi ihania sämpylöitä! Yo-kokeiden jälkeen on viimein ollut aikaa leipoa, joten tässä on tullut pyöräyteltyä kakkuja, sämpylöitä, pannareita ja creme bruleita.


Lukijoiden kysymyksiä

  • Minkä asioiden, ihmisten tai tapahtumien koet vaikuttaneesi elämääsi tähän mennessä eniten?
    – Vaikea sanoa. Riippuu vähän miten sen rajaa. Perheen ja ystävien lisäksi merkittäviä henkilöitä ovat olleet muun muassa ala-asteen luokanopettaja, jolla oli aika voimakkaan tunteellinen persoona, mutta jonka koulinnan alla esimerkiksi äidinkielen perusteet menivät hyvin kaaliin. Tapahtumista ehkä erityisesti Roopeen tutustuminen. Ei osaa sanoa mitään kovin selkeästi muista asioista erottuvia tapahtumia tai asioita, koska esimerkiksi mitään järkyttäviä tapahtumia ei ole tapahtunut. 
  • Millainen on kauneusihanteesi?
    – Luonnollinen. Jos ajatellaan vaikka sitä, mitä itse haluaisin olla, niin sopusuhtainen, terveen näköinen ja aurinkoinen. Hymy on ihmisen kaunein asuste. Itsestään ja terveydestään oikein metodein huolta pitävä henkilö on ilo silmälle, varsinkin kun kyseinen ihminen on sinut itsensä kanssa. 
  • Mikä on haaveammattisi?
    – Arkkitehti.
  • Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?
    – Kokeilunhalusta, tarkoituksena katsoa onko musta tähän ja ajatuksena luoda kanava purkaa ajatuskia ja luovuutta, jota en esimerkiksi jonnekin facebookiin halua spämmiä.
  • Millaisia blogeja itse tykkäät lukea?
    – Sellaisia, jossa on riittävästi lukemisen arvoista tekstiä.






  • Unelmasi matkakohde?
    – Niitä on liikaa. Tahtoisin käydä kaikkialla. 
  • Unelmasi yleisesti?
    – Ammattiin valmistuminen, sen mukaisen työn saaminen, oman kodin perustaminen, naimisiin meno ja lasten saaminen and living happily ever after ja plaaplaa....
  • Onko sinulla ollut/on tällä hetkellä lemmikkejä?
    – On, kissa.
  • Kolme asiaa tai ihmistä autiolle saarelle?
    – Roope, safkaa ja bensalla varustettu moottorivene.
  • Mitä toivoisit saavuttavasi bloggaajana? (=paljon lukijoita, kehittynyt kuvaustaito...)
    – Siis tottakai ainaki 10000 lukijaaaa!!11 Ei, vaan oma kehittymisen tunne niin kirjoittamisen kuin kuvaamisen suhteen, blogin pitäminen niin pitkään, että sitä voi joskus vanhempana selata taaksepäin ja lukea, millaisia asioita mulla pyörikään päässä silloin kun olin 18-vee. Eli mulla ei bloggaajana ole mitään oikeaa päämäärää tai virstapylvästä, jonka haluaisin saavuttaa. 
  • Haluaisitko lapsia tulevaisuudessa? Jos 'kyllä', montako?
    – Kyllä. Kaksi, kolme, neljä tai enemmän. En tiedä itsekään. 
  • Kuinka pitkä oot ja paljonko painat?
    – Pituuskasvu jämähti suunnilleen kohtaan 164 cm, mikäli en huijaa korkokengillä. Paino vaihtelee samalla tavalla naisilla yleensä, en harrasta vaa'alla käymistä mutta lienee jotain vajaa 50kg luokkaa, oon pysynyt lähes samoissa mitoissa jo vuosia perättäin.




Että sellasta. Kellään tuskin jäi mitään kysyttävää? Ja joo toi hiusten väri vaihtelee valaistuksen mukaan.

DIY – Muodottoman t-paidan muodonmuutos

7 kommenttia:
t-paidan-tuunaus-diy
t-paidan-tuunaus-diy

Ostin kuvassa esiintyvän t-paidan sen tarkempia ajattelematta (yllätys…) nelly.com:lta tilaamani sähäkän sinisen villapaidan kylkiäisenä. Siinä kuitenkin kävi niin, että toisin kuin kyseinen täydellisyyttä hipova villapaita, tämä t-paita oli pettymys.

Siellä Nellyn sivuilla tämä niin hirvittävän houkuttelevalta näyttänyt pirteän vaaleanvihreällä liukuvärjätty paita oli auttamattomasti väärän muotoinen käytettäväksi järkevästi minkään kanssa, vaikka kuinka yritin kokeilla erilaisia kokonaisuuksia ja variaatioita. Helma oli liian leveä tungettavaksi housujen sisään ilman pöksyjen resorien pullottamista, liian lyhyt ollakseen mekkomainen, ja kaiken kukkuraksi paidan valkoinen osa kuultaa kaiken läpi.

En todellakaan ole suuri liian leveiden saatika läpikuultavien paitojen ystävä. Pidän helppokäyttöisistä ja tyköistuvista vaatteista, joiden kanssa ei tarvitse pelätä, että joku kohta vilauttaa jotain mitä ei ole tarkoitus vilauttaa tai että joku kohta alkaa repsottaa jostain heti, kun keskittyminen hetkeksi herpaantuu.

Ja hupsista, tuotteen palauttaminen unohtui. Aluksi ajattelin pistää mokoman myyntiin, mutta sekin jäi.

Innostavin vaihtoehto oli koko vaatekappaleen uusiksi tuunaaminen.

Kun onhan tuossa kankaassa sentään aika kivat sävyt!

T-paidan erilaisia tuunailumahdollisuuksia on monia, eli tämä alla esitetty luonnollisesti on vain yksi niistä. Tällä tyylillä saa muokattua vaikka jostain makunsa menettäneestä ylisuuresta printtipaidasta raikkaamman ja kevyemmän, esimerkiksi juuri kesään sopivan version.

t-paidan-tuunaus-diy

Mittaa ja merkitse tärkeimmät kohdat, kuten korkein leikkuukohta (kuvassa nuolen osoittama viiva), korkeus jolta kylkien kohdalta siirrytään selkäpuolelle (kuvassa kynän korkeudella).

Viivotin on hyvä kaveri. Ja kannattaa silittää paita ennen töihin ryhtymistä, itsehän en sitä tietenkään muistanut saatika jaksanut...

Haluamansa mitat saa helpoiten merkitsemällä ne samalla, kun sovittaa paitaa.

t-paidan-tuunaus-diy

Leikkaus ja taittokohdat on hyvä hahmotella esimerkiksi lyijykynällä tai liidulla, jos kummastakin puolesta haluaa samankokoisen.

HUOM. Lyijykynää on vaikea kumittaa pois kankaasta.

t-paidan-tuunaus-diy

Mikäli haluat varmistaa, että saumoista tulee siistit eivätkä ne repeä tai lähde purkautumaan helposti, muista jättää leikatessa vähän saumavaraa reunojen viimeistelyä varten.

t-paidan-tuunaus-diy

Taita ja nuppineulaa saumat, mikäli et halua jättää niitä esimerkiksi hapsottamaan, jos käsittelemäsi kangas sellaisen sallii.

Nuppineulat ovat tärkeitä taitoksien paikallapysymisen kannalta. Etenkin, jos kangas on liukas ja hyvin joustava (kuten tämä oli). Taitoksia on hyvä tehdä yksi tai kaksi (itse taitoin kaksi kertaa).

t-paidan-tuunaus-diy


Taitokset voi ommella esimerkiksi kaksi kertaa suoralla ompeleella, jolloin reunasta tulee viimeistellyn näköinen. Toisaalta nopeallakin ompelukoneella hurauttamisella voi saada aikaiseksi toimivan lopputuloksen.

t-paidan-tuunaus-diy

Tätä vaihetta ei tarvita, mikäli paita tuntuu reunojen viimeistelyn jälkeen sopivalta.

Itselläni kangas oli kuitenkin niin joustava, että se alkoi löpröttää ulospäin ja näytti viimeisteltyjen reunojenkin kanssa vähän epäsiistiltä. En myöskään pidänyt takaosan löysyydestä, joten korjasin paidasta paremmin paikoillaan pysyvän kuminauhan avulla.

  • Nuppineulaa ja ompele "käytävä" kuminauhalle paidan selkäpuolelle kyljestä kylkeen. (Muista tehdä kuminauhakäytävän taite nurjalle puolelle.)
  • Pujota kuminauha käytävään.
  • Kiristä nauha riittävän napakaksi, käytä apuna esimerkiksi nuppineuloja nauhan paikalla pitämisessä.
  • Ompele käytävän päät kiinni niin, että kuminauhan päät kiinnittyvät paikoilleen.


t-paidan-tuunaus-diy

Viimeistelyssä tsekataan että saumat on kunnossa ja siistitään pois langanpätkät sun muut.

t-paidan-tuunaus-diy

Ja valmis! Parani huomattavasti, eikö? Mulla ei valitettavasti ole valmiista versiosta enempää kuvia, sillä päivä ehti pimetä ennenkuin paidan saumat oli kursittu kasaan, eikä mistään oikein riittänyt valoa eikä broidilla kärsivällisyyttä napata hyviä kuvia. Joskus toiste sitten!

Oman maun mukaan paidasta voi myös esimerkiksi leikellä pois hihat ja taikoa t-paidasta topin, tai vaikka muokata kaula-aukkoa uuteen uskoon. Tämän paidan tuunailu jäi kuitenkin tällä kertaa tähän. Koska tuota valkoisen alueen läpinäkyvyyttä olisi tuskallista lähteä sörkkimään ja koska en yleisesti ottaen ole mikään napapaitojen ystävä, oon sijoittanut tän paidan kasteihin treenipaita (urheilutopista ei niin ole väliä näkyykö vai ei) tai hellekelien kotipaita. Niitä kesäsäitä odotellessa...

Ne, jotka tykkää DIY-/tuunailupostauksista nostaa kädet ylös! Ja ne jotka tykkäs tästä niin niin nostakoot jalat. Ja ne joilla vastaus kumpaankin kohtaan oli ei, laittakaa peukalot pystyyn, kyynerpäät taa, polvet yhteen, peppu pystyyn, kieli ulos, leuka eteen, ja köpötelkää pois laulaen samalla "sutsisatsisatsaa, sutsisatsaa, sutsisatsisatsaa, sutsisatsaa..."

Okei nyt on vähän väsy, tästä tulee vaihteeks taas aamuyöpostaus. Toivottavasti ei oo kirveesti hirjoitusvihreitä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Loppuviikon ajan säädänkin sitten ennakkotehtäviä, vaikka hirvittävän monia muitakin projekteja kutkuttaisi mielessä...

Koekankkunen, tuo yo-kokeiden jälkeinen henkinen darra

5 kommenttia:
Se viikko vilahtikin ohitse ihan luvattoman nopeasti. Jotenkin ne päivät ja tunnit vaan hupeni käsistä - ja hupsista, sitten olikin jo matikan yo:ta edeltävä päivä ja tömähdän maanpinnalle ihanaan "yhyy mä en osaa mitään tai ainakaan en tarpeeksi"-todellisuuteen.

Mä annoin viime keskiviikkona hissan yo-kokeen jälkeen itelleni "lomaa lukemisesta", mutta oli syy sitten pieni burnout tai joku pahuksen error aivoissa, niin loppujen lopuksi se "loma" vähän venähti ja talsin siihen tän päiväseen matikan kokeeseen takanani korkeintaan pari tuntia kunnollista opiskelua. Jälkiviisaana masistelen vähän tätä tämän kertaista himskatin järjen riemuvoittoa, mutta paha sitä enää on murehtia. Tehty mikä tehty.

Kyllä mä tuosta läpi pääsen ja valmistun ylioppilaaksi, mutta ne tavoitteet, jotka maalailin itelleni joskus joitain muutamia kauniita kuukausia takaperin ennen kirjoituksia, jäänevät saavuttamatta. Ei voi muuta kuin suunnata kohti seuraavia tavoitteita - kuten hamuamaan sitä yhden tietyn alan jatko-opiskelupaikkaa, joka näine yo-todistusennusteine joutunee kohdistumaan suuntaan Tampere.

Mutta hei, nyt se on ohi! Tai siis, ensi syksyn korotuskokeita odotellessa....

Ensin tarkistetaan selusta kurkkaamalla ympärille, sen jälkeen vasta tungetaan varpaat suuhun.
Piti lukea matikkaa, kuvasin kissaa. On se söpö kurttuotsa.
Piti lukea matikkaa, leivoin kakun. Itsehän en tietenkään ole päävastuussa siitä, että tuo oli kaluttu loppuun lähes vuorokaudessa.


Tänään on taas ollut ihan aivokuollut päivät, toivottavasti huomenna helpottaa. Siinä missä oon koko kuluneen viikon yrittänyt luistaa ja yrittänyt olla luistamatta lukemisesta, kokeesta kotiin myrtyneenä palattuani en oo saanut otetta yhtään mistään.

Tää on tätä jo otsikossakin mainitsemaani koekankkusta, olo ettei kykene tekemään mitään muttei pysty nukkumaankaan

Sellainen tyhjä fiilis eikä oikein ruokaakaan mieli – usein joukkoon kuuluu myös järkyttävät niskajumit ja päänsärky. En tiiä, onko tällaista oloa muilla yo-kokeista läpi vääntäytyneillä (Onko?), mutta mulla tää on toistunut joka yo-kokeen jälkeen, joten piti keksiä sille ololle oma nimensä.
Koekankkunen, eli vähän niinkuin henkinen darra, joka seuraa kun itsestään on puristanut tärkeään ja elämää määrittelevään paperiin kaiken minkä vain muisti, ymmärsi ja kykeni, eikä siltikään tunne oloaan onnistuneeksi.

Mitään muuta tässä on tapahtunut... ainakin työhaastettelua, hygieniapassitestiä ja kansalaisaloitteen allekirjoittamista. Kesätyötä mulle ei heru, koska mun loppukesän interrail-suunnitelmat/haaveilut ei mätsännyt yhteen niiden kesä-heinä-elo-aikatauluvaatimuksiin. Sen sijaan hygieniapassitestin kanssa onnistui, ja mulla kävi kerrankin tuuri tuollaisen oikein/väärin -lottorivikokeen täyttämisen kanssa: läpi meni lukematta, vaikka kysymykset oli osa ihan outoja.

Tuohon tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitteeseen osaa ottaminen teki hyvää, niinkin pienellä asialla osasi tuntea itsensä tärkeäksi, vaikka niitä ensimmäisen päivän allekirjoittajia oli yli sen 100 000 muutakin henkilöä. Vaikka on tasa-arvoista suoda muille myös ne omat, eriävät mielipiteensä aiheeseen (vaikkei niillä välttämättä mitään oikeita järkiperusteita taustalla olisikaan), niin ai että se kutkutti mukavasti pikkusuurta liberalistiminääni, kun noihin lukuihin päästiin alle vuorokaudessa. Kuinka moni muu otti tai aikoo ottaa osaa tuohon kansalaisaloitteeseen?

Alle runttaamissani kuvissa esiintyy viime viikolla gräsasta kotiin kiikuttamani tekeleet, neliönmallinen lasilautanen sekä savesta tehty ja tummansiniseksi lasitetty teekannunmallinen teesuodattimen vastapaino. Kummatkin onnistuivat! Vaikka ei tuosta tummansinisestä väristä tullut yhtä selkeä kuin toivoin, eivätkä nuo lautasen mosaiikkimaiset muodot ole yhtä terävät kuin alunperin haaveilin – näyttävät vähän joltain solukolta. :D Samanmoisia lautasia on tekeillä toinenkin, sen valmistuttua aattelin siirtyä joksikin aikaa taas hopean pariin.

Vasemmalla tekemäni savipaino, oikealla jostain ostettu ja iskän hajottama posliinipaino.
Oon teejuoppo.
Lasin väri on suunnilleen mintunvihreään taittava läpikuultava.

Ylppäripaineita – Kaksi takana, yksi edessä

5 kommenttia:

Hengähdystauko, löhöilyilta: äikkä ja historia takana, enää se pirullinen pitkä matikka edessä.

Musta tuntuu, että äikän osalta tuli vedettyä kankein suoritus ikinä, niin tönköltä se kieli siinä lopputuloksessa näytti. Johtuu jännityksestä ja vaikeasta aiheesta, kirjoitin aineistoesseen liittyen sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Puolessa välissä olisin halunnut vaihtaa aihetta, mutta eihän se enää siinä vaiheessa kannattanut. Mulla oli ongelmia jopa otsikon keksimisen kanssa, vaikka yleensä niiden suhteen kaikki on täysin vaivatonta. Saa nyt nähä, mitä sen kaa käy, parempi vaan ettei odotukset oo liian korkeella. Ei kolahda sitten liian kovaa, jos tulosten tullessa ilmi onkin iso pudotus.

Talvi mene pois.

Eka itseostamani huulipuna. Olin mainosten uhri, koska osasyy miksi tahtoin tän oli että kyseisen huulipunan mainoskasvona oli joskus Emma Watson. ♥


En jännittänyt äikkää etukäteen ollenkaan, mutta se piiloutunut jännitys rupesi purkautumaan sitten siinä vikan koetunnin aikana järkyttävänä päänsärkynä, joka jatkuikin koko loppumaanantain. Sen sijaan historian osalta jännitys alkoi jo edellisenä päivänä ja ilmeni tunteena, että ihan kuin mulla olisi kivi mahassa.

Ja nyt loppupäivän mulla on ollut olo kuin aivokuolleella. Hyvä jos tästä tekstinkään kirjoittamisesta tulee oikeen mitään. Oon vaan maannut sängyssä ja istuskellut koneella. En pystynyt edes päikkäreille rauhottumaan kun aivot kävi edelleen vähän ylikierroksilla. Loppuillan oon kuluttanut kattomalla katsomo.fi:stä jotain salkkareiden jaksoja, vaikken edes seuraa koko sarjaa. Sopivaa ajatusten tyhjennystä tuo kuitenkin on kaikkine älyttömyyksineen ja draamankäänteineen.

Kokeen jälkeen muiden vastausten kuuntelu on sitten kamalinta ikinä. Ne hetken kun tajuut unohtanees jonkun oleellisen jutun tai kun joku toinen mainitsee jotain ja ajattelet "voi saaaaatana miksen mä tota muistanu...." tai muuten vain tajuat oman tietämättömyytesi. Mä olisin handlannut kepeesti Talvisodan, jonka päättymisestä tuli tänään tasan 73 vuotta, tai sitten vaikka Hitlerin valtaannousun eri vaiheet. Kustaa Vaasankin aika olisi sujunut.

Mutta eipä onni potkinut kysymysten aiheiden suhteen. Siellä oli sellasia aiheita, että viimeisen puuttuvan vastauksen kohdalla jouduin arpomaan, että mistä tietäisin edes jotain. Saa nyt nähdä, millaiset pisteet opettajat ja YTL mulle loppujen lopuksi arpoo. Esimerkkivastauksiin paneutumatta ja niillä itseäni masentamatta mä uskon, että tosta tulee ainakin varma M, mutta koska tavoite oli E, niin en mä siihenkään täydellisen tyytyväinen osaisi olla. Viuviu ja uliuli.

Kaksi neljästä uudesta kuoresta, avaruus on ihanin.
Pysyy jalassa mutta näillä ei kyllä pahemmin juosta tai kävellä pitkiä askeleita. Ei mitkään kaikkein käytännöllisimmät, mutta pitipähän kokeilla.


Lienee viikon paras hetki, kun pääsen huomenna Gräsaan näkemään, miten muun muassa mun ensimmäinen itse tekemä lasilautanen onnistui! Ja kun saisin vielä tuon matikan pois alta, niin pääsisin viimein kääntämään ajatukset niihin ennakkotehtäviin ja yo-mekkoprojektiin.

Olisi mukavaa palata viimein oikeeseen elämään tuolta menneisyyden tapahtumista ja matematiikan maailmasta. Kokopäivänen kokoviikkonen opiskelu ei tee mulle hyvää. Musta kuoriutuu esiin verkkaripelle, rasvaletti, punanaama, hermoraunio, laiskamato.

Maanantaina kun tulin päänsärkyisenä sieltä äikän ylppäreistä, Tiuku oli jättänyt mulle ylläriksi vessan lattialle väännetyt, järkyttävän hajuiset tortut. Ja ne onnistui jotenkin kuvaamaan mun sen hetkistä fiilistä tosi hyvin.

YO-kokeiden vikan viikon paniikkipänttääjä

5 kommenttia:
Heräsin viimein oikeasti siihen tosiasiaan, ettei noihin kokeisiin ole kuin enää alle viikko. Tämä toivoton kurssikokeiden "viimeisen illan paniikkipanostaja" on nyt vaihteeksi yo-kokeiden suhteen "vikan viikon paniikkipänttääjä". Onhan siinä edistystä sentään edes muutaman päivän verran. En ole varma, meneekö mitään enää kunnolla päähän - pääasia että ainakin tuntuu, että opiskelisin. Sen näkee sitten, mihin asti sillä yltää.

Oon ekaa kertaa elämässäni aikatauluttanut kokonaisen viikon mun elämästäni (ja sen jälkeen aikataulutan lisää, mutta en jaksa ajatella kerralla liian pitkälle), ja toivon todella pystyväni elämään ainakin lähes tulkoon sen mukaan ilman suuria lepsuiluja. Yritän kääntää mun sisäistä kelloa aikaisempiin nukkumamenoaikoihin ja aikaisempiin aamuheräämisiin, se lienee yksi suurimmista haasteista heti sen itse lukiessa hereillä pysymisen ja koneelta poissa pysymisen jälkeen.

Roopen Samsung Galaxy S3:n laatu, haha. Yritin lukea hissaa säkkituolissa auringon valossa, lopputuloksena torkut kissa sylissä.
Mäkin haluaisin olla kissa, jos itten voisin vain nukkua, syödä ja olla paijattavana päivät pitkät.


Tää on tehty niin vaikeeksi. Penkillä pöydän ääressä istuessa tulee niskat ja joka paikka kipeiksi, ja mun omintakeiset istuma-asennot saa huvittuneisuuden herättämisen lisäksi myös loppujen lopuksi jalat väsähtämään. Jalat eteenpäin istuminenhan on siis ihan mahdotonta: istun aina esimerkiksi joko kyykyssä, toinen jalka koukussa sylissä, kummatkin jalat tuolilla buddhamaisessa asennossa tai silleen jännästi noja-asennossa puoliksi kyljelleen niin että jalat samalla toisella penkillä.

Sohvalla istuminen toimii jonkun aikaa, kunnes ajatukset alkaa vaeltelemaan, kirjaimet rupee hyppimään silmissä ja päiväunille valahtaminen alkaa tuntua liian houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikka takana olisikin pitkät yöunet.

Sängyllä lukeminen on luonnollisesti vielä mahdottomampaa kuin yllä mainittu. Mä kadehdin niitä, jotka pystyy opiskelemaan sängyssä mukavasti peittoon kääriytyneenä, mun mukavuuden haluun taipuvaisuus vie mut alta aikayksikön untenmaille. Paitsi jos kyse on tietokoneella olemisesta, joka saattaa usein jyrätä yöunet silloin kun ei pitäisi. Kuten nyt, piti mennä nukkumaan yhdeltätoista. Pahus.

Mun jäisesti irvistävä pikku pösöseni.

Sillä jollain Colour me -blogista bongaamallani ohjeella säätämäni proteeiinipitoinen kiivipirtelösotku, joka näytti hyvältä ja maistui hyvältä - ainakin muutaman pilli-imasun verran, jonka jälkeen iski äklötys.
Happihyppelyn värjännyt punainen kajo kännykällä ikuistettuna.


Oon niin paljon enemmän käsilläni säätävä käytännön kautta oppija, kuin kirjojen sanoja ja numeroita autuaasti sisäistävä eläväksi tietokoneen vastineeksi pyrkivä tietopankki. Mutta joo, vaikeuksien kautta voittoon, tai kunhan nyt ainakin kohtuullisella kunnialla maaliviivan yli.

Mä pidän nyt blogihiljaisuutta ainakin ensi viikon keskiviikkoon asti, jolloin taakse ovat jäänet äidinkielen ja hissan yo-kokeet. Sitten on ylioppilaskokeista edessä enää matikka, mutta siihen saumaan luulen ansainneeni rauhallisen illan tietokoneen parissa. Mutta sitä ennen saan datailla vaan kännykän hitaan ja pätkivän netin kautta silloin kun pakko (tai "pakko"), joten blogi vähän hiljenee. Muuten mä repsahdan vaan aina moneksi tunniksi, vaikka pitäisi tulla vain käväisemään...

Jos nyt lopuksi käännetään ajatuksia vähän positiivisempiin aiheisiin, niin tiedän ainakin muutaman asian, jotka tekee näistä opiskelurupeamista selviytymisen arvoisia.

Näitä ovat esimerkiksi:

...operaatio yo-mekko, jonka suhteen päätin yrittää selvitä ihan omin kätösin,
...uuden kameraobjektiivin hankinta (mä olen aasi ja se objektiivi on mun silmien edessä kepin nokassa roikkuva porkkana - palkitsen sillä itseni sitten joskus myöhemmin keväällä),
...kesän alun yo-juhlien miettiminen, 
...sekä mahdollisesti toteutuvan loppukesän interrail-reissaamisen suunnittelu.

Mitähän kaikkea sitä vielä kehittäisi?

Mutta nyt on vaan pakko jonkin aikaa leikkiä lukutoukkaa ja uskotella itselleen opiskelujen sujuvan, ettei rusentuisi kokonaan sen hyvin lamaannuttavan "mä en jaksa mitään, oho en taas tehnyt mitään, mä en osaa mitään, oi miks mä en tehnyt mitään"-morkkiksen alle.