Sympaattinen tiilitalojen Zlín – Tšekki-excursio, osa 5

2 kommenttia:
tsekki-matkavinkit-zlin
Jotkut otti valokuvia, jotkut täytti luonnosvihkoja.
tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin
Huipulla kahvilassa.
tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin
"Nami, betonia"..?
tsekki-matkavinkit-zlin
Raidat.
tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin
Lähes identtisten tiilitalojen meri.
tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin
"Tuitui!"
tsekki-matkavinkit-zlin
"Arkkitehdin ryhti"
tsekki-matkavinkit-zlin
Löytyi sieltä vähän puistoakin.
tsekki-matkavinkit-zlin tsekki-matkavinkit-zlin
Uuden ja vanhan tiilen raja.
tsekki-matkavinkit-zlin
Loputtomasti ylämäkiä.
tsekki-matkavinkit-zlin
Tämmösiä pelkistettyjä modernistisia palikoita siellä oli.
tsekki-matkavinkit-zlin
Bussia odotellen, ruokaa kaipaillen.
tsekki-matkavinkit-zlin
Bussimatkan alkumetreillä ennen tiivistämistä saatiin nauttia/kärsiä laskevasta auringosta.
tsekki-matkavinkit-zlin

8.5. – Tiilitalojen täyttämä teollisuuskaupunki Zlín


Matkan puolivälin koittaessa pakattiin kamat kasaan ja läksittiin juna-asemalla kohti seuraavaa kaupunkia. Check-out kävi nopeasti ja junamatka mukavasti – kiitos ihan hyvin toimineen Wi-Fin.

Ensin määränpäänä oli Brno, jonne asetuttiin pariksi yöksi, ja tiputettiin laukut odottamaan iltaa. Siitä ponkaistiin takaisin asemalle ja junaan kohti Zlíniä – modernistista teollisuuskaupunkia Itä-Tšekissä (100 km Brnon kaupungista itään) – jonka kohteisiin oltiin suunniteltu päiväretki.

Zlínin modernistinen teollisuuskaupunki on seurausta Bátan kenkätehtaiden omistajan Tomáš Bat'an visionäärisyydestä. 

Keskustassa oli paljon suuria tuotanto- ja toimistorakennuksia, mutta niitä ympäröi laajat pientaloalueet. Me käveltiin ympäri kaupunkia, sieltä lähiömäisestä keskustasta pelkistettyjen modernististen 1920-luvulla rakennettujen tiilitalojen alueelle ja takaisin. Tähyiltiin erään asuintornin huipulta maisemia, tehtaiden piippuja, pientalojen palikkamerta, ja horisontissa loistavia peltoja.

Takaisin Brnoon matkattiin bussilla. Se kaksi tuntia oli aikamoista sinnittelyä. Käveleminen sattui jalkapohjiin ja rakkoihin, istuminen sattui polviin. Ei ollut mitään tekemistä.

Ja kun normaalisti kohtalaisen täynnä olevaan paikallisten käyttämään bussiin ahtautuu yli 20 suomalaista turistia, on yllättäen aika tiiviit oltavat. 

Saatiin kaikki istumapaikat toisin kuin moni meidän jälkeen tulleista, kunnes jossain vaiheessa mukaan nousi perhe: mies, raskaana oleva nainen ja kaksi pientä lasta. Annettiin heille kaksi paikkaa ja tiivistettiin kuusi henkeä neljän hengen paikoille – siitä epämukavuudesta saatiin revittyä huumoria kerrakseen. Pienempää lasta vähän kiukutti ja siitä saatiin vähän sulosointuja kaikkien korville, mutta onneksi meidän tuijottaminen epäilevin silmin ja kengän tarrannauhojen availu oli valtaosin mielenkiintoisempaa puuhaa.

Palattiin Brnon hostellille väsyneenä ja nälkäisinä. Meille oli varattu koko hostelli kapeine kerroksineen, ja ensin oli tietty edessä check-in, maksaminen ja huoneiden jako – mikä olikin taas aikamoinen operaatio.

Hyvä yhdistelmä: takana raskas päivä, niskassa hirveä väsymys ja nälkä, ja siihen päälle sähläämistä ja draamaa sen suhteen, missä sängyssä saa nukkua yönsä. 

Mä olin siinä sotkussa aika heikossa asemassa, ja pikkuhiljaa alkoi ihan totaalisesti keittää yli. Ja kun niin käy, eikä asiaa voi tosta noin vaan selvittää vaan kaikki pitää niellä, se meinaa väkisinkin muuttua itkuksi, jonka parhaani mukaan yritin kätkeä. Oli tosi kurja olla, tunsin olevani enemmän yksin kuin ikinä, enkä päässyt sitä fiilistä pakoon minnekään. Yksin mutta ryhmässä – tuntui että joo, kaikki on mun kavereita, mutta mä en kuulu porukkaan.

Mulla oli sen illan ajatuksista samana iltana matkapäiväkirjamuistiinpanoihin kirjoitettu surullinen purkautuminen, mutta en katso sopivaksi sitä tähän enää kirjoittaa, kun aikaa on jo sen verran kulunut. Eihän se helppoa ollut kaikilla muillakaan.

Kaikki ei aina mene putkeen ja ryhmämatkat ovat harvoin täysin ruusuilla tanssimista. Mutta sitä iltaa piristi onneksi mukava ruokapaikka ja Brnon kaupunki, joka heti alusta lähtien alkoi vaikuttaa paljon ystävällisemmältä ja mukavammalta, kuin niistä tympeistä asiakaspalvelijoistaan tutuksi tullut Praha.



– – –

Saatat tykätä myös näistä:

Osa 1: Lähtökuopissa kohti Prahaa
Osa 2: Boxi-arkkitehtuuria Prahassa
Osa 3: Prahaa ylhäältä ja alhaalta
Osa 4: Kaunista vanhaa Prahaa
Osa 6: Upea Brno, ehkä upeampi kuin Praha
Osa 7: Brnon upea (valtava) messualue
Osa 8: Kubismia ja kusetuksen makua
2 kommenttia:
  1. Toi tunne minkä kuvailit lopussa... Koen sen aika usein ja se on ihan kamalaa. Joten, I feel you :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua, ei kiva! :( Se on inhottavimpia tunteita mitä oon tuntenut, toivottavasti niitä tilanteita ei liikaa tulisi vastaan...

      Poista