Kaunista vanhaa Prahaa – Tšekki-excursio, osa 4

2 kommenttia:
tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit
Prahan Vanhankaupungin raatihuoneen astronomisen kello ja sitä tuijottavia turistiryysis.
tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit
Haha, kenkäpiirikuva meneillään.
tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit
Sairaan kirkas päivä!
tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit
Luonnosvihot täyttyvät.
tsekki-matkavinkit
Se ryysis...
tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit
Kubistinen Musta Madonna.
tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit
Kubistista naulakkoja myöten.
tsekki-matkavinkit
...ja portaikkoa.
tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit
Tanssiva talo.
tsekki-matkavinkit
Veneitä täynnä.
tsekki-matkavinkit tsekki-matkavinkit

7.5. – Vanhaa Prahaa


Tää päivä käsitti enemmän vanhaa kuin modernistista Prahaa. Aloitettiin heti varhain, ja satuttiin kulkemaan yhden Prahan tunnetuimman nähtävyyden, Vanhankaupungin raatihuoneen astronomisen kellon ohi.

Siihen kerääntyy aina tasatunnein kellon soidessa aina paljon populaa katsomaan ja kuvaamaan siitä vähän käkikellomaisesta ilmestyksestä ulos putkahtavia patsaita. 

Mutta ainakaan sinä aamuna silloin yhdeksän aikoihin ei porukkaa ollut vielä paljoa. Toisin oli myöhemmin illalla, kun nähtiin sama aukio kellonsoittoa odottavien ihmisten täyttämänä.

Muutoin ensimmäinen kohde oli Prahan linna, maailman suurimman keskiaikaisen kirkkonsa kera. Sekin alue on aikamoinen turistirysä, ja jos ryysikseltä haluisi välttyä, niin pitäisi olla tosi aikaisin liikenteessä.

Mutta rakennukset ja maisemat olivat kyllä sen kipuamisen ja tunkeilun arvoiset. 

Tosin ei kyllä maksettu itseämme mihinkään sisään kirkkoon – tai ainakaan haluttu jonottaa sinne. Mielummin pistettiin rahamme ja aikamme muuhun. Linnan toisella puolen osa porukasta jäi fiilistelemään tilaa luonnosvihkojaan täytellen.

Osan kanssa jatkettiin juutalaiskaupunginosaan lounaalle. Se oli kyllä huonoimpia ruokailukokemuksia koko reissun aikana, keskinkertaisesta ruuasta joutui maksamaan ihan riistohinnan, ja palvelukin oli huonoa. Tarjoilija päästi äänen ja eleiden kera kunnon huokaukset, kun kerrottiin haluavamme maksaa erikseen...

Vanhojen rakennusten keskellä virkistävä nähtävyys oli Musta Madonna (1912), ensimmäinen kubistinen rakennus Prahassa (tai oikeastaan missään muuallakaan). Käytiin siellä kahvilla Grand Café Orientissa, joka tähän päivään asti ainoa säilynyt kubistinen sisätila. Yläkerrassa olisi kai ollut kubistinen museo, ja alakerrassa oli pieni kubistinen myymälä.

Ostin sieltä itselleni reissun kivoimman tuliaisen, pienen kubistisen, keraamisen rasian. 

Sitten kun tuli pyörähdettyä illalla Bershassakin, niin piti jo alkaa miettiä vähän, miten tiivistää jo valmiiksi aika täyttä käsimatkatavara-kokoista laukkua...

Siitä irtauduttiin hetkeksi keskenämme joen rantaan, kurkkaamaan livenä Tanssivaa taloa ja fiilistelemään keskustan katuja. Illalla kokoonnuttiin vielä koko porukka yhdessä syömään ja lasilliselle johonkin hollantilaiseen pubiin. Siellä joku baarimikko otti asiakseen aika tympeeseen tyyliin "opettaa" ettei pidä siirtää pöytää ilman kysymistä (vaikkei ollut edes täyttä) ja että pitää puhua lujempaa että hän kuulisi tilaukset. Huoh... Mutta eipä se tärkeilija meiltä iltaa pilannut.

– – –

Matka jatkuu, jonkin verran vielä jäljellä – ens osassa vaihdetaankin viimein kaupunkia! Toivottavasti näistä on teillekin iloa, itelleni ainakin on hauska käydä läpi noita matkamuistoja ja tilanteita. :)

– – –

Saatat tykätä myös näistä:

Osa 1: Lähtökuopissa kohti Prahaa
Osa 2: Boxi-arkkitehtuuria Prahassa
Osa 3: Prahaa ylhäältä ja alhaalta
Osa 5: Tiilitalojen Zlín
Osa 6: Upea Brno, ehkä upeampi kuin Praha
Osa 7: Brnon upea (valtava) messualue
Osa 8: Kubismia ja kusetuksen makua

Vanhan työpöydän tuunaus

4 kommenttia:
poyta-muodonmuutos-tuunaus

Olipa kerran tori.fi-selailu, pöytäihastus, reissu lähipaikkakunnalle ja kotiintuliaisina uusi tuunausprojekti.

Tää en-tiedä-kuinka-vanha pöytä ihastutti heti ensisilmäyksellä kuluneisuudellaan ja mallillaan, josta huokui omanlaistaan luonnetta. Se ei kuitenkaan sopinut käyttöön ihan sellaisenaan, sillä pöytälevy oli karheahko, siihen oli lääpitty epätasaisesti maalia ja siihen oli jäänyt oli vaaleita kittauskohtia levyyn tulleiden kolojen keskeneräisestä täyttämisestä.

Tällä kertaa meidänkään tuunausprojektissa ei ihan mutkilta säilytty.

Äiti kielsi multa Pokemonit

6 kommenttia:

Lounaspiknik & Pokemon GO
Tampereen kansainvälisillä suurmarkkinoilla oli vaikka mitä herkullisia ruoka-aiheisia kojuja, mutta yksi mielenkiintoisimmista oli sellainen, jossa oli ruuan sijaan vastustamattoman herkullisen näköisiä koruja.
Ostin itse sieltä tällaisen tutulta klassikkokarkilta näyttävän riipuksen.
Edistystä kotona: olohuone-ruokailutilassa on viimein verhot ikkunoissa, ja tänään nousi pystyyn tuo lamppu, jollaisesta ehdin jo pidemmän aikaa haaveilla. Pitäis kyllä hommata viimein se silitysrauta ja -lauta, että vois esim. silittää noi verhot...
Olohuoneessa uusi matto. Enää siitä puuttuis sopiva sohvapöytä, jonka suhteen ei kyllä ole mitään hajua, millainen haluttaisiin.
Kahvilahetki.

Joko taas on perjantai? Tää viikko pärähti käyntiin pokemonien vauhdittamana – kuten monella muullakin ja kuten joka tuutista aikalailla onkin toitotettu, siinä määrin että nettikin on täynnä mielipiteitä pelin puolesta ja sitä vastaan. Mäkin voin myöntää viettäneeni tän viikon napsimalla pokeja nalkkiin, niin että siinä sivussa on muut somen sovellukset instagrameineen ja snappeineen jääneet ihan kakkoseksi.

Tän pelin kanssa työmatkat ovat taittuneet joutuisammin, välillä jopa kävellen, ja vielä muakin enemmän tästä pelistä innostuneen työkaverin kanssa on valittu opiskelijaraflan sijaan lounaspiknikit lähipuiston "lurien" alla. Whatsup-ryhmissä kaverit vuoron perään intoilee löydöillään, ja kotona iltaisiin maristaan poikaystävän kanssa yhteen ääneen, kun jenkit herää ja peli alkaa jumittaa.

En oo koskaan pitänyt mistään orjuuttavista peleistä enkä muutenkaan pelannut oikein mitään.

Oon nauranut kaiken maailman aktiivisuusrannekkeille, jotka määräävät joitain käyttäjiään niinkin tehokkaasti, että kesken vierailun kahvihetkenkin ponkaistaan pystyyn, jos ranneke ilmoittaa että hei nyt pitäis liikkua. Vihaan häviämistä ja ylläpitämistä, mutta tää Pokemon GO! -buumi oli sellainen, jota halusin testata, onnistuisiko mun hypätä sen mukaan ja saada sen avulla liikkumisenilon reunasta taas kiinni. Että olis joku syy lähteä muuten vaan iltakävelylle ja nostaa takapuoli sohvalta, tai taittaa työmatka kävellen vaikka kuinka muuten laiskottaisi.

Mä oon oikeestaan just sitä sukupolvea, johon Pokemonien nostalgiapuolen luulisi erityisesti vetoavan ja sen sitten siivittävän tuota pelaamisintoa. Mutta toisin kuin esim. kaikki mun kaverit, mä tunnen (tai siis tunsin) hahmoista nimeltä ainoastaan Pikatchun, koska en ole lapsena koskaan katsonut teeveestä Pokemoneja.

Äiti kielsi, koska hän ei tykännyt niistä, ja selitys tälle oli tyyliin "niissä on liian vihaisia ilmeitä". :D 

Hashtag varjeltu esikoinen: muilta kiellettiin salkkarit, multa jopa pokemonit. Kyllä niitä joskus vähän katsoi salaa kun valvova silmä vältti, mutta en mä niistä enää mitään muista. Viime viikonloppuna katsoin ihan mielenkiinnosta Pokemonien ensimmäisen jakson, kun kovasti mietitytti, mikähän siinä oli silloin niin kamalaa, ettei niitä saanut katsoa. En keksinyt syytä, mutta mitäpä sitä enää itkemään.

Nojoo, viikko takana ja kaikkien niiden yleisimpien pokemonien jatkuva invaasio on jo vähän latistanut intoa, mutta mukava peli tuo silti on. Sen voima ei ehkä riitä mun liikkumisinnon palauttajaksi, mutta joillekin se toimii ja se riittää.

On tähän viikkoon muitakin kiireitä mahtunut kuin Pokemonit: kodin laittamisen kanssa on menty taas vähän eteenpäin, ja olohuone alkaa periaatteessa olla kirjahyllyä ja sohvapöytää vaille valmis – tauluja ja muita yksityiskohtia lukuunottamatta. Niistä taas lisää vähän myöhemmin!

Mulla on huomenna aika mielenkiintoinen päivä, sillä oon menossa ensimmäistä kertaa kuvaamaan häitä

Mä oon itse ollut häissä viimeksi joskus pikkulapsena enkä muista sieltä mitään, että hyvä jos ylipäätänsä tiedän, millaista häissä yleensä on! Jännittää aika reippaasti... ja heti sen keikan jälkeen mun vanhemmat tulee ensimmäistä kertaa kylään, ja vaikkei siinä mitään jännittävää olekaan niin jännitämpä silti. Niskat kiittää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

DIY - Itse tehty pöytäalusta korkeista, liimattava versio

12 kommenttia:
diy-korkki-kierratys-poytaalusta

Kirjoitin tuossa kuun alussa tekemistäni korkkialustasta, jonka annoin vanhemmilleni lahjaksi. Se oli kohtalaisen pieni, ja koska keräämisestä korkeista jäi vielä paljon yli, päätin toteuttaa niistä meidän kotiin sopivan alustan, mutta vähän eri tavalla kuin viimeksi.

Ekalla kerralla leikkasin korkit poikittain ja liitin ne toisiinsa rautalangalla, kun taas tällä kertaa leikkasin ne poikittain ja liimasin kiinni muovialustaan.

Sopivaksi paikaksi keksin pesukoneen päällisen. Meidän kylpyhuone on sävyiltään aika vaalea, ja se oli suoraan sanottuna ihan liian hailakka mun makuun. Tuossa meidän pesukoneen päällä on vähän kuoppamainen syvennys, johon sopi täydellisesti mitoittaa tällainen korkkipäällinen.

5 ihanaa kahvilaa Tampereen ytimessä, VOL 3

4 kommenttia:

Jälleen muutamia mun Tampereen kahvilatutkimusmatkojen tuloksia, omia suosikkeja ja muita hyviä ja vierailunarvoisia paikkoja.

Voitte vinkata omista suosikeistanne myös näihin postauksiin, niin ne saattavat tulla muidenkin huomaamiksi!


Hämeenkadun ja Koskipuiston kulmassa
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta


Ihastuin tähän kahvilaan ensinäkemältä sen suloisen logon takia (joo, syynsä kullakin..), sen jälkeen ihanien kakkujen ja hyvien teemakujen vuoksi. Pidän erityisesti kahvilan sijainnista ihan keskustan ytimessä, sekä sen rennosta tunnelmasta puisine pöytineen ja tuoleineen. Siinä on mukava istua ja katsella ulkona parveilevaa ihmisten vilinää ikkunoista, joista kulmasijainnin ansiosta tulvii runsaasti valoa.

Oon istunut täällä useita kertoja jopa montakin tuntia keskustelemassa kakun ja teen ääressä kaverin kanssa, ja tuun varmasti istumaan vielä jatkossa. Ikävämpänä puolena voisin mainita, että joskus ne kakkupalojen hinnat korventavat lompakkoa hiukan turhan ärhäkästi, mutta se unohtuu heti sen jälkeen, kun sitä herkkua on saanut lappaa suuhunsa. Tai ainakin näin mulle on tainnut joka kerta käydä, kun aina oon tuonne kumminkin palannut. Onneksi saa edes sen 10% opiskelija-alennusta!

Siperia liikekeskuksessa
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta

Pala cafe poikkeaa muista siinä, että se ei sijaitse keskustan kivijalassa. Se on pieni söpö, palikkamainen kaksikerroksinen rakennus keskellä Siperian korkeaa sitätilaa, ja vaikka se tässä näin esitettynä saattaa vaikuttaa kolkolta, kahvila on onnistuttu rajaamaan niin, että siinä on silti mukava tunnelma. Varsinkin pimeällä tai sadesäällä oikein viihtyisä vaihtoehto, eihän sitä silloin hirveästi näkisi ikkunasta ulos tuijotellakaan (varsinkaan sinä eräänä mustana helmikuisena iltana jona ensimmäisen kerran tuolla kävin).

Mielenkiintoinen yksityiskohta kahvilan ulkoasussa on sen "yläreunassa" oleva/elävä sammaltaulu. Valikoima on monipuolinen, ja itse maistoin ihan älyttömän herkulliseksi todettavaa redvelvet-muffinssi, jossa vaniljakreemiä ja valkosuklaapalleroita, sekä vihreää mansikka-appelsiini teetä. Täydellinen combo. Samasta paikasta on tullut maistettua myös mozzarella-tomaatti-pesto-leipää, ja vaikka nälällä saattoi olla tähän puolueellinen vaikutus, niin oli kyllä hyvää. Plussaa täälläkin opiskelija-alennuksesta!


Laukontorin vieressä
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta

Tällä kahvilalla on valttikorttinaan upea vanha rakennus korkealla huonekorkeudella ja suurilla ikkunoilla, ja maisemat suoraan Laukontorille ja koskelle. Kahvilan vetonaulana on erityisesti päivän keitto ja lounassalaatti, johon voi valita itse täytteensä. Sitä mäkin testasin, vähän vaihteluna kaikille kakkupaloille. Eikä tosiaan ole moitittavaa. Ja samaa mieltä on varmasti moni muu, sillä toisin kuin monen muun paikan kohdalla, joissa on kahviloilla usein valitettavan nopea vaihtuvuus, Sannas on kerännyt paljon vakioasiakkaita ja pysynyt näillä sijoillaan jo useamman vuoden (en nyt tähän hätään muista tarkkaa ikää). Ainoa ikävä puoli on lounaaseen painottavan kahvila-ravintolan aukioloaika, sillä Sannas menee kiinni jo 16:30. Itse tulin paikalle juuri viime tipassa (ylläri), mutta kahvilan pitäjää ei haitannut vaikka hiukan yliaikaa olisi mennytkin.


Itsenäisyydenkadun itäpäässä
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta

Mimosa on kohtalaisen uusi, Itsenäisyydenkadun itäpäässä sijaitseva leipomo/kahvila. Tunnelmaa luovat isot ikkunat ja erilaiset pöytäryhmät. Vielä kun siinä vieressä ei olisi niin paljoa liikennettä, niin kahvilan ulkopuolellakin voisi olla oikein viihtyisä istua. Mä maistoin sitruunaista leivosta, joka oli kyllä hyvää ja raikasta, mutta olisi varmaan pitänyt maistaa tuota paikan vihistä, joka on ilmeisen suosittu. Sitä siis ensi kerralla! Keskustan itäpuolella ei ole turhan paljon kahviloita, joten tää on sielläpäin tosi mukava ilmestys!



Aleksanterinkatu 30
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta
tampere-kahvilat-keskusta

Tämä kahvila on aika uusi, pieni suloinen helmi keskellä kaupunkia, vastapäätä ravintola 2h+k:ta. Se sopii erityisesti pienistä ja intiimin tunnelmallisista kahviloista pitäville, sillä asiakaspaikkoja ei tosiaan ole montaa. Tarjonnassa on vain itsetehtyjä herkkuja, suolaista ja makeaa, pääasiassa luomua, ja myös vegaanisia ja gluteenittomia herkkuja. Mä maistoin minttusuklaamutakakkua ja oli kyllä hyvää. Toivomuksia ja ehdotuksia otetaan myös kuullaan mielellään! Kahvilasta pääsee myös viereiseen ekodesign- ja vintageliikkeeseen, jossa on kaikenlaista värikästä ja mielenkiintoista pientuotantoa, vaatteita ja koruja.

EDIT // Vasta nyt tätä kirjottaessani mulle selvisi, että Kaiho on juuri lopettanut viikko sitten! :( En nyt kuitenkaan poista sitä tästä postauksesta, koska se on silti mainintansa arvoinen. Ja olisi tosiaan ollut ihan täydellinen piilopaikka viettää joku tunnelmallinen kakkuhetki jonain näistä heinäkuun sateisista päivistä - sillä niitähän riittää... Mistä täältä löytyisi toinen yhtä pieni ja suloinen?



Kahvilapostausarjan aikaisemmat osat: 

VOL.1 – Vohvalikahvila, Kahvila Runo, Kaffila
VOL.2 – 3D Crush Café, Kissakahvila Purnauskis, Cafe Deco, Mokkamestarit, Luomukahvila Leo

– – – – –

// KEVIN.MURPHY-arvonnan voitto osui nimimerkille Riiti! Onnea, otan pian yhteyttä. :) Kiitos kaikille osallistuneille, ensi kertaan taas!