ROADTRIP - Lofoottien lumoissa

14 kommenttia:
Kiireinen ensimmäinen kouluviikko takana... mutta ei siitä sen enempää nyt, vaan siirrytään hetkeksi takaisin sinne lähes kahden kuukauden verran taaksepäin Norjaan, jossa ollaan päästy jo Lofooteille asti.

Tästä päivästä oli ihan loputon määrä kuvia (tai siltä se ainakin noita muokatessa ja koneen jumittaessa tuntui), ja taisikin olla yksi reissun kuvatuimmista päivistä – suurin osa kuvista oli upeita maisemia, mutta silti. Ne maisemat vaan olivat yksinkertaisesti todella upeita, kattokaa vaikka!


30.6.2015    –    Lofootit (mm. Svolvær, Reine)

"Ajomatka Lofoottien päästä päähään, ihmetellen, ihaillen"

roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-Svolvær roadtrip-norja-Svolvær roadtrip-norja-Svolvær roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit

Herättiin aurinkoiseen aamuun! Ihana fiilis kun olo ei ollut niin jyrän alle jääneen tuntuinen kuin edellisenä päivänä. Noustiin ysin aikoihin, syötiin puuroa aamiaistuvassa ja lähdettiin ennen puoltapäivää liikkeelle. Huomaa kuinka hitaita ollaan aamujen kanssa, kun aina menee monta tuntia ennen kuin ollaan valmiita lähtöön.

Sitten ajettiinkin melkein koko päivä! Tai no, Roope ajoi, kun mun olo oli paremmasta fiiliksestä huolimatta tosi räkäinen ja matkalla oli paljon ylä- ja alamäkiä ja tunneleita, jotka tuntuivat aika voimakkaasti poskionteloissa sun muissa... Ja korvat olivat ihan jatkuvasti lukossa.

Välillä pysähtyiltiin huoltoasemille ja sitäkin useammin kuvamaan, vaikka suuri osa hyvistä kuvauspaukoista menikin ohi, ja etenemisen halu oli sen verran suuri, ettei niitä varten jaksanut turhan usein tehdä U-käännöksiä. Yhden kerran ajettiin ainakin muutama kilometri harhaan, kun ihmeteltiin miten asuttuja Lofootit olivatkaan – siis oikeesti, tosi hyvin panostetaan syrjäseutuihin, jos aattelee että Suomessa lähin vertailukohde lienee Turun saaristo, josta vedetään pois resursseja ja palveluja ja pikkuhiljaa lähtevät myös ihmiset – ja ajettiin risteyksen ohi, kun pällisteltiin jotain ravirataa. Se taisi olla siinä jossain Lofoottien suurimman kylän kohdalla (jonka nimi taisi olla Leknes).

Pysähdyttiin Svolværissa ja tehtiin siellä kalastakylän tunnelmassa ja auringon paisteessa mukava kävelylenkki. 

Olisi ollut mukava pysähtyä johonkin ravintolaan, mutta ne hinnat pitivät meidät kaukana... Oltaisiin haluttu käydä myös viikinkimuseossa, mutta se oli mennyt niin aikaisin kiinni, ettei ihan ehditty.

roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit roadtrip-norja-lofootit

Päivän lopussa käytiin kuvailemassa Reinen kohdalla.

Mun netistä kyyläämien tietojen mukaan juuri siinä olisi ollut tosi hyvät maisemat – ja ihan tota joka sana. 

Varsinkin niiden vuoririvien takaa kajastavassa ilta-auringossa se näkymä oli kuin jostain postikortista. Tai jos rehellisiä ollaan, niin ei edes löydetty valikoimasta niin kaunista postikorttia, että olisi vetänyt vertoja vaikkapa noiden meidän vikojen kuvien maisemille.

Reinestä ei ollut pitkä matka Lofoottien eteläisimpään kärkeen, Å:hon, jonka vieressä sijaitsevan lauttarannan lähellä olevalle leirintäalueelle pysähdyttiin yöksi. Mulla ei 3G ylettänyt Lofooteille asti vaikka Manner-Norjassa se toimikin, ja vähän harmitti, kun se leirintäalueen tarjoama wi-fi oli niin huono, ettei mikään toiminut...

Pystytettiin teltta kivalle kukkulalle omaan rauhaan, kuvailtiin reissun ainoat asukuvat, tehtiin ruokaa ja saatiin päät tyynyyn viimein joskus puolilta öin.


– – –

Luitko myös muut osat?

Roadtrip, eli loma tien päällä
Tampere → Rovaniemi // Lähtöpäivä yllätyksineen
Rovaniemi → Ivalo // Kaksi päivää Ivalossa
Ivalo → Nordkapp // Manner-Euroopan pohjoisin piste
Nordkapp → Gjesvær  → Hammerfest → Alta // Kiemurateitä ja lyhyitä vierailuja
Alta → Tromssa // Ikivanhoja kalliomaalauksia ja ylikalliita hampurilaisia
Tromssa // Nähtävyksien koluamista flunssasta ja kuumeesta huolimatta

Lofootit (mm. Å, Lofotr-viikinkimuseo) → Øyjord // Viikinkimuseo ja kotimatkan aloittelu
Øyjord → Oulu // Norjasta Ruotsin läpi Suomeen, parissa päivässä kotiin
ROADTRIP-infopaketti: Havaintoja matkan varrelta ja vinkkejä Pohjois-Norjaan

Kaksi kankaista hiuspantaa rautalangalla

12 kommenttia:


DIY-postausta näin maanantain ja syyslukukauden ensimmäisen arkiaamun piristykseksi. Mun piti kirjoittaa ensin ainakin roadtrip-matkapäiväkirjojen seuraava osa, juttua lähiöfestivaaleista ja meidän Tukholman risteilyn kommelluksineen, mutta en nyt millään malttanut olla julkaisematta tätä ensin!

Tää lähti siitä, kun bongasin kesällä joidenkin vaatekauppojen hyllyillä tommosia hiuspantoja, jotka olivat käytännössä huiveja, joiden sisällä kulku rautalanka. Siis pahuksen kätevä idea, ihme ettei tää oo tullut mua vastaan aikaisemmin! Tukholmassakin bongasin näitä yhdessä retro-&seconh hand -putiikissa, vaikka olin kyllä jo ennen sitäkin kerennyt päättää, että tää olisi seuraavan ompelupuuhastelun aihe.


Huivipantojen tekemiseen tarvittiin...

  • Pitkähköt palat kangasta (esim. vanhat paidat ja huivit sopii hyvin tähän)
  • Rautalankaa (kohtalaisen ohutta)
  • Ilmastointiteippiä (tai muuta vastaavaa)
  • Ompelutarvikkeet 


Versio 1: TAVALLINEN LYHYT HUIVIPANTA

Näitä pantoja voi tehdä monella tyylillä, ja mä tein kokeiluksi kaksi erilaista. Ensimmäinen on semmonen tavallinen, yhden kerran pään ympäri menevä ja viitisen senttiä leveä panta.

1. Ensin mitattiin sopiva pituus ja leveys, ja sen verran rautalankaa.

2. Ompelin kankaan oikeat puolet vastakkain muotoonsa, mutta jätin pienen aukon, jota kautta huivin pystyi kääntämään oikein päin.


3. Tein rautalangan päihin lenkit, ja käytin teippiä peittämään langan terävät päät, jotka voisivat muutoin vahingoittaa kangasta.


4. Pujotin rautalangan kangasputkilon sisään ja ompelin sen käsin lenkeistään kiinni kumpaankin päähän huivia (siihen keskelle, en kulmiin) mahdollisimman näkymättömästi.

5. Ompelin myös sen kääntöaukon käsin umpeen.


6. Sitten vaan päänympäri ja jonkinmoinen pyöräytys solmuksi tai rusettimaiseksi väkerrelmäksi, ja valmista!



Versio 2: PITKÄ JA RUNSAS HUIVIPANTA

Toisesta huivipannasta tein vähän runsaamman. Käytin ohuempaa harsomaista kangaspalaa, jossa oli tuplasti tai triplasti enemmän leveyttä kuin trikookankaisessa huivipannassa, ja sen verran pituutta, että sen sai kaksi kertaa pään ympäri.


1. Ompelin kankaan oikeat puolet vastakkain putkiloksi, ja rypytin toisen pään supummaksi.

2. Tein saman toiselle päälle, mutta vain osittain, että jäi taas sellainen aukko, josta kangasputkilon pystyi kääntämään oikein päin.

3. Tein samanlaisen rautalankasysteemin kuin ensimmäiseen huiviin, ja ompelin sen käsin päistään kiinni huiviputkilon sisään.

4. Lopuksi ompelin ompeen huivin kääntöaukon umpeen ja tikkasin siihenkin käsin pienen rypytyksen.


Sellaiset niistä tuli! Kummasta te pidätte enemmän, vai pidättekö ollenkaan?

Toki tällaiset huivit voisivat toimia ilman rautalankaakin, mutta ainakin solmiminen on helpompaa näin, ja koko komeus pysyy tukevammin kiinni päässä tietyssä asennossa! Mun mielestä nää sopivat hyvin pelastamaan niitä hiusten suhteen vähän vaikeampia aamuja, ja parasta lienee se, että näiden kanssa on helpompi toimia kuin löysien huivien, eivätkä paina päätä niinkuin tavalliset hiuspannat. :)

Mukavaa viikonalkua kaikille!


ps. Keksin äsken, että voisin pitää teidän eli yli 400 lukijan kunniaksi semmosen elokuisen arvonnan (vähän kuten viime vuonna), jossa kohteena voisi olla vaikkapa tällainen huivipanta... jos tämmöset teitä mitenkään kiehtovat. :)