Paljonko maksat pelkästä merkistä? – 9 kohdan muistilista brändikyseenalaistamiseen

21 kommenttia:
logotuote-brandi-blogi

Oletko koskaan muuttanut mieltäsi jostain tuotteesta, koska se olikin jotain tiettyä merkkiä?

Aluksi et ollut kiinnostunut tai väri ei ollut sinulle sopiva. Mutta kun selvisi, että se onkin merkkiä xxxx, niin ooh, kyllä kiitos, eihän tää hinta sitten ollutkaan liian korkea.

Musta reppu, jossa on taskussa kolme valkoista raitaa. Ja Adidaksen logo. Jos siinä ei olisi sitä logoa eikä merkki olisi silmin nähtävissä, vaikuttaisiko se ostopäätökseesi?

Oli kyse sitten juuri Adidaksesta, Nikesta tai jostain muusta trendimerkistä, väitän, että se vaikuttaa.

Kukaan ei ole tälle immuuni. Brändien tuotteistaan luomat mielikuvat vaikuttavat alitajuntaisesti.

Huomasin tän yhtenä päivänä bussipysäkillä seisoessani, kun satuin kiinnittämään huomiota vähän kauempana seisoneen tytön vaatteisiin. Sillä oli valkoraidoin varustettu musta reppu, enkä aluksi ajatellut mitään. Sitten havainnoin siinä olevan Adidaksen logon, ja eka ajatus oli, että ompa kiva asu.

Hämmästyin omaan ajatuksenkulkuani. Vaikuttiko se merkki mun mielipiteeseen jostain vaatteesta? Siis mun, joka oon omasta mielestäni hyvin merkkiriippumaton ihminen, joka ennemmin välttelee kuin ihailee logotuotteita. Ei oo todellista.

logotuote-brandi-blogi

Entä valitsisitko mielummin valkoiset uudet tennarit jotain tuntematonta merkkiä vai valkoiset Niken tennarit? Veikkaan, että valtaosa valitsisi jälkimmäisen, ainakin jos hinnassa ei olisi paljoa eroa. Tosin, merkkituotteista maksetaan usein jopa kirpparilla ylihintaa.

Ihmiset ovat keskimäärin valmiimpia maksamaan enemmän tuotteesta, jonka merkissä on statusarvoa.

Vai minkä muun takia Iittalan laseissa yritetään säilyttää niitä tarroja? Miksi kalliissa merkkilaukuissa pitää olla se logo niin näkyvissä? Eihän se merkki aina ole mikään takuu laadusta tai kestävyydestä. Eikä tietyn pisteen jälkeen myöskään se hinta.

Eihän se käytännössä kosketa mua, mihin ihmiset käyttävät rahansa. Mutta henkilökohtaisesti koen aika naurettavaksi maksaa pelkästä merkistä, jos tiedostaa, ettei se oikeasti ole parempi kuin kohtuuhintaisempi vastaava "logoton" tuote.

Joskus sitä ei tiedä etukäteen. Äiti osti kerran useamman satasen maksaneen Guessin untuvatakin, kun ajatteli se olevan sitten varmasti laadukas. Vielä mitä, se puski untuviaan saumoista ulos jo samana talvena. Mun samaan aikaan ostama 50€ Onlyn toppatakki on kestänyt paljon paremmin, vaikka oon käyttänyt sitä paaaljon enemmän.

logotuote-brandi-blogi

Moni brändi on ryvettynyt skandaaleissa ja sen statusarvo on siksi heikentynyt.

Jotkut ovat onnistuneet säilyttämään asemansa kämmäilystä huolimatta, eivätkä ihmiset muista koko mokailua – tai eivät tiedä, tai ovat kuin eivät tietäisikään. Jotkut merkit ovat lähes pakollinen tunnusmerkki, jotta on jossain porukassa uskottava. Ainakin mitä joidenkin juttuja kuuntelee, näyttää sosiaalinen paine puskevan siihen suuntaan, mitä olisi vähän kuin pakko omistaa.

Ainakin jos kuulee mitä yläasteikäiset puhuu. Milloin pitää olla Ponkesin pipoa, Hollisterin vaatteita ja jonkun tunnetun merkin tennarit. Elänkö mä jotenkin eri maailmassa tai virheellisessä kuvitelmassa, kun en muista, että itsellä olisi koskaan ollut samanlaista? Tai että olisin varsinkaan vaatinut vanhemmiltani, että vaatteiden pitää olla jotain tiettyä merkkiä. Ehkä tiettyä väriä joo, mutta ei sillä merkillä ollut väliä. Ehkä pitää vielä varmistaa tää äidiltä.

Erilaisissa ihmisryhmissä eri merkit ovat kuin tunnukset ryhmään kuulumisesta. Eri ikäisillä on vähän omansa. Ja jossain porukoissa koko brändimerkittävyys on ihan omissa sfääreissään.

Kukin käyttäköön omat rahansa siihen mihin itse haluaa.

Mutta en voi kieltää, ettenkö olisi ollut aika monttu auki, kun teininä kesätöissä työkaveri kertoi käyttävänsä kaikki palkkarahansa kalliiseen laukkuun. Puhumattakaan siitä, kun näitä esitellään blogeissa. Ihan kuin kalliit merkkituotteilla saisi elämästä korkeatasoista high lifea ja blogista sitä myötä myös.

Ei mulla riitä ymmärrys.

logotuote-brandi-blogi

Toisaalta, en myöskään tuomitse. En mäkään ole mikään pyhimys, vaikka tän aiheen kyseenalaistankin.

Vaikka en tykkää logollisista tuotteista enkä keräile merkkilaukkuja, mullakin on omat kompastuskiveni.

Jonkin aikaa sitten mun tarvitsi ostaa uusi tietokone, ja päähänpinttymä oli, että sen pitää olla iMac. Selitin itselleni niin, että "sitten kaikki laitteet synkkaa yhteen ja että oon käyttänyt Applen koneita jo vuosia"...

Muutenkin helppo valinta, kun sen perustaa aiempaan kokemukseen ja tottumukseen, yhdistettynä tuotteen visuaaliseen miellyttävyyteen ja mielikuvaan erityisesti suunnittelijoille (ja muuten samoja hommia tekeville) sopivasta käyttöliittymästä.

Osa siitä on täysin brändin luomaa arvoa eikä todellista arvoa.

Olisinko pärjännyt edullisemmalla? - Todennäköisesti kyllä.
Oliko hinta älytön? - Ainakin jos Roopelta kysyy, kyllä. Samalla rahalla olisi kuulema rakentanut vaikka supertietokoneen.
Kaduttaako? - Ei. Tää oli kuitenkin myös tosi tarpeellinen hankinta.
Kuka maksoi? - Minä.

Hankintoja tehdessä on hyvä esittää itselleen tällaisia kysymyksiä. Jos hinta on älytön, pärjäisit edullisemmalla, eikä sulla ole taloudellisesti kestävää pohjaa tehdä niin kallista hankinta, kannattaa koko ostoksen teon järkevyys todellakin kyseenalaistaa.

Ei oikeesti kannata ajautua osamaksu- tai pikavippikierteeseen vaan sen takia, että kaiken nyt vaan "on pakko" olla jotain tiettyä merkkiä. 


logotuote-brandi-blogi

Tähän tietokonetapaukseen on hyvä verrata sitä, kun ostin ensimmäisen hiukan kalliimman (kolme numeroisen summan maksaneen) laukkuni viime talvena. Mulla ei ollut yhtäkään siistiä mustaa laukkua, ja halusin aikaa ja käyttöä kestävän mustan laukun. Etsin sopivaa tosi pitkään. Se löytyi lopulta paikallisesta nahkakenkä-& nahkalaukkupajasta, huokui "ajattomuutta ja tyyliä", eikä ollenkaan tyrkytä merkkiään.

Brändinsä silläkin on, mutta se ei tyrkytä sitä muiden ihmisten silmille. Tekijänsä logo on siinä pieni ja huomaamaton.

Joskus saattaa ostaa vahingossa "logotuotteita", eli jotain tiettyä merkkiä huutavia tuotteita ilman, että sitä edes heti tajuaa. 

Mä ostin tosi nätin kukkakuvioisen tuulitakin, ja vasta tuotteen tultua mulle selvisi, että sen selässä onkin aika iso Adidaksen logo. Ugh, onneksi se peittyy jos kantaa reppua selässä...

Ehkä nolompi versio tästä samasta on se, kun teininä ostin lomareissulta käsilaukun. Siinä oli mun mielestä siisti kuvio. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että se kuvio olikin sellaista feikki-Guess -kuviota. :')

logotuote-brandi-blogi

Voi väittää, ettei ole kiinnostunut merkeistä, mutta ne vaikuttavat myös alitajuntaisesti.

Sitä ei aina tajua, jos ei ole valppaana. Tekee niitä hetken mielijohteen ostoksia tunteen perusteella. Saattaa katua jälkeenpäin – tai kulkea vain eteenpäin sen tunteen viemänä.

Kokosin tästä muutaman ajatuksen listaksi:

Brändikyseenalaistamisen muistilista

  1. Suosittu brändi ei takaa laatua, eikä korkea hinta kestävyyttä.
  2. Liian halvan hinnan takana on yleensä tuotantoketjussa ikäviä yksityiskohtia.
  3. Tavaran määrä ei takaa onnea, eikä kallis maku ole synonyymi hyvälle maulle.
  4. Kotimainen merkki ei ole tae kotimaisesta tuotannosta.
  5. Tarjonta vastaa kysyntää ja kysyntää ohjaa mainonta, mutta kysynnän määrittelevät kuluttajat.
  6. Kuluttajien yhteisellä toiminnalla voidaan muuttaa markkinoiden suuntaa ja painopisteitä, voidaan luoda uusia trendejä, viedä brändejä alas tai nostaa ylös.
  7. Sosiaalisen median aikakaudella suurten ihmismassojen yhteinen liikuttaminen on mahdollista saada aikaan jopa yhden ihmisten voimin, jos kasvualusta on sille henkisesti valmis.
  8. Itse merkit eivät ole mikään varsinainen pahuus, mutta ihmismassojen sokeus niiden vaikutukselle voi tehdä pahaa. 
  9. Vaihtoehtojen etsiminen auttaa kartoittamaan, mikä on jonkin tuotteen oikea arvo ja mikä jonkin tietyn valmistajan brändin nostama hinta.

Nää mulle tuli mieleen, mutta saa täydentää, jos keksitte jotain lisää tähän listaan! :)



Teetkö sä ostosvalintoja siksi, että jokin on jotain tiettyä merkkiä? 

Tai onko sulla jotain suosikkimerkkiä, jota tuet ilolla?


– – –

Joo tota, postaustahti on nyt ainakin tän kuun loppuun ihan luokkaa etana, koska töiden määrä on niin iso. Kuun vaihteessa on yks iso deadline, niin katotaan josko sen jälkeen ehtisi taas kirjoitella... Harmittaa, mutta just nyt ei oo töiden, koulutöiden ja omien töiden päälle yhtään vapaa-aikaa. Hyvä jos kerkeää edes nukkua. :S Mutta aurinkoista ja vähäsateista syksyä teillekin!

Keittiön pöytätasolle minihylly puulaatikoista

6 kommenttia:
id-hylly-puulaatikoista


Jonkin aikaa sitten tulin eräällä Ikea-kierroksella hamstranneeksi mukaani useita puulaatikoita ja lasipurkkeja työhuoneen järjestelyä varten. Kun sitten kokosin niitä kotona ja tajusin ottaneeni muutaman liikaa, piti niille etsiä uusia sijoituspaikkoja.

Meidän keittiössä on suhteellisen vähän hylly- ja kaappitilaa (vaikka meidän seinälle pynttäämä avohylly edustaakin ihan nätisti).

Siitä tuli mieleen kokeilla asemoida laatikot keittiötason seinustalle "hyllyiksi".

Tällaisten laatikoiden käyttäminen sisustuksessa taitaa olla tällä hetkellä aika trendikästä, mikä erilaisia inspiraatiokuvia on uskominen. Oon nähnyt monenlaisia tällaisista Ikean laatikoista ja vastaavista koottuja hyllyjä, mutta ihan näin yksinkertaisesti aseteltuna en.

Mun mielestä tällä sai tosi kivasti lisää ryhtiä keittiöön, vieläpä ilman että tarvitsi kiinnittää mitään mihinkään! Yhtä pienellä aikaansaatu kevyt kasvojen kohotus, kuin mitä se meidän keittiön pienodinkonenurkan feikkihylly.

Samalla löytyi sopivat paikat monelle hankalalle astialle.

Sellaisille, jotka halusivat olla esillä, mutta mahtuneet seinähyllylle, eivät sopineet tuohon harmaalle laminaattitasolle.

Harkitsen vielä, josko jaksaisin petsata nuo laatikot vähän tummemmiksi. Se ei käytännössä ole tarpeen, mutta tuolla keittiössä on muuten kaikki puupinnat samaa pähkinäistä sävyä (kuten se meidän vanhasta ompelukoneesta tehty pöytä). Eipä kukaan taida sitä eroa juuri huomata – paitsi mä. :')

hylly-puulaatikoista hylly-puulaatikoista hylly-puulaatikoista

Samoihin aikoihin hommasin myös tuollaisen mustan magneettikaistan.

Ajattelin, että saataisiin sellaiseen helposti kiinni ne eniten käytettävät välineet, aina saksista juustohöylään. 

Muuten ne liitelee aina siellä sun täällä, ollen hukassa just silloin, kun niitä tarvitsisi... Tällä hetkellä valtaosa kaikista meidän kapustoista ja lastoista seisoo tuossa coolerissa, koska se sattuu olemaan ainoa sopivan kokoinen kulho. :D

En kuitenkaan viitsinyt alkaa tuohon väliseinämään porailemaan tai naulaamaan. Kokeilin ensin kaksipuolista teippiä, jonka pitäisi kestää hyvin painoa. Aluksi näyttikin hyvältä, mutta parin päivän päästä teippi alkoi jo hiukan pettää, ja magneettikaista lähti valumaan seinää myöten... Otin sen sitten irti, etteivät tavarat kohta lentelisi.

Jossain sisustuskeskustelussa joku ehdotti sellaisia "Taulukiinnike Command" -asennusliuskoja.

Tai kiinnityspaloja tai miksikä niitä kutsuisikaan, englanniksi "command picture hanging strips". Niillä kuulema pysyy hyvin seinällä taulut sun muita jopa 5 kilon painosta, mutta samalla helppo irroittaa ilman että jää jälkiä.
Eli kuulosti ainakin tosi lupaavalta! En vielä ehtinyt testailemaan, mutta kuulema jostain Clas Ohlssonilta löytyisi. Onko sulla sattumalta kokemusta noista?


Mun mielestä tää teki tuosta tyhjän valkoisesta nurkasta tosi mielenkiintoisen kohdan meidän keittiössä! Ja muotoonsa nähden tää on myös käytännöllinen systeemi: mun savikulhot sopii tuonne ihan täydellisesti. ;)



Mitä sä tykkäät? Ootko itse kokeillut jotain vastaavan tyylisiä innovatiivisia säilytysratkaisuja? 



Niistä meinaan olisi paljon iloa, jos haluat jakaa ideasi. :)

Välivuosi päättyi, mitkä on fiilikset? – Ekan työ+kouluviikon 60 työtuntia

5 kommenttia:
valivuosi-opinnoista

Ja noin se vaan päättyi, mun välivuosi. Takana on 15 kuukautta tavallista työarkea, ensin 3 kuukautta yhdessä kesätyöpaikassa, ja viimeiset 12 tässä nykyisessä.

Millainen mun välivuosi oli? Tasapainoinen, opettavainen, ja voisi jopa sanoa, että rentouttava.

Ei sillä, että se työ itsessään niin rentouttavaa olisi. Vaan se, että vapaa-aika on oikeasti vapaa-aikaa. Kun oot töissä, oot töissä. Kun lähdet kotiin, ne työt jää töihin.

Se jako antaa aivojen levätä.

Tauko opinnoista antoi mulle mahdollisuuden kokea, millaista tää mun kolme vuotta opiskelema ala on käytännössä. 

Tai mitä se voi muun muassa olla. Tai mitä ylipäätänsä on tasapainoinen työarki: eihän sitä muutoin ole kesätöitä lukuunottamatta aiemmin kokenut.

Toki mä oon tehnyt ylitöitä ja töiden päälle vielä omia töitä (eli valokuvausta ja sen sellaista). Mutta se onkin sitten ihan eri juttu. Oma valinta, oman kapasiteettinsa vapaaehtoista äärimmilleen vetoa. Kun vaan sattuu olemaan niin paljon asioita, joita haluaa tehdä. Ja silti siinäkin säilyy se jako, milloin on töissä ja milloin ei.

id-valivuosi-opinnoista

En kadu ollenkaan, että päätin pitää tän vuoden vapaata opiskeluista.

Oon oppinut niin paljon. Tätä alaa ei opi käytännössä muuten kuin töissä. Oon päässyt hyvin mukaan projekteihin ja haluaisin jatkaa niiden parissa edelleen, mieluiten samaa tahtia kuin tähän asti. Näen, miten mä kehityn siellä. Opinnot tuntuu enää lähinnä pakolliselta riippakiveltä, joka pitää hoitaa pois alta, että saisi tehdä töitä rauhassa.

Mun tän hetken ja valmistumisen välissä on jäljellä enää kahdeksan kurssia ja diplomityö.

78 opintopisteen edestä niitä kursseja. Plus se dippa.

Kertonee paljon niiden yksittäisien kurssien koosta, kun 78 opintopistettä on ahdettu kahdeksaan kurssiin.

Sille jota kiinnostaa arkkitehtiopinnot, niin meidän opinnoissa ei ole paljoa valinnanvapautta kurssien valinnassa. Valtaosa kursseista on ennalta määrättyjä ja pakollisia. Vasta neljännen vuoden jälkeen voit päättää, mistä aiheesta teet viimeiset syventävät kurssit ja diplomityösi. Asuntosuunnittelusta, rakennussuunnittelusta, korjausrakentamisesta, yhdyskuntasuunnittelusta vai arkkitehtuurin historiasta ja teoriasta.

Toki valinnaisiakin kursseja on ja pitää jonkin verran tehdä, reilu parikyt opintopistettä kandivaiheessa ja kahdeksan maisterissa. Mutta ollakseen valinnaisia, eipä niissäkään se valikoima ei erityisemmin kukoista. On vähän vaikuttanut siltä, että moni kurssi on jätetty opintosuunnitelmaan houkutteleviksi vaihtoehdoiksi, vaikka niitä ei olisi enää vuosiin järjestetty.

valivuosi-opinnoista

Mutta nyt on siis takana ensimmäinen viikko sekä töitä että koulua. 

Arkkitehtiopintojen maisterivaiheen neljännen vuoden kurssit, vaikka viidennen vuoden opiskelijaksi laskettaisikin.

Mun eka viikko oli tätä:

  • Maanantaina töissä klo 8:30-18.
  • Tiistaina koulussa klo 10-16. Loppuilta kotona itsenäisiä harjoitustehtäviä.
  • Keskiviikkona töissä klo 6-18. Loppuilta kotona niitä samoja tehtäviä.
  • Torstaina töissä klo 8:30-12 ja 13-19 koulussa. Kotona ei tarvittava ohjelma toiminut niin ei voinut jatkaa.
  • Perjantaina töissä klo 8:30-17.
  • Lauantaina koulussa klo 15-21, niiden samojen tehtävien parissa. Ihan turhaan tosin, ei se ohjelma vieläkään alkanut toimia.
  • Sunnuntaina hääkuvien muokkausta muutama tunti.

Eli toisin sanoen:
Töissä 34,5 tuntia. Yliopistolla 12 tuntia. Itsenäisiä tehtäviä kotona/koululla ainakin toiset 12 tuntia. Omia töitä vähän epämääräisempi aikamäärä, pari tai muutama tunti (ja varmaan tästä jatkan vielä, ilta on vielä nuori).

Yhteensä ainakin 60 työtuntia ja rapiat.

Kuulostaa vähän hullulta. Toisaalta pelkästään meidän kurssiohjelmassa on laskettu tän 8 viikon kurssin tavoitteelliseksi työtuntien määräksi 325 tuntia. Se meinaisi jo yksinään yli 40 tuntia per viikko. Ei ne opet kai syyttä kehoittaneet, että ei kannattaisi tehdä töitä kurssin kanssa samaa aikaa.

Että itseppä olen kuoppani kaivanut....

valivuosi-opinnoista

Isoin ero töiden ja koulutöiden välillä on se, ettei koulutunneista tienaa senttiäkään. Ja se, että ne seuraa sua kotiin.

Tai toki jotkut tienaa niillä opintotukensa, jos niitä tukia pystyy nostamaan. Mä en voi, koska teen töitä. Ne vuositulorajat on sen verran pienet. Ja koska mun työtulojen takia myöskään Roope ei saa asumistukea, mulle jää aika iso vastuu meidän taloudesta. Voisin saarnata tän asetelman ongelmallisuudesta ikuisuuden, mutta en nyt jatka tässä enempää.

Mutta tätä on arki, kun sovittaa yhteen yhden 12 opintopisteen kurssin ja päivätyöt.

Tervettä ja silleen.


...Okei, on myös iso syy, miksi noiden tehtävien tekoon on mennyt ihan sikana aikaa. Se meidän kurssilla opeteltava ja käytettävä ohjelma (nimeltään MapInfo) on niin peruna suhteessa tiedostojen kokoon. Esimerkiksi mun lauantaina koululla viettämä 6 tuntia oli lähinnä odottamista. Että jospa se ohjelma jossain vaiheessa toimisi, kuten oli ohjeistettu. Ehei, aina se kaatui, tai jos ei kaatunut, niin oli samassa jumissa kohdassa ajasta ikuisuuteen. Oikeen tuottavuuden multihuipentuma.

valivuosi-opinnoista

Varmaan tää tästä vähän tasaantuu, mutta ei mitenkään merkittävästi. Tää on tätä nyt ekan periodin. Tosin sen jälkeen olisi toinen yhtä iso kurssi, jota jotkut pitävät vielä vaativampana...

Pahinta on, ettet ole henkisesti vapaalla kertaakaan niin kauan, kun kurssi on kesken. 

Se projektin prosessointi on jatkuvaa, tiedostamattakin. Kokoajan on olo, että jotakin voisi vielä tehdä.

Olisi tosi helppoa, jos kurssit olisi pienempiä, vaikka 5 opintopisteen kokonaisuuksia. Voisi valita aina kerrallaan ne, mitkä pystyy tekemään töiden ohessa ja edetä siihen tahtiin mukavasti. Mutta ei, meidän kurssit on lähinnä tollasia isoja möhköjä. Minkäs teet.

valivuosi-opinnoista

Mutta en mä valita. Asiat vois olla pahemminkin. Tää oli enemmänkin tällainen reality-check, niin itselleni kuin niille, joita tää aihe kiinnostaa. Itsepähän oon valinnut nää opinnot. Iteppä haluan tehdä töitä näiden opintojen ohessa. Ja sivutöitä päätöiden ohessa. Oma on kuoppani, ja aika monella kaverilla on samanlainen.

Töitä on paljon, mutta tällä hetkellä musta tuntuu, että kyllä tää tästä. 

Kunhan vain ei tulisi mitään ylimääräistä vaivaa tähän päälle. Kunhan ehtisin nukkua riittävästi. Kunhan Roope ei revi pelihousujaan siitä, etten kohta enää näe mitään kodin sotkuja, kun mun pää alkaa suodattaa kotitöitä huomiokyvyn ulkopuolelle. Ne putoaa aina ekana mun hallintakapasiteetin kyydistä, kun kuormitusta on liikaa.

Oon niin motivoitunut kaikkien töiden suhteen, että ne pitää mut käynnissä. Ja vaikka opiskelu ei erityisesti motivoi, ne kurssit menee samoilla silmillä siinä sivussa – tää eka kurssi on ryhmätyö, niin ei voi siitäkään alisuoriutua.

valivuosi-opinnoista

Että kaverit, jos oon vähän hajamielinen, sille on syynsä. :')

Millaisen arjen kanssa sä tasapainottelet?

Jos oot opiskelija, pystytkö halutessasi tekemään opintojen ohessa töitä niin, että arki pysyy inhimillisenä?