Grand Trianon

Tilanne ennen rasterointia.

Vau, ehdinpä ekaa kertaa koneelle sitten maanantain. Tänään oli sen yhden täällä blogissakin aina vähän väliä tän alkuvuoden aikana vilahtaneen perinteisen grafiikan kurssin piirustustyön deadline. Todellisuus iski taas jotenkin niin äkisti, että näinä viimeisinä vuorokausina tuli tehtyä töitä öitä myöten. Mä pääsin sekä viime että sitä edellisenä yönä neljän aikoihin aamulla kotiin nukkumaan, kun taas mun pari Maria vuorostaan nukkui ekan yön ja valvoi tänään aamuseitsemään, jotta rasterointi saatiin loppuun.

"Allnighterit" on jo aika tuttuja, vaikka tällä kertaa en koko yötä valvonutkaan. 

Porukkaa oli vähän enemmän kuin mitä oon aikaisemmin nähnyt, ainakin neljä tai viisi grafiikkaparia, joista kolme oli koossa vielä siinäkin vaiheessa, kun mä hiippailla kotiin lähteä nukkumaan. Oli hyvä tunnelma, musiikkinostalgiaa Muumien, TikTakin ja Scandinavian music group:in tahdittamana, hyvin väsynyttä läppää ja satunnaisia hysteriapiikkejä. Mulla soi edelleen nonstoppina vuorotellen päässä mamelukkikala ja nakkivene. Ei yllätä.

Bongattu kiltiksen seinältä. Viittaa tuhottoman pitkiin kritiikkeihin, joissa työt arvostellaa aina vuoronsa perään. Esimerkiksi 4 tuntia kestävä kriitiikki on yllättävän lyhyt.
Lähestyvä deadline kasvatti kummasti istumalihaksia ja -hermoja. Toissailtana istuin lähes yhdeksän tuntia takalisto penkissä ja tussi kädessä, ilman edes mitään taukoja. Silleen niitä tuloksia saadaan aikaiseksi. Yhtäkkiä on vain sellainen flow päällä, ettei edes huomannut ajan kuluneen, eikä toisaalta omaa edistymistäänkään ei huomaa, kun sille tulee niin sokeaksi. Sain silloin kuvan lähes kaikki viivat tehtyä, joten viime yö olikin vain kiireistä ja kiihkeää rasterointia, eli pintojen ja tekstuurin tekoa niillä miniminitusseilla. Oli niin rankkaa että multa nousi piirtokäden peukaloon pieni rakkula. Ja nää niskajumit ei lähde varmaan ikinä pois.

Onneksi mulla on yksi kaveri sama kaikissa ryhmätöissä (kolmessa eri aineessa). Ollaan voitu vähän jakaa, että tee sä tota yhärin tehtävää niin mä piirrän tätä grafiikkaa, ettei kummatkin oo jumittanu samaan aikaan saman tehtävän kimpussa. Se kävisi muuten vähän ahtaaksi.

Meidän piirustuskohde oli Versaillesin Grand Trianon. Se on yksityiskohtainen ja symmetrinen, mutta onneksi vain selkeästi yksi tietty rakennus, joka täytti lähes koko paperin. Monella oli sellaisia pieniä palasia, joista kokonaisuus piti koota. Meidän piirustuksen suuret linjat otettiin yhden maalauksen pohjalta, mutta lähes kaikki muu piti yrittää tulkita palatsista otetuista valokuvista, joita netistä kaivettiin. Taiteellista vapautta sai käyttää, jos tarve niin vaati. Luonnosteluvaihe valopöydän ääressä kesti pitkään juuri sen takia, että pohjakuvaa oli hyvin vaikea tulkita...

Luonnostelussa käytettiin 4H-lyijykynää, tussauksessa 0,18mm ja 0,13mm tussipiirtimiä. Tussipiirtimet ovat vähän eri kuin tavalliset tussit, niissä katkeaa terä tai hajoaa mustetta kuljettava lanka kohtalaisen helposti, jos tussia käyttää väärin. Tai joskus ihan ilman selkeää syytäkin. Apuna käytettiin myös kynämäistä pyyhekumia, suoraa viivotinta sekä semmosia "papukaijaviivottimia".

Ei kyllä yhtään esiinny näissä kuvissa niin edukseen kuin mitä luonnossa. Skannattiin kuva että voidaan tulostaa itsellemme tästä vedokset, kun tämä ja kaikki muut piirrokset ja maalaukset menevät yhteen näyttelyyn, en nyt muista mihin, mutta sen nimi taisi olla "Eurooppa Helsingissä" tai jotain sellaista. Se on jossain päin Helsinkiä joskus kesällä, voin infoilla tuosta myöhemmin kun tiedän itse tarkemmin, jos jotakuta vaikka kiinnostaakin.

Nyt olis vielä pari tuntia aikaa nukkua, tiskata tai tehdä jotain muuta hyödyllistä ennen iltamenoja; kaverin synttäreitä ja haalaribileitä. Huomenna on ensimmäinen tutorkokous - mä siis pääsin sittenkin tutoriksi, vaikka unohdin ilmoittautua määräpäivään mennessä. Ja lauantaina mennään katsomaan stand-uppia, en millään malttais odottaa!

Ainiin, ja blogin osoitteen pitäisi nykyään myös toimia ilman sitä WWW -alkuliitettä! Mulla oli sen kanssa aluksi vähän ongelmia, jotka nyt on saatu korjattua. :)

Tymoshenko

Yllä oli muutama kuva Amurista, maisemia sieltä aikoinaan Suomen korkeimman rakennuksen titteliä kantaneesta Amurinlinnasta. Livahdettiin sinne Marian kanssa kuvailemaan näkymiä, kun pyörittiin siellä suunnilla haastattelemassa ihmisiä meidän ryhmän analyysiä varten. Amuri on siis yksi osa Tampereen keskustaa, ja meidän yhdyskuntasuunnittelun kurssi keskittyy koko loppukevään siihen. Tähän asti ollaan vasta analysoitu sitä eri kanteilta, mutta nelosperiodissa varmaan suunnitellaan sinne jotain. Haastattelu oli jännää, ihmisten kasvoilta tuntui aika usein paistavan sellainen pakokauhu että "voi apua toi puhuu mulle", ja jotenkin sitä tunsi tarvetta ilmoittaa heti alkuunsa että "hei, me ei olla feissareita, vaan...", jotta ihmiset edes hidastivat vauhtiaan - jos hidastivat.

Tiuku palasi perjantaina mun mukana takaisin Espooseen. Oli ihanaa, kun vastassa ei ollut vain tyhjä kämppä, vaan joku joka odottaa sua kotiin ja tulee ovelle vastaan. Oli ihanaa tuntea se läsnäolo, kun toinen käpertyy syliin nukkumaan, kerjää hellimistä, riehuu tai vain tuijottaa sieltä lämpimän digiboxin päältä. Joskus mä vielä haluan sen lopullisesti mun luo, mutta sen verran stressaavaa toiselle olisi reissata lähes joka viikko autolla mun kanssa edestakas, että parempi sillä on nyt elellä tuolla muun perheen tykö.

Kokeilin tuollaista päänympäriletit -kampausta. Lopputulos oli aika kiva, vaikka äitin kommentti olikin, että muistuttaa jotenkin hiukan Tymoshenkoa, eli tätä tämän näköistä Ukrainan entistä pääministeriä... No mutta, mulle tuli kuitenkin mieleen sellainen idea, että jospa haastaisin itseni johonkin hiustenlaittohaasteeseen, jossa kokeilisin&opettelin jotain uusia tapoja laittaa hiukset, ja kirjoittaisin/kuvaisin niistä sitten tänne. Miltä kuulostaisi? Mun hiustenlaittotaidot on aika olemattomat, ja ajattelin että näin voisi saada karistettua tätä tän keväistä hiusmuutosvimmaa, kun mikään leikkaus- tai värjäystyyli ei tunnu sopivalta. Uusien kikkojen opettelu ei muutenkaan tekisi pahaa - mä en osaa tehdä siististä ja nopeasti muuta kuin tavallisen letin.

Mulla on tulevalla viikolla pari kolme deadlinea, pari pienempää ja yksi suuri (josta näkyy osa keskeneräisenä tuossa alimmassa kuvassa), saa nähdä meneekö montakin yötä koululla ja kuinka ehdin ajatella tai tehdä mitään muuta, kännykän muistikirja täynnä kaikkea mitä pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei vaan jaksa ottaa paineita. Mitä jos sitä aikansa kuluksi leipoisi vaikka sämpylöitä.

DIY - Helppo pipo kevääseen

Kuulun facebookissa Käsityöblogien ryhmään, jossa on tällä hetkellä käynnissä Helmikuun DIY-postaussarja. Siinä halukkaille osallistujille arvottiin tältä kuukaudelta kullekin yksi päivä, jolle tulisi tehdä jonkinlainen DIY-postaus ja julkaista tuolla ryhmässä. Minun vuoroni osui tälle päivälle. :)

Täällä Tampereella kovimmat paukkupakkaset tuntuvat jo jääneen taakse - ainakin siitä hien määrästä päätellen, mikä nousee pintaan michelinukkomainen talvitakki päällä kouluun kiiruhtaessa - eli lämpimimmät pipot ja vaatteet voisi hiljalleen vaihtaa kevyempiin. Toppatakkia en vielä uskalla laittaa talviteloille, pelkään että pakkaset palaavat heti kahta pahempina takaisin, kun niin teen.

Sen sijaan pipopuoleen ajattelin keksiä päivitystä. 

Mulla ei ole yhtäkään sellaista vähemmän lämmintä yksilöä, jota voisi käyttää mukavasti myös koulun sisätiloissa sellaisina päivinä, kun hiukset ei suostu yhteistyöhön.

Mulla oli aika selkeä idea siitä, miten pipon ompelisin, mutta kokeilin kuitenkin googlettaa miten muuta ovat tuosta suoriutuneet, ja päädyinkin sitten noudattamaan heti ensimmäisessä hakutuloksessa vastaan tullutta ohjetta.

Käytin pipon kankaana ohutta ja kohtalaisen joustavaa collegekangasta. 

Mulle tällainen ohuemmasta kankaasta tehty pipo on kevätpipo, kun oon talvisin niin viluinen ja korvat jäätyy pienestäkin viimasta, jos päässä ei ole kunnon paksua talvipipoa.

Piirsin pipon kaavan skissipaperille (se on sellaista hiukan leivinpaperin tapaista läpikuultavaa luonnostelussa käytettävää paperia), jotta ei joka kerta itelleni pipoa tehdessä tarvitsisi ottaa mittoja uusiksi.

Mittasin päänympärykseksi 56cm ja halusin jättää pituuteen muutaman sentin taittamisvaran, joten leikattujen munamaisten kangaskappaleiden korkeudeksi tuli 60cm, leveydeksi 25cm. Otin leveydessä huomioon kankaan venyvyyden, kun en halunnut hukkua pipoon.

Leikkasin kankaat kaavan mukaan laskematta mukaan saumavaroja, vaikka jälkeenpäin ajatellen piposta olisi tullut vielä vähän parempi, jos olisin ottanut ne mukaan.

Ompelin kappaleet oikeat puolet vastakkain yhteen suoralla ja siksakilla.

Leikkasin kumpaankin päähän 4cm leveät ja ainakin 8cm pitkät halkiot.

Ompelin toisen halkion reunat yhteen oikeat puolet vastakkain.

...sitten käänsin pipon, ja ompelin toisen halkion oikealle puolelle. Näkyvä sauma ei haittaa, kun se tulee pipon sisäpuolelle.

Saumurilla tän tekisi nopeammin ja lopputuloksesta tulisi kestävämpi, mutta ompelukoneella suora+siksak -ompeleet toimivat myös hyvin, vaikka joustava kangas voikin olla haastavaa käsitellä.

Oli aika nopea ja helppo ompeluprojekti, maanantaiyönä aloitetun pipon sai jo tiistaina aamulla kouluun päähän. Kannattaa kokeilla, jos vain sopivaa kangasta löytyy!

Mun ajatuksena olisi viedä tätä vielä jotenkin eteenpäin, eikä jättää tätä vain tällaiseksi tummanharmaaksi, mutta on vähän vaikeuksia keksiä, mitä tekisi. Miltä kuulostaisi liukuvaalennus, niittejä, tai kangasväreillä otsapuoleen jotain tekstiä? Tuleeko mieleen mitään ideoita?

Suklaista

Kun nyt kerta oon viikonlopun täällä enkä Espoossa, oon voinut valmistautua arkeen vähän muutenkin kuin rentoutumalla. Kokkasin pakastimeen täytettä, makaroonilaatikkoa, porkkanaperunasosekeittoa, lihapullia ja perunamuusia. Pyöräytin mutakakun, jota en oo koskaan aikaisemmin kokeillut tehdä itse. Jos vielä jaksaisi tehdä sämpylöitä, niin ei välttämättä tarvitsisi viikon aikana ostaa koululounaiden lisäksi mitään muuta kuin kissanruokaa. Toi maukuva pullapitko on ihan ylisyöppö, kun tässä kämpässä ei ole riittävästi muita virikkeitä syömisen ja nukkumisen lisäksi.

Pakkaslukemat alkaa pikkuhiljaa jäädä taakse, niin että vilukissakin voi joskus korvailla lämpimiä jättivillapaitoja kevyemmillä kuteilla. Mulla alkaa painaa päälle keväinen hiuskriisi, ihan selkeetä toisintoa viime vuodelta, kun värjäisin kuontalon oranssiksi. Mutta en tiedä miten näitä edes leikkaisi, kun on viimein saanut kasvatettua kerrokset tasaan, tai värjäisi, kun mikään vaihtoehto ei tunnu sopivalta. Vaalennus tekee hiuksista hamput, tumma kalventaa lisää jo ennestään kalpeaa ihoa, ja kirkkaat värit saavat juurikasvun näyttämään harmaalta. Paljonko vaihtoehtoja siinä enää jää jäljelle? Jos voisin sormia napsauttamalla vaihtaa kokonaan hiustyyliä, haluaisin sellaisen villin kiharapehkon.

Kun muu perhe läksi Lappiin lomailemaan, tajusin, että siitä siitä on vaikka kuinka monta vuotta aikaa, kun viimeksi laskettelin. Sitten tajusin, kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Sitten tajusin, että täytän tänä vuonna jo 20. Sitten Tiuku näykkäsi mua kaulasta osana ruuankerjäysrituaalejaan, enkä enää jatkanut syvällisyyksiä sen pidemmälle. Ihana.

Suklaanruskea osaa muuten olla kaunis väri.

Ystävänpäivän yksinäiselle – pieni suklaakakku

Mikä pelastaa päivän, kun tekee mieli herkkuja, mutta kaikki kaupan karkit ja keksit ja muut aiheuttaisivat lompakolle mahanpuruja? Tai vaikkapa yksinäisen pitkän perjantai-illan, kun sattuu vielä olemaan ystävänpäiväkin?

Kotitekoiset leivonnaiset on mun vastaus, kuten ihana suklaakakku. 

Okei, en ole onneton enkä oikein yksinäinenkään, kun Tiuku on niin läheisyydenkipeä sylivauva, mutta ei kakku mitään pahemmaksikaan tee, vaiko?

Jos vaikka muillekin kelpaa helppo, herkullinen ja aika nopeasti valmistettava suklaakakku - joko yhdelle hengelle kahdeksi illaksi tai kahdelle hengelle yhdeksi illaksi - niin jaan tähän teille mun ikuisuusbravuurin ohjeen. :)

Käytin tähän pieneen kakkuun irtopohjavuokaa, joka on halkaisijaltaan noin 16cm. Jos kaapista löytyy kuitenkin vaan "normaalin kokoinen" vuoka, kakusta saa sopivan kokoisen, jos tuplaa ainesmäärät. Tähän uppoavat ainekset ovat muutenkin aikalailla sellaisia, joita multa ainakin löytyy kaapista lähes aina tarvittaessa.

Taikinaan

1,5dl sokeria, 1,25dl jauhoja, 1tl leivinjauhetta, 1tl vanilliinisokeria, 1 rkl tummaa kaakaojauhetta,
75 g voisulaa, 1 kevyesti vatkattu muna, 0,75 dl kuumaa vettä

Kakkuvuoan pintaan

voita ja korppujauhoja

Kuorrutukseen

Yksi vesihauteessa sulatettu suklaalevy
TAI
2 dl maitokaakaojauhetta, 1 rkl vettä, 2 rkl voisulaa

Ohje

Sekoita kaikki kuivat aineet, lisää voisula, kananmuna, ja vesi. Kaada taikina voideltuun&korppujauhoitettuun vuokaan. Paista noin 175 asteessa uunin alatasolla noin 30-40 minuuttia (kakun koosta riippuen). Kypsymisen merkkinä voi pitää sitä, että kakku irtoaa hiukan vuuan reunoista.

Anna jäähtyä hetki, irroita vuoasta. Kuorruta. Koristele halutessasi, itse tein leivinpaperista sapluunan ja ripottelin sen mukaan kaakaojauhetta. Strösselit olisivat myös käyneet, mutta tuota tehdessä en huomannut niitä siellä piilossaan keittiönkaapin perällä.

Mulla tuli tuota kuorrutetta aika runsaasti, ja lämpimän kakun päällä se levisi vähän yli äyräiden, mutta ei se tuota pahentanut, ennemmin päinvastoin, oli herkkua. Kuten koko kakku muutenkin. :) Niin ja hyvää ystävänpäivää kaikille!

Kuka sopii arkkitehdiksi?

Kun tämän vuoden yhteishakujen määräpäivät lähestyvät ja valtava määrä nuoria panikoi hakuvaihtoehtojensa kanssa, mä tulin ajatelleeksi, että voisin kirjoittaa vähän omasta näkökulmastani arkkitehtiopintojen hakuprosessista ja itse opinnoista. Ehkä tästä sopii kirjoittaa tässä vaiheessa, kun itse hakemisesta ei vielä ole liikaa aikaa, mutta samalla on jo himpun verran tottunut näihin opintoihin ja saanut niistä jonkinlaisen otteen, vaikka vasta alkutaipaleella ollaankin.

Niille tiedoksi, joilta on päässyt jäämään välistä, mä hain Tampereen teknilliseen yliopistoon arkkitehtiopintoihin viime keväällä. 

Keksin arkkitehtiopinnot yhdeksi potentiaaliseksi hakuvaihtoehdoksi joskus lukion toisen vuoden kevätpuolella. Silloin päähän pälkähtänyt idea muuttui pikkuhiljaa tavoitteeksi, ja siihen vaikutti muun muassa se yksi lukion kuviksen kurssi, jossa arkkitehtuuri oli olennaisena teemana.

Tahdoin jonkun konkreettisen opiskelupaikan, jossa valmistuisi suoraan johonkin ammattiin. 

Että kun mä opiskelen arkkitehtuuria, musta tulee arkkitehti, eikä esimerkiksi niin, että olisin mennyt lukemaan valtiotieteelliseen historiaa, eikä olisi ollut hajuakaan, mikä lopulta tulisin tekemään työkseni. Työllistymistilanne tällä alalla, erityisesti maisema-arkkitehdeilla, on aika hyvä. Ja tietysti yleinen palkkatasolla oli oma merkityksensä, sekä sillä mahdollisuudella, että jos olet tosi hyvä ja voitat vaikka jonkun kilpailun, saatat päästä suunnittelemaan jotain merkittävää ja ehkä joskus suunnitelma toteutetaankin. Mutta eniten hakupäätöksessä painoi se, että kohteena oli joku sellainen paikka, jossa oikeasti tehtäisiin omin käsin jotain, ja se jotain on jotain sellaista, mitä mä tykkään tehdä. :)

Yksi viime kevään ennakkotehtävistäni, kirjoitin niistä viime vuonna tässä postauksessa.

Hakuprosessista

Kerron hiukan siitä, millainen arkkitehtiopintojen hakuprosessi on, mutta eniten tietoa löytyy osoitteesta dia.fi. Sieltä voi ladata valintaoppaan, jossa kerrotaan hyvin miten homma oikeen menee, eli saman jonka itse nyt selitän tähän omin sanoin. Sieltä löytyvät myös tämän vuoden ennakkotehtävien tehtävänannot.

Arkkitehtiopintojen hakuprosessi on kolmiosainen. Ensimmäisessä vaiheessa palautetaan tehtävänantojen mukaiset ennakkotehtävät*, ja jos niistä pääsee läpi, seuraava vaihe on arkkitehtimatematiikan koe**, joka sisällön vaatima taitotaso perustuu lukiomatematiikkaan. Mikäli matematiikan kokeesta pääsee läpi, seuraavaksi on edessä piirustus-&suunnittelukokeet***. Niiden jälkeen maisema-arkkitehdeiksi hakevilla on vielä luonnontieteen koe (joka perustuu ilmeisesti lukion biologiaan ja maantietoon), mutta muuten sitten vain odotellaan piirustuskokeiden pisteiden paljastumista. Se tapahtuu yleensä jo noin viikon päästä kokeiden loputtua, mutta lopulliset kokonaispisteet sen sijaan kuullaan vasta heinäkuun puolella.

Läpipääsyvaihtoehtoja on kaksi. Sisään voi päästä kokonaispisteillä, joihin lasketaan mukaan ylioppilaskokeista saadut pisteet****, matematiikankokeista saadut pisteet, sekä piirustus-&suunnittelukokeista saadut pisteet, plus tietenkin mahdollinen ensisijaisuuspiste. Mikäli ylioppilaskokeista tai matikasta ei tule riittäviä pisteitä, jotta mahtuisi tuohon ns. kokonaispistekiintiöön, sisäänpääsyn voi laskea piirustuskokeiden varaan, joiden mukaan opiskelemaan otetaan tietty määrä hakijoita. Koepistekiintiössä valintapisteisiin lasketaan ensisijaisuuspiste+piirustus-&suunnittelukokeiden pisteet.

Suosittelen tutkimaan kunnolla läpi sen dia.fi -sivuston. Sieltä löytyy pääsykoearkistosta vanhoja arkkitehtimatemattikan kokeista, sekä myös valintakoenäyttelyt vuosilta 2011-2013, joihin on kerätty parhaimpia paloja näiden vuosien ennakko- ja piirustus-&suunnittelukokeiden töistä.

* Ennakkotehtävät ovat perinteisesti kolmiosaiset, ja niihin kuuluu yksi piirustus-, yksi maalaus- ja ja pienoismallitehtävä. Ennakkotehtävistä ei saada pisteitä, niistä on vain tarkoitus päästä läpi.
** Matematiikankokeesta läpipääsyyn vaadittava pistemäärä on 40% kokeen suorittaneiden pisteiden keskiarvosta, esim. kokeiden maksimipistemäärä on 30, kokeen suorittaneiden saamien pisteiden keskiarvo on 20, läpipääsyyn tarvitaan vähintään 8 pistettä. Pisteet muutetaan valintapisteiksi jakamalla ne 12:lla, maksimipistemäärä on täten 3.
*** Piirustus-& suunnittelukokeet kestävät neljä päivää. Ensimmäisenä päivänä tehdään yksi 2 tunnin tehtävä ja yksi 3 tunnin tehtävä, seuraavina päivinä kumpanakin kaksi 3 tunnin koetta, ja viimeisenä päivänä vielä yksi 3 tunnin koe. Yhteensä siis 7 koetta joista voi saada pisteitä 0-5, ja niistä 6 parhaat pisteet saanutta otetaan huomioon pisteiden laskussa. Pisteet muutetaan valintapisteiksi jakamalla ne kahdella, ja maksimipistemääräksi tulee 15.
****Ylioppilaskokeiden pisteiden muuntotaulukko, lähde dia.fi. Nämä alkupisteet muunnetaan valintapisteiksi jakamalla viidellä ja kertomalla kahdella, maksimipistemäärä on täten 12.



Mä itse sain yo-kokeistani (EEMBC) 19 alkupistettä, eli 19/5x2 = 7,6 pistettä. Matematiikan kokeesta sain 19 pistettä, eli 19/12 = 1,583 pistettä. Piirustus-&suunnittelukokeista sain (2+)3+3+4+4+5+4 = 23 pistettä (huonointa ei lasketa mukaan), eli 23/2 = 11,5 pistettä. Näin siis 7,6 + 1,583 + 11,5 + ensisijaisuuspiste = 21,683 valintapistettä, joilla pääsi ihan hyvin sisään Tampereelle vuonna 2013.

Hakijamääriä ja sisäänpääsypisteitä vuosilta 2011-2013:

Lähde: dia.fi

Valmennuskursseista

Mä kävin abikeväänä valmennuskurssin, koko helahoidon: ennakkotehtävä-, arkkitehtimatikka- ja piirustus-&suunnittelukurssin. Kaikki nämä arkkitehtitoimisto AJAKilla, joka sijaitsee Helsingissä ja jonne tulee kurssilaisia ympäri Suomea. Ennakkotehtäväkurssi opasti ennakkotehtävien teossa, jossa tärkeintä oli vain päästä niistä läpi - itse loppupisteisiin niillä töillä ei ole mitään merkitystä. Matikan kurssi kattoi kuusi tapaamista matikanopen kanssa yksin tai ryhmässä, ja aihealueet olivat lukion pitkän matikan sisältöä, ja treenimateriaalina oli myös vanhoja pääsykoetehtäviä sun muita. Piirustus-&suunnittelukurssi sen sijaan oli kahdeksan päivän intensiivikurssi, joka sijoittui aivan toukokuun loppuun. Kurssilla opeteltiin mm. taistelemaan aikaa vastaan; piirtämään, maalaamaan ja rakentelemaan pienoismalleja kahdessa/kolmessa tunnissa, ja lopuksi käytiin niitä töitä läpi ja opettajat antoivat kehittävää palautetta.

Mulle valmennuskurssista oli suuri hyöty, koska olisin muuten ollut aika pihalla siitä, mitä mun pitää tehdä. Ei mua opetettu siellä piirtämään tai laskemaan, osasin ne jo ennestään. Mua vain valmistettiin siellä siihen, mitä tuleman piti. Esimerkiksi ennakkotehtävissä on yleensä tietyt piirteet, joiden huomaaminen auttaa läpäisemisen osalta, matikassa piti herätellä heti pitkän matikan yo-kokeen jälkeen uinahtaneita aivoja, ja insinsiivikurssin paras opetus lieni se, että tietyssä ajassa oli vain pakko aloittaa tekemään edes jotakin, tai muuten ei ehtinyt saada työtä valmiiksi.

Valmennuskurssit eivät ole halpoja, mutta periaate oli, että se on sijoitus tulevaisuutta varten, ja tulevaisuus maksaa sen kyllä takaisin korkojen kera. Valmennuskurssin käyminen ei ole mikään pakko, että pääsisi sisään. Opiskelemaan voi päästä ihan ominkin voimin, jos osaa piirtää ja on jonkin verran kärryillä siitä, mitä siellä kokeissa oikein vaaditaan.


Yllä erilaisia valmennuskurssilla tehtyjä harjoitustehtäviä. Kokeissa tehtävät voivat olla hyvin paljon mitä vain: piirtämistä, maalaamista, rakentelua erilaisista materiaaleista, tai vaikkapa animaation tekemistä pieneen 30-50 sivuiseen lehtiöön. Ennakkotehtävistä läpipäässeille arkkitehtiopiskelijakandidaateille postitetaan vihkoset, joissa on jotain ohjeistusta kokeista ja lista piirustus-&suunnittelukokeissa sallituista&tarvituista materiaaleista ja välineistä.

Opinnoista

Arkkitehdin opinnot ovat yliopistotason koulutusta: ensin suoritetaan arkkitehtuurin tekniikan kandidaatin tutkinto (3 vuotta), jonka lopputyö on kandi, sen jälkeen arkkitehdin tutkinto (2 vuotta), jonka lopussa tehdään diplomityö. Opintojen suosituspituus on siis viitisen vuotta, mutta on aika tavallista, että opinnot venyvät, kun niiden ohessa aletaan käydä töissä. Samaan aikaan työkokemuksen keräämiseen kannustetaan, mutta toisaalta hoputetaan suoriutumaan opinnoista aikarajoissa... No joo, mä en nyt näin ensimmäisen vuoden opiskelijana usko löytäväni kesälle töitä mistään arkkitehtitoimistosta, kun en osaa käyttää tarvittavia tietokoneohjelmia, mutta ehkäpä jo ensi vuonna. Opintoihin kuuluvat myös pakolliset työmaa- ja toimistoharjoittelut, joista ensiksi mainittu pitäisi myös suorittaa pois alta.

Opinnot painottuvat hyvin paljon itsenäiseen työskentelyyn.

Eli luentoja on vähemmän ja piirtelyä ja rakentelua ja muuta sen sellaista enemmän. Jos on ongelmia ajanhallinnan kanssa, kuten mulla oli erityisesti viime syksynä, työt tuppaavat jäämään vikalle viikolle tai illalle, ja sitten niitä väännetään hikihatussa yötä myöten, että saataisiin ajoissa valmiiksi. Allnighterit on tuttu juttu suurimmalle osalle opiskelijoista. Luennoista harvat ovat pakollisia, joten se on aika paljon kunkin omatunnosta kiinni, kun läsnäoloja ei aina seurata. Tietysti paikalle kannattaa raahautua, kun oppimisen tueksihan ne luennot ovat. Mitä järkeä edes mennä yliopistoon, jos ei aio opiskella tosissaan?

Yksi pala meidän tän hetkisestä yhdyskuntasuunnittelun työstä, sisältyy kahteen A1-kokoiseen planssiin, joissa käsitellään Amuria.

Kuka sopii arkkitehdiksi?

Kaikki tämä höpötys tiivistyy siihen kysymykseen, joka otsikossa loistaa. Mun käsitys on, että jos osaat piirtää, olet pärjännyt koulussa vähintään ihan okei, jaksat askarrella tai rakennella pikkutarkkoja juttuja ilman että menee heti hermot ja luovuutta löytyy edes jossain määrin, niin miksipä et sopisi. Ja mihin tahansa voi yltää jos oikeasti löytyy tahtoa - piirtäminen ja maalaaminen ovat taitoja, jotka voi harjoittelemalla oppia.

Mutta jos et tykkää kököttää kauaa koneen ääressä, niin kannattaa unohtaa tämä ala. Vaikka ekoina opiskeluvuosina piirrellään käsin, loppupeleissä itse toimistotyöskentely on suurimmaksi osaksi nenä ruudussa kököttämistä tunti toisensa jälkeen.

Se, onko tätä alaa vaikea vai helppo päästä opiskelemaan, riippuu ihan lähtökohdista. 

Jos sulla ei pysy kynä kädessä ja piirrät lähinnä tikku-ukkoja, yo-kokeiden lähtöpisteet ja matikan koe eivät sua pelasta, kun piirustus- ja suunnittelukokeiden painoarvo on niin suuri. Jos ei ole kärsivällisyyttä istua pikkutarkkojen töiden parissa, tää ei välttämättä ole ihan sun juttu. Mutta vaikka yo-kokeet eivät olisikaan menneet hyvin, niin jos osaat piirtää, maalata, rakennella asioita ja luovuutta löytyy, on hyvin mahdollista päästä sisään siinä piirustus-&suunnittelukoekiintiössä.

Meidän ekan vuoden arkkareissa on niitä sellaisia oikeita luonnonlahjakkuuksia, ja sellaisia, joilla on oikeasti erityistä mielenkiintoa, intohimoa aihetta kohtaan. On sellaisia, jotka ovat jo opiskelleet samaa alaa jossain muualla, kuten ulkomailla tai jossain opistossa, tai sitten jotain muuta vastaavaa alaa, jonka valmentamista taidoista on hyötyä ainakin jollain osin opintoja.

Ja sitten on tällaisia niin kuin minä, jotka vain saivat päähänsä, että hei, arkkitehtuurihan voisi olla hyvä vaihtoehto, ja ovat lopulta sitten pääsivätkin sisään, ja löysivät itsensä heti lukion jälkeen yliopistosta kokeilemasta, että miltähän tää ala nyt sitten vaikuttais, sopiiko tää mulle vai ei. Hyvin sekalaista joukkoa siis, porukan juniori kuittaa.

Mulle kävi hyvin, sillä tunnen olevani oikealla alalla. Vaikka joskus koenkin alemmuuskompleksia vertaillessani itseäni muihin, jotka tuntuvat osaavan niin paljon enemmän, en silti pysty kuvittelemaan itseäni jollekin toiselle alalle. :)



Saa kysyä jos on kysyttävää, ja kommentteja kuulisin myös mielelläni. :) Ja arkkariopiskelijakollegat, saa täydennellä jos jotain nousee mieleen (jos vaikka unohdin jotain oleellista, vaikka tästä aika pitkä tekstipötkö tulikin)!

// Edit 18.2.2016: Koska tänne eksyy tasaiseen tahtiin aiheesta kiinnostuneita, tässä vielä linkkilistaa aiheesta kiinnostuneille:
arkkitehdiksi.fi – Juttuja mm. hakemisesta, opiskelusta ja työelämästä, blogissaan myös arkkitehtien tarinoita
dia.fi – Kaikkea käytännön tietoa mitä pääsykoeprosessissa tulee vastaan
edu.fi – Arkkitehtien Ville Hara ja Anu Puustinen opetushallituksen verkkopalveluun kirjoittama näkökulma arkkitehdin työstä
archinfo.fi – "Arkkitehtuurin tiedoituskeskus" eli yleisesti ottaen ajankohtaisia juttuja arkkitehtuurista
tut.fi – Yliopistomme virallista tietoa arkkitehtuurin opinnoista Tampereen teknillisessä yliopistossa
tamark.fi – Tampereen arkkitehtikillan omat verkkosivut (joita olen vuosina 2015 ja 2016 ylläpitänyt)

// Edit 2.3.2016:  HUOM! DIA-yhteisvalintaan on tullut pieniä muutoksia edellisiin vuosiin verrattuna. Esim. ensisijaisuuspisteitä ei enää anneta ollenkaan, joten siltä osin yllä lukeneet pistelaskelmani eivät enää täysin päde. Hakemiseen liittyviä tietoja löytyy dia.fi -sivuilta, ja kysymyksiä voi kysyä heiltä myös Facebookissa.

Kämppis

Se näyttää vähän kaljulta rotalta ja harrastaa tutkimusmatkailua ja pölypallojen syömistä. Se sotkee vessan lattian hiekalla, väijyy vaatehuoneessa, nuolee likaisia lautasia ja raapii huonekaluja. Toinen yrittää sopeutua uusiin olosuhteisiin, itse pitää sopeutua toisen läsnäoloon itselle tutuissa olosuhteissa.

Tiuku reissasi tänään mun mukana Tampereelle, ja viettää täällä ainakin pari viikkoa mun kämppiksenä. Taisi olla pienen ensimmäinen pidempi automatka moniin vuosiin, mau'uttiin kilpaa puolet matkasta, mutta valitusta lukuunottamatta matka meni hyvin. Oli teitenkin kovin hämmentynyt uudesta paikasta ja kolusi kaiken heti alkuunsa jokaista nurkkaa ja koloa myöten läpi. Nyt muutamaa tuntia myöhemmin osaa jo viimein rauhoittua hetkeksi aloilleenkin, vaikka ponkaiseekin pystyyn heti, jos kuulee jotain uusia outoja ääniä naapurista tai rapusta.

Kaadoin saunan alalaudeportaan esteeksi oven taakse, ettei tuo rontti pääsisi heti raapimaan lauteita hajalle. Yritin myös peittää mun vielä niin kovin uuden ja ehjän ja puhtaan sohvan päiväpeitoilla, mutta varmaa ei ole, säästyykö se niistä huolimatta noilta petokynsiltä, jotka ovat saaneet jopa mun vanhempien nahkasohvat taipumaan tahtoonsa. Varsinkaan kun täällä pienessä kämpässä on paljon vähemmän tekemistä kuin kotonansa, saa nähdä mitä jäynää keksii tylsistyessään.

Kissanruokakupit oli pakko sijoittaa keittiönpöydälle nurkkaan, kun lattialta ei löytynyt mitään loogisesti sopivaa kohtaa, joka ei olisi liian kaukana muttei liian lähelläkään, etten potkaisi kuppeja kumoon. Kissanhiekka-astian luukun yritin kääntää vähän seinää päin, ettei mokoma pystyisi loikkaamaan sieltä turbovauhdilla ja levittäisi hiekkamurua ympäri koko kylppäriä. Olen ajatellut, että Tiuku muuttaisi lopullisesti mun luo vasta joskus myöhemmin, kun munkaan ei tarvitse enää rampata jatkuvasti Espooseen, mutta nämä viikot testaavat, mitenkä se arki tuon itsepäisen katin kanssa tässä pienessä yksinkertaisessa kämpässä oikein sujuisi.

Mä kirjoittelen muuten postausta arkkitehtihauista ja -opiskelusta, että jos sattuu tulemaan mieleen jotain kysymyksiä näihin liittyen, niin kertokaa toki!

Ruotopää

Osa yhärin tehokkuus&väljyys -viikkotehtävän lopputuloksesta, pienestä palikkatalokaupungista.

Takkupuu.

Valopöytä polttaa kun tarpeeks kauan nysvää.

Keitä ovat ne tavallisten paikallisten näköiset ihmiset, jotka köpöttelevät isona sumana (noin 40 henkilöä) ympäriinsä kamerat kourassa tai kaulassa, kuin mitkäkin kaukoidän turistit, kiertäen kuitenkin nähtävyyksien sijaan ihan tavallisia asuinalueita, joissa "ei ole mitään erityistä nähtävää"?  Turvallinen arvaus on, että arkkitehtiopiskelijat.

Mulla on hiukset räjähtäneillä kalanruotoleteillä, niiden tekemiseen meni niin pitkä ikuisuus, etten ihan äkkiä suostu avaamaan. Koulussa on tehtäviä tehtävien perään, ja jaksaminen on ihan erilaista kuin syksyllä. Ehkä se on kevään lähestyminen joka kohottaa mieltä, vaikka ulkona onkin lähes kokoajan niin pilvistä, ettei kahdeksannen kerroksen ikkunasta näe kuin sumua.

Arvatkaa mikä mun mielestä on ihan törkeetä kidutusta. Se, kun oot ensin käynyt kaupassa ja selvinnyt kaikista niistä houkutuksista, jotka vaan turhaan keventäis kukkaroa, ja sitten köpötellyt jo kotirappuun asti. Alkaa jo pikkuhiljaa nälkä nurista mahanpohjassa, kun äkkiä haistat siellä rapussa leijailevan huumaavan herkullisen pikaruoan tuoksun. Se on kuin potku päin naamaa, kun tiiät, että sun jääkaapista löytyy vaan purkki pakastimesta kaivettua, kolme viikkoa sitten tehtyä makaroonilaatikkoa. Onneksi lähin mäkkäri on jossain muutamien kilometrien päässä, eli ihan liian kaukana, että sinne asti jaksaisi raahautua edes näin hurjan pikaruokahimotuksen kourissa.

Selvisin herkkuhimosta päättämällä leipoa jotain helppoa kotona, enkä voinut ostaa ylimääräisiä kenkiäkään, jotka bongasin pari viikkoa sitten UFFista. Ne olivat jo hävinneet hyllyltä, ja ihmekös tuo, kun olivat sen verran siistit Vagabondin popot. Mutta kun siinä Duon pienessä kirjakaupassa oli pokkareita viiden ja kuuden euron hinnoissa, niin siitä ohitse kävellessäni mun sisäinen lukutoukka nosti hiukan päätään, ja kohta löysin itseni kassalta Leiri 14 kourassani. En mä tiedä miten mulla on aikaa lukea tuota, mutta toivottavasti jossain välissä, kun jopa mun isoisä suositteli mulle tuon lukemista. Onko teillä lukukokemuksia tuosta kirjasta?