Viime kuussa netissä surffaillessa tuli vastaan monia hyviä
Vaatevallankumous-kampanjaan liitettyjä postauksia, joissa otettiin suurennuslasin alle vaatteiden alkuperä ja tekijät. Päädyin samoihin aikoihin lukemaan mielenkiintoista keskustelua tuotteista, joiden laatu on huonontunut niin, että ihmiset ovat lopettaneet niiden ostamisen. Meidän kahden hengen talouden kulutus on keskimäärin aika pientä, mutta toi oli silti tosi silmiä avaava aihe, sillä kun tarkastellaan maailmaa kokonaisuutena, niillä päivittäisillä valinnoilla on ihan pienestä ruokakauppakäynnistäkin lähtien vaikutusta.
Mutta keskityttäessä eritysesti vaatteisiin ja käyttötavaroihin, itseäni kiinnostaa valmistuspaikkaakin enemmän se ostettavan tuotteen laatu ja kestävyys. Jälkimmäisellä tarkoitan sekä fyysistä kulutuksen kestävyyttä, mutta myös siinä käytettyjen materiaalien ekologista kestävyyttä. Toki valmistuspaikka on siihen laatuun yleensä tiukasti sidoksissa, ja suomalaisen sääntöjä usein orjallisesti noudattavan ja virheitä pelkäävän mentaliteetin tuntien voi olettaa, että suomalaiset tuotteet ovat pääosin laadukkaita, kuten myös muualla Euroopassa kaikenlaisia direktiivejä noudattaen valmistetut tuotteet.
Muutama mun tän hetkisen suosikki & päivittäisessä käytössä oleva meikkituote on Lumenen, jonka tuotteet valmistetaan pääasiassa Suomessa.
Opiskelijalle on usein taloudellisesti vaikeaa tai mahdotonta olla ostamatta muuta kuin sitä edullisinta, eikä rankempina jaksoina aina vaan jaksa ajatella, että valitsisiko sen tutuksi tulleen vakkarin vai kokeilisiko jotain uutta tuntematonta, joka voisi ehkä olla parempi ja eettisempi. Oma taloudellinen tilanne ja arjen raskaus ottavat veronsa, mutta on sekä kuluttajien että ympäristön kannalta tärkeää edes pyrkiä valitsemaan ennemmin se kestävämpi vaihtoehto ja korjattava se vanha hyväksi koettu tavara, kuin ostaa jatkuvasti uutta huonoa.
Monet aiemmin Suomessa tuotetut tuotteet valmistetaan nykyään halvemmalla ulkomailla, ja silti niistä maksetaan täällä yhtä paljon kuin aikoinaan, kun ne olivat kotimaista tekoa. Puhumattakaan siitä, että se muutos näkyy ihan tuotteiden heikentyneessä laadussakin... Jos ihmisten silmät avautuisivat niiden suomalaisiksi kokemiensa tuotteiden suhteen, jotka oikeasti tuotetaan ihan muualla kuin Suomessa (markkinoinnin silti ratsastaessa sillä suomalaisuudella, esim. "designed in Finland"...) ja protestoisivat, eikö voisi olla mahdollista, että tuotannot palautettaisiin Suomeen? Jos näin tapahtuisi, sen luulisi tekevän hyvää taloudellekin. Yksi esimerkki on Jopo, jonka tuotanto siirrettiin vuonna 2007 Taiwaniin, mutta palautettiin vuonna 2010 takaisin Suomeen Hangon tehtaalle, jolloin sen myyntiluvut lähes kaksinkertaistuivat.
Fiskarsin tuotteista aika harva tuotetaan enää Suomessa, ja mäkin vähän jännitän miten meidän Fiskarssin veitset tulevat kestämään, kun oon kuullut, että joillain ne ovat yhtäkkiä katkenneet. Tuo piirakkavuoka on Arabian, mutta on kirppislöytö ikänsä perusteella varmaan aikoinaan Suomessa tehty, vaikka siinä ei sitä lue. Nykyään myös Fiskarsin alle kuuluvan Arabian tuotanto on siirretty valtaosin Aasiaan...
Myös ruokatuotteiden pakettimerkintöjen kanssa saa ajoittain olla pääpyörällä, mistä mitkäkin raaka-aineet oikein ovat peräisin, ja mitä eroa on valmistajalla ja valmistuttajalla. Niissä ei nopealla silmäyksellä näytä olevan paljon mitään eroa, mutta jälkimmäinen tarkoittaa, että kyseinen firma on valmistuttanut tuotteen tilaamalla sen joltain muualta alihankintana ja se voi käytännössä olla tehty ihan missä tahansa.
Osa tavaroista on heikkoa tekoa, koska niiden raaka-aineet ovat huonolaatuista keinomateriaalia, jotta valmistus olisi mahdollisimman halpaa ja tuotot mahdollisimman suuria. "Halvalla ei saa hyvää"-heiton on varmaan jokainen jossain tilanteessa kuullut, ja vaikkei se ihan joka tilanteessa paikkaansa pidäkään, niin on ihan hyvä kyseenalaistaa, mistä se hinta oikein muodostuu tai mitä oikein puuttuu.
Ootteko tulleet ajatelleeksi, että
joidenkin tuotteiden laatu olisi ihan tahallaan heikkoa, jotta ihmiset ostaisivat enemmän? Esimerkiksi sukkahousut olivat aikoinaan huomattavasti kestävämpää laatua, mutta sitä heikennettiin, jotta ne hajoaisivat helpommin ja ihmiset ostaisivat niitä enemmän. Ja nykyään me sitten pidetään sitä ihan normina, jos/kun ne sukkahousut hajoaa jo ekasta käyttökerrasta...
Ihanin ja lämpimin villapaita ikinä, neljän euron kirppislöytö, 100% lampaanvillaa ja made in Finland.
Joitain omia pettymyksiä tuotteiden kestävyyden & laadun suhteen:
– Ivana Helsingillä on ihania kuoseja, mutta ainakin pussilakanoissa kangas on niin ohutta, että jos siellä on värillinen peitto sisällä, se näkyy läpi.
– Rakastan Vilan vaatteita, mutta lähestulkoon suututti kun ostin sieltä harmaan perustopin, joka meni ihan nypläseksi jo parissa pesussa. Vaikka ei kai siinä olisi muuta voinut odottaakaan, kun toppi oli lähes kokonaan polyesteria ja viskoosia. Sitä kestävyyttä kun vertaa joihinkin yläasteella ostamiin, paljon käytettyihin ja silti hyvin siisteinä kestäneisiin puuvillaisiin t-paitoihin, niin ero on suuri.
– Ostin toissa syksynä Andiamon bootsit, jotka täälläkin ovat asukuvissa useampaan kertaan näkyneet. Ne olivat ihan täydelliset jalassa, mutta jo vajaan vuoden käytön jälkeen sain huomata, että sisäpuolelta nahkavuori on kulunut kantapään kohdalta puhki ja pohjien saumat nauravat. En tiedä, voiko niitä edes korjata entisen veroisiksi tai onko se kannattavaa, mutta suutarille ajattelin ainakin alustavasti suunnata. Harmittaa silti.
Tuo kalenteri on suomalaisen graafikon taiteilema ja kotimaisessa kopiointiyrityksessä tuotettu. Paperista on vaikea sanoa, mutta ehkä sekin suomalaisessa tehtaassa tuotettu.
Pyrin suosimaan second handia ja korjattavissa olevia materiaaleja, kotimaisia tuotteita ja käsityötä. Se on joskus vaikeaa, varsinkin kun vähän väliä tulee tarve jollekin tietylle ostokselle tai visio jostain tietystä asiasta, eikä aina ole varaa käyttää monia kymppejä tai satasia vaikkapa juuri vaatteisiin. Ja sitten kun ei voi edes olla ihan täysin varma, onko se luotettavaksi kokemansa merkki loppujen lopuksi kestävä, vai onko sen laatua menty huonontamaan ja valmistusprosessia halventamaan hissuksiin, kuluttajilta salassa.
Olisi kätevää, jos olisi joku selkeä lista tuotteista ja niiden valmistajista, joissa on hinnasta riippumatta laatutakuu. Ja jos kuluttajat huomaavat sen laadun huonontuneen, siltä listalta putoaisi pois. Esimerkiksi
avainlippumerkin saaneiden yrityksien kanssa asioidessa voi luottaa, että suurin osa työstä on tehty Suomessa. Toki siltäkin listalta voi pudota pois, jos yrityksen toimintatavat muuttuvat, mutta tuota listaa seuraamalla voi pitkälti pysyä kärryillä siitä, missä niistä yrityksistä ostamansa tuotteet on valmistettu. Mutta en sanoisi, että Suomessa valmistaminen kertoisi suoraan, että tuote on laadukas ja kestävä. Siksi sellainen oma listansa olisi kätevä. Joku vois ottaa tosta ajatuksesta kopin.
Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Minkä tuotteiden laatuun/kestävyyteen te olette pettyneet?
// Tässä kotimaisten satojen (kuten varhaisperunan) kypsymistä odotellessa,
täältä löytyy myös tätä aihetta sivuava viime kesäinen kirjoitukseni suomalaisen ruuan tuotannosta ja sen ahdingosta.
