Mistä tietää, paljonko blogilla voi tienata? – Bloggaajien työkalu: Social Bluebook

15 kommenttia:
blogi-raha-palkkio


Kysymys, joka mietityttää ja on mietityttänyt varmasti lukemattomia bloggaajia isoista tekijöistä pienempiin. Tai jos en nyt puhu muiden puolesta, niin mua tämä ainakin on mietityttänyt, ja tosi paljon:


"Paljonko voin pyytää palkkioksi yhteistyöpostauksesta?"

Kuinka paljon kehtaisin pyytää, etten nosta itseäni liian isolle korokkeelle tai luule itsestäni liikoja, mutten myöskään myy itseäni ja blogiani liian halvalla? Käsittelin aihetta myös aiemmin syksyllä kirjoituksessani Bloggaaja/yrittäjä, älä myy itseäsi liian halvalla.

Bloggaamisen aloittamista harkitsevat saattavat pohtia, paljonko voisivat blogilla tienata. Lukijat saattavat miettiä, miten bloggaaja hyötyy jostain tekemästään yhteistyöpostauksesta. Koko aihealue on kuin paksun verhon takana. Kukaan ei kerro mitään, sopimustiedot konkreettisista tuloista ja niiden perusteista ovat usein salaista tietoa. Missä kaikki läpinäkyvyys?



Kerron tässä kirjoituksessa muun muassa

  • Miksi en ole tehnyt yhteistyöpostauksia pitkään aikaan
  • Millä perusteilla blogin arvo ja blogiyhteistöiden palkkiot määräytyvät
  • Miten blogin tilastoja seurataan, ja mitä omasta blogistani on selvinnyt
  • Mikä on löytämäni konkreettinen työkalu oman blogin arvottamiseen
    – Sekä siitä, miten se toimii, että paljonko minun kannattaisi sen mukaan yhteistyöpostauksesta veloittaa.

Tästä tuli siis jälleen aika pitkä kirjoitus, kannattaa varautua!


(Puhun jälleen erityisesti bloggaajista, koska se on se, mistä tiedän. Samat asiat pätevät kuitenkin myös moniin muihin tekijöihin, kuten tubettajiin ja instagrammaajiin.)


blogi-raha-palkkio


En ole pitkään aikaan hakemalla hakenut mitään blogiyhteistyötä. 

Siihen on kolme syytä.

Blogissa pitää olla tasapaino, jotta sisältö ei ole pelkkää kaupallista tuputusta. Tai vaikka ne olisivat jokainen hyvin toteutettuja kirjoituksia, niin siltä se voi lukijoille vaikuttaa. Että tekee tätä vain rahan takia. Se voi syödä uskottavuutta, vaikka olisikin välttämätöntä elinkeinon kannalta, ja vaikka itse uskoisi omaan juttuunsa.


Eli syy 1: Pitää olla riittävästi muuta sisältöä. 

En voi änkeä blogiini yhteistöitä, koska mulla ei ole aikaa tuottaa paljoa sisältöä muutenkaan.

Mun blogissa yksittäiset kirjoitukset vievät usein monta päivää tuottaa. Joskus jopa viikon. Ne on harkittuja ja mietittyjä, vaikka monet tekstipainotteisen postaukset kirjoitankin hetken mielijohteesta. Kuten tämän.

Postaukseni ovat usein tosi pitkiä, ja takana saattaa olla joku kuukausiakin vienyt projekti – varsinkin silloin, kun kyse on täydet ohjeistukset sisältävistä käsityöpostauksista. Kuvamateriaalin kuvaamiseen ja muokkaamiseen voi helposti mennä kokonainen päivä, tekstin kirjoittamiseen voi mennä toinen päivä. Ja postauksen kokoamiseenkin saa helposti upotettua tunteja. Osasyy lienee tämä mun perfektionismi.


Se on mun valinta: valitsen laadun määrän sijasta. 

En enää tunne morkkista, vaikka ehtisin kirjoittaa vain yhden postauksen kahden viikon sisällä. Tunsin kyllä joskus. Mutta nyt yritän ajatella, että yksikin on hyvä postaus kumoaa helposti useamman liian hutaisten rustatun tekeleen.



social-bluebook
Tekemäni kaavio siitä, miten julkaistujen postausten määrä korreloi blogin kävijämäärien kanssa – tai miten ei.



"Laatu korvaa määrän."

Niin jotkut ihanat henkilöt teidän joukossa mua viime keväänä tsemppasivat, kun pyöriskelin tän blogini parissa aika pahassa jumituksessa. Te sen sanoitte, mutta kesti aikaa, ennen kuin aloin uskoa siihen ihan oikeasti itsekin.

Kirjottaisin toki mielelläni enemmänkin, mutta elämä on valintoja. Ja just nyt tässä elämäntilanteessa mä haluan samalla valmistua parin vuoden sisään arkkitehdiksi, tehdä töitä tuolla nykyisessä toimistossa ja toimia valokuvaajana.


Toinen syy on se, ettei mulla ole aikaa myöskään etsiä niitä sopivia yhteistyökumppaneita. 

Mä olen nykyään aika tarkka, mikä tänne sopii ja mikä ei. Mutta jos kohdalle on osunut tai osuu joku mulle ja tähän blogiin sopiva ehdotus, en näe syytä kieltäytyä.

Osa karsastaa yhteistyöpostauksia. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ne voivat olla hyviä, informatiivisia ja mielenkiintoisia, jos ne toteutetaan hyvin ja aihe sopii blogin teemoihin ja bloggaajan arvoihin. Ne voivat tuoda lisäarvoa tuotteelle ja brändille, tietoa tai inspiraatiota lukijalle, ja bloggaajalle palkkion hyvin tehdystä työstä. Sellainen tilanne on kaikille vaan ja ainoastaan win-win.

Kolmas syy on ollut oman blogi-identiteetin haeskelu. 

Se iskee yleensä kausittain: kun ihminen itse kasvaa kehittyy, blogi tekee sitä siinä mukana.

Osin sen keväisen jumituksen takia ja toukokuisen tauon jälkeen mun on pitänyt miettiä, mitä blogiltani haluan. Sen ajatuksen on pakko olla selkeä, jotta tähän pystyy suhtautumaan oikealla asenteella. Jotta tietää, mitä haluaa. Nyt tiedän onneksi paremmin.



blogi-raha-palkkio




Millä perustein blogin arvo määräytyy yrityksen näkökulmasta?


  1. Blogin lukijoiden määrä
    – Tavoittaako yhteistyöllä riittävästi ihmisiä? Haetaanko yhteistyöllä nimenomaan näkyvyyttä vai ostajia?
  2. Keitä blogin lukijat ovat
    – Ovatko he oikeaa kohderyhmää? Kiinnostaako aihe heitä?
  3. Blogin yleinen laatu ja kirjoittajan ulosanti
    – Miksi blogia luetaan? Onko bloggaaja sellainen, joka sopii edustamaan kyseistä yritystä?


Tämä tietenkin vaihtelee blogin genreistä ja yrityksen tuotteista riippuen.

Joku yleisaiheinen blogi voi tavoittaa satoja tuhansia ihmisiä, ja yritys voi lähteä yhteistyöhön vain niiden lukujen takia ja maksaa siitä yleisestä näkyvyydestä.

Toisaalta joku tarkemmin juuri kyseisen yrityksen aiheeseen keskittynyt mutta vähemmän tunnettu blogi saattaa tavoittaa enemmän niitä oikeasti kiinnostuneita lukijoita.


Yhteistyön perusteet ovat valintoja niin yrityksen kuin bloggaajan kannalta. 

Aina ei mene nappiin, mutta kasvavissa määrin sekä yritykset että vaikuttajat ovat alkaneet hiffaamaan tämän merkitystä. Yritykset kontaktoivat suoraan sopivia bloggaajia, eivätkä haali edustajikseen pelkkää kävijämääriltään täydellistä listakärkeä. Bloggaajatkaan eivät lähde mukaan ihan kaikkiin mahdollisiin tarjouksiin, vaan opettelevat ymmärtämään omaa arvoaan ja vastuutaan. Ala kehittyy koko ajan.


Esimerkiksi tämän oman blogini kaltaisissa yhden henkilön elämän ympärillä pyörivissä blogeissa sen ns. sopivuuden pohdinta menee ihan ruohonjuuritasolle.


"Onko tämä mua? Voinko mä kirjoittaa tästä, sopiiko tää mun arvoihin?"




Mä en esimerkiksi voisi kirjoittaa yhteistyöpostausta kahvista, koska en juo kahvia. En voi mainostaa uhkapelifirmoja, koska en halua kannustaa ketään pelamaan niitä. En myöskään voisi tehdä yhteistyötä vaikkapa vakuutusyhtiön kanssa, josta liikkuu netissä tosi ikäviä tarinoita ja kokemuksia.

Jos asiaa pohtii yhtään syvemmin, siitä ei-listasta voi tulla yllättävänkin pitkä.


Mutta sitten kun joku sopii, se myös sopii oikeasti ja aidosti. 

Ja se näkyy sitten myös lukijoille.




social-bluebook social-bluebook


Mistä tietää, tavoittaako yritys bloggaajan avulla oikean kohdeyleisön vai ei?


Jotta tämä olisi selvää, bloggaajan pitäisi olla selvillä kanaviensa kävijämääristä ja -rakenteesta.

Jos kirjoitat blogia ja seuraat vain Bloggerin tilastoja, kannattaa huomioida, etteivät ne aina vastaa totuutta. Todellakaan. Jos itse uskoisin Bloggerin tilastoja, sen perusteella mun postausten lukijamäärät olisivat lähes triplat todellisesta määrästä. Näyttäisihän se hyvältä, mutta se ei vain valitettavasti ole totta.


Käytetyin mittari blogin kävijätilastoille on Google Analytics.

Moni teistäkin varmaan tuntee sen. Se on hyvin yleisessä käytössä oleva työkalu bloggaajien ja muiden sivustojen ylläpitäjien keskuudessa. Sen avulla seurataan mm. kävijöiden määrää, heidän sukupuoli- ja ikärakennetta.

En itsekään ole kovin harjaantunut sen käytössä, mutta seurailen jonkin verran tavanomaisia lukuja, kuten yksittäisten kävijöiden (ns. uniikit lukijat) määrää.


Jos haluat tutustua enemmän siihen, mitä kaikkea Google Analytics toimii, voit tutustua aiheeseen esimerkiksi tämän lyhyen oppaan avulla. Ohjeet aloittamiseen löydät vaikkapa Blogikonsultin blogista.


"Helmihytti -blogi on itse tekemisen iloon keskittyvä lifestyleblogi, jonka tarkoitus on inspiroida, innostaa, ja antaa niin ideoita kuin ajattelun aihetta."

Näin mä tän blogini itse määrittelisin, jos pitäisi tää runsaudensarvi yhteen virkkeeseen tiivistää.


Kuka tätä blogia sitten oikein lukee?

Tiedän, että
  • lukijoistani 90% on naisia, ja iältään eniten 18-35-vuotiaita.
  • blogiani luetaan eniten Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Tosin Lahdessa asuvat viettävät täällä keskimääräistä enemmän aikaa.
  • yksi yleisimpiä hakusanoja, joilla blogiini löydetään, on "kahvilat tampere".
  • blogiini löydetään enemmän Pinterestin kuin Facebookin kautta.
  • toukokuussa mulla katkesi kävijäliikenteen laskenta vahingossa pariksi päiväksi blogin ulkoasun vaihtamisen takia, juuri samalla hetkellä, kun oli koko vuoden toiseksi isoin kävijäpiikki mun äitienpäiväkortti-postauksen takia.
  • lokakuu oli kävijämääriltään tuplat aiempaan verrattuna. Ja isoin syy siihen lienee tämä postaus.


Olivatko nämä kiinnostavia nippelitietoja?

Mua ne ainakin kiinnostavat. Myönnän kyllä olevani aika utelias tyyppi.

Mikään näistä tiedoista ei kuitenkaan yllättänyt. Paitsi ehkä vähän toukokuu, ja tuo lokakuu. Se todisti itselleni jälleen sitä, että parempi nähdä enemmän vaivaa pariin postaukseen, kuin tehdä kymmenen köykäistä.

Se myös lisää paljon motivaatiota jatkaa samaa rataa: todistaa mulle, että en kirjoita ihan tyhjiä löpinöitä. Auttaa vähän tän välillä häilyvän blogi-itsevarmuuden kanssa.



social-bluebook



Mutta miten pitäisi toimia, jos kysytään mukaan kiinnostavaan yhteistyöhön, ja kysytään, paljonko veloitat? Tai kun haluat itse ehdottaa yritykselle yhteistyötä, ja sitä varten pitäisi joku ehdotussumma repäistä?

Löysin tähän ihan vastikään työkalun, joka auttoi pistämään näitä kysymyksiä järjestykseen.


Bloggaajien yhteistyötyökalu: Social Bluebook

Termi "Blue book" tarkoittaa suomeksi sekä kalenteria, ostajan opasta, tai tilastorekisteriä. Tässä se on siis kuin some-vaikuttajien kanavien kattavuuden tilastorekisteri.


Se on työkalu, jonka avulla bloggaajat ja muut some-vaikuttajat voivat kartoittaa sisältönsä arvoa. 

Se vastaa siihen polttavaan kysymykseen, paljonko sisällöntuottajalle tulisi yhteistyöstä tai mainoksesta maksaa. Arvionsa se perustaa eri kanavien tilastojen perusteella tekemiinsä laskelmiin.


Samalla se toimii myös some-vaikuttajia ja yrityksiä yhdistävänä sivustona.

Se on sekä työkalu mahdollisten yhteistyökumppanien etsimiseen, kuin myös yrityksille heille sopivien vaikuttajien hakemiseen.

Bloggaajille (ja muille some-vaikuttajille) sen käyttö on ilmaista. Mahdolliset mainostajat ja yritykset maksavat siitä, että saavat tietoonsa vaikuttajien tilastoja.

Social Bluebookissa yritykset voivat välittää yhteistyöehdotuksia vaikuttajille, ja toistepäin. Oikeastaan koko yhteistyökuvio on mahdollista hoitaa Social Bluebookin avulla, sillä yritykset voivat maksaa vaikuttajalle Social Bluebookin kautta Paypalin avulla.


social-bluebook

Miten Social Bluebook toimii? 

Bloggaaja pääsee alkuun näin:


  1. Kirjaudut sisään "creator"ina.
    – Yritin miettiä, mikä tälle sanalle olisi suomenkielinen vastine, mutten keksinyt. Kai se vaikuttaja on aika vakiintunut termi, toinen voisi olla myös sisällöntuottaja.
  2. Yhdistät sivuun käyttämäsi kanavat, kuten blogi, Youtube, Instagram, Facebook-sivu tai Twitter.
    – Jotta voit kunnolla käyttää Bluebookia, sinun tulee antaa sivustolle lupa käyttää kanaviesi tietoja. Esimerkiksi blogin kohdalla sivusto haluaa tarkastella Google Analytics -tilastojasi.
  3. Täydennä profiilisi kuvalla, esittelyllä, sopivilla kategorioilla ja arvoilla, ja halutessasi myös esimerkkisisällöllä.
    – Jos haluat itse nähdä jonkin kanavasi potentiaalin, mutta et halua näyttää sitä profiilissasi (kuten minä varsin vaatimattoman ja hiljaisen youtube-kanavani suhteen), voit sen piilottaa näkyvistä.



Tällä hetkellä sivusto on itsellenikin vasta todella tuore tuttavuus, joten en osaa kertoa paljoa. Mutta jos löytyy kiinnostusta, voin kirjoittaa siitä joskus lisää, kun olen ensin paneutunut siihen paremmin ja saanut jotain käytännön kokemusta.


Social Bluebook laskee, mikä on sen arvion mukaan esimerkiksi sopiva hinta yhdestä yhteistyöpostauksesta.

Esitetyt summat eivät ole kiveen hakattuja, niitä ei ole pakko noudattaa.

Hintaluokkasi voi olla paljon korkeampi tai matalampi. Kuten aiemmin tässä postauksessa selitin, yhteistyöstä saatava arvo sen eri osapuolille ei määräydy vain sen perusteella, kuinka paljon ihmisiä blogi tai muu kanava tavoittaa. Ja tämä mittaa lähinnä sitä.


Sen tarjoamat luvut ovat kuitenkin neuvotteluvaltti, jolla bloggaajan on helpompi perustella minimisummansa.

Toisin sanoen, siinä saa itsevarmuutta, jonka avulla on helpompi olla myymättä itseään liian halvalla, olla tekemättä töitä ilman siitä ansaittua palkkiota. Vaikka kuinka olisi taipumusta vähätellä itseään ja blogiaan.

Social Bluebookin arviolla on arvoa.


social-bluebook
Kuva profiilista 17.11.2017.
Profiilin yläosassa on kuva, esittely, maksimissaan viisi kategoriaa ja viisi arvoa. Aika pikaisesti repäistyinä nyt tähän hätään, itseään on niin hankala esitellä. :D Ja kategorioita ja arvoja olisi tehnyt mieli klikata vaikka kymmenen sopivaa kumpaankin, mutta tuo oli maksimimäärä.
Tuo "Total Followers"-luku tuolla yläkulmassa vastaa mun tuon hetkistä instagram-seuraajien määrää. Tämän alla on kohta "Platforms", jossa näkyy esillä olevien some-kanavien tiedot ja tilastot, ja sen alla "Examples", jos haluaa lisätä jotain esimerkkejä materiaalistaan.



Muita käytännön yksityiskohtia Social Bluebookista:

Sivulle voi kirjata oman minimisummansa, jolla on valmis lähtemään yhteistyöhön. Luku ei käsitykseni mukaan ole julkinen, vaan se karsii pois minimirajan alle jäävät Social Bluebookin kautta sopivia vaikuttajia etsivät yritykset.

Blogipostausten hinta-arvio vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä "dedicated post" eli yhteistyöpostaus, "guest post" joita ei kai Suomessa juurikaan harrasteta, vai "giveaway" eli arvonta, joka on vähän tavallista yhteistyöpostausta halvempi.


Lisäksi yhden yhteistyöpostauksen hinta-arvioon vaikuttaa, montako kuvaa postauksessa on. 

Tämä on hyvä, koska se tuo laadukkaille kuville niiden ansaitsemaa arvoa. Valokuvaaja-minäni tykkää. Mun blogi on visuaalinen, eikä postauksissa ole koskaan alle neljää kuvaa.

Toisaalta se on myös vähän harmaata aluetta, koska laatu voi vaihdella. Toisiinsa nähden liian samankaltaiset kuvat eivät tuo postaukselle lisäarvoa, eikä se, jos kuvia on yhteensä ihan liian suuri määrä. Joskus joku teksti sen sijaan voi vaatia ympärilleen enemmän kuvia, kuin on ennalta ajatellut.


Social bluebook on mielenkiintoinen työkalu bloggaajille ja muille vaikuttajille.  


Suosittelen tutustumaan heidän esittely- ja ohjevideoihin, niille löytyy youtube-kanava täältä! Myös tämä Derral Evensin video voi olla informatiivinen erityisesti tubettamisesta kiinnostuneille.

Sivuston ulkoasu on ilmeisesti jonkin aikaa sitten uudistunut, älkää hämääntykö. Toimintometodit lienevät samat.



Ootko sä kuullut kyseisestä sivusta aiemmin?

Jotenkin veikkaan, että suomalaiset vaikuttajat ja yritykset eivät vielä kovin suuressa määrin ole löytäneet tietään kyseiselle sivulle. Mutta jos/kun löytävät, potentiaalisille yhteistöille voi muodostua laajemmat mahdollisuudet myös kotimaan kamaralla.



social-bluebook
Screenshot näistä tiedoista otettu 17.11.2017



Paljonko Social Bluebook ehdottaa mulle yhteystyöpostauksen hinnaksi? 

Kuvassa katsaus Social Bluebookin mulle tarjoamiin tilastoihin, jotka otin ulos aiemmin tällä viikolla. Viiden kuvan yhteistyöpostauksesta suunnilleen 300 euroa (jos käännetään dollarit euroiksi ja pyöristetään alaspäin). Vähän kuukauden mukaan vaihdellen, mutta noususuhdanteisesti vaikutti menevän.

On huomioitava, että tämä Social Bluebookin muodostama hintaehdotus tarkoittaa vain postauksen julkaisun hintaa.

Siihen ei sisälly muut mahdolliset kulut, kuten vaikka postaukseen kuvien totetuttamisessa käytettyjen rekvisiittamateriaalien hinta. Myös mahdolliset verot on otettava erikseen huomioon – sivusto itse kertoo, että se laskelmien huomioista puuttuu "Production Costs", "Representation Fees" ja "Creator Strategy Fee". Sen esittämä valuutta on dollarit, eikä se huomioi sitä, jos yhteistyön korvauksena on myös joku muu hyödyke tai tavara.


Se on myös siinä mielessä suuntaa-antava, että omaa harkintaa käyttäen johonkin yhteistyöhön voi tietenkin lähteä myös pienemmällä hinnalla. 

Jos yhteistyöehdokkaana on vaikka joku omiin aihepiireihin sopiva ja kiinnostava start-up -firma, jonka markkinointibudjetti ei päätä huimaa, voi tuntea sopivaksi lähteä yhteistyöhön jollain yhdessä sopivaksi katsotulla hinnalla.

Erityisesti harrastuspohjalta bloggaavalla on varaa joustaa periaatteistaan oman kiinnostuksensa määrän perusteella, kun kyse ei ole siitä, että johonkin ei-niin-tuottoisaan yhteistyöhön lähteminen olisi jostain elinkeinon kannalta välttämättömästä pois.


Mutta ei silti paha. Ei mun mielestä ainakaan. En tiedä, olisitteko te yhtään samaa mieltä, mutta tää oli oikeastaan aika lähelle sitä, mitä itse olisin voinut hatusta heittää. Ottaen huomioon, että nämä luvut ovat tällaiset siitä huolimatta, että olen tuon laskennassa huomioidun aikavälin (90 päivää) sisällä kirjoittanut vain kymmenisen postausta.


On siis tosi positiivista huomata, että oma arvio osui aika lähelle konkreettista arviota. 

Tulee sellainen huojentunut olo, että hitto, mä en oikeesti oo kuvitellut tästä blogista tai itsestäni liikoja. Ennemmin päinvastoin, mutta tässä kohtaa se on vain mieltä ylentävää.




blogi-raha-palkkio


Eiväthän nuo sellaisia lukuja ole, että voisin näiden perusteella elättää itseni ja meidän aina liian nälkäisenä ruokakauppaan menevän kahden hengen talouden.

Tai ehkä elättäisi, jos tämän hintaluokan postauksia tekisi yli viisi kuukaudessa. Sillä oletuksella, että jokainen olisi oikeasti blogiin sopiva, eivät lukijat sen myötä katoaisi yhtä nopeasti kuin lohipalat kampusravintolan kalakeitosta. :'D

Silti mielenkiintoista. Yksikin tuohon hintaan arvotettu yhteistyöpostaus riittäisi olemaan enemmän kuin yksi opintotukikuukausi (joita en voi nostaa).



Tämmöset työkalut tuovat paljon sitä kaivattua läpinäkyvyyttä ja konkretiaa koko tuohon bloggaamisen ammattipuoleen.

Ihan hyvä juttu, eikö totta?




Lue lisää aiheesta bloggaaminen:
Ansaittua näkyvyyttä vai maksettu mainos? – 10 yleistä blogitermiä selitettynä
Bloggaaja/yrittäjä, älä myy itseäsi liian halvalla
Nolottaa olla bloggaaja – Mitä pelkään bloggaamisessa eniten
Miksi blogistani loppui omakuvat?

DIY – Meikkipeiliin valot helposti led-valolistasta

3 kommenttia:
meikkaus-valot


Mun meikkauspöytä on makuuhuoneessa ikkunaan päin. Esittelin tämän nurkkani täällä ekaa kertaa lähes tasan vuosi sitten. Paljoa ei ole muuttunut.

Valtaosan vuodesta tässä on tosi mukava meikata pehmeässä luonnonvalossa.

Mutta syyskuun puolella siirryttäessä sai taas huomata, miten aamuista alkoi loppua valo kesken. Tää pimeä vuodenaika ei oo mikään kaikkein helpoin, jos ei halua tökätä ripsarilla silmään tai kulkea kaupungilla selkeät meikkivoiderannut poskilla.

Miltä kuulostaa hiljaisuus? – Kirjoitus tuntemattoman pelosta

4 kommenttia:
hiljaisuuden-pelko

30. heinäkuuta.


Kello lähenee aamuneljää, kun astun rantaan.

Ilma on tyynempi kuin ikinä. Järvi on sileä ja musta. En ole Järvi-Suomen kasvatti, lapsuuden kesät oli suolavettä ja merituulta. Rannikolla meri ole koskaan näin hiljaa.

Kutsun automaattisesti kaikkia lätäkköä suurempia vesiä meriksi.

Nauratan sillä vahingossa kanssaolijoita ja istuudun somasti typerän kaupunkilaisen muottiin.

Vaikka eihän lapsuudenkoti Espoo kovin kaupunkimainen ole. Mikä on, jos ei ole kaupunkilainen eikä maalainen? Lähiöläinen? Ihan kuin joku jenginimi. Esikaupunkilainen? Kuulostaa joltain kivikauden tyyppiseltä aikakaudelta "ma tulen kehä kolmosen sisäpuolelta vuosilta ennen länsimetroajanlaskun alkua". Eiku hei, sitähän siellä edetään edelleen.

Se aamuyön järven rauhallisuus on kuitenkin jotain, mitä ei kaupungissa koe. 

Paitsi ehkä keskitalvella pakkasyössä, juuri hetkeä ennen kuin lumiaurat heräävät seuraavaan aamuun.


hiljaisuuden-pelko


Hiljaisuus tuntuu vieraalta olennolta. 

Käsin kosketeltavalta, aidolta. Ja samalla siltä, että hiukan ääntään korottamalla tai äkillisellä liikkeellä sen voisi paljastaa, saada verekseltään kiinni kuin valkoisesta valheesta.

Jos kiidättää katsettaan riittävän pitkälle vedenpintaa, saattaa nähdä rajan, jonka alla maailma jatkaa juoksuaan. Sen ympärillä kohoaa tyyni taivas, jonka kanteen aamuaurinko alkaa hiljalleen maalata värejä kuin taksattomaan työhönsä tympääntynyt taiteilija. Sade sotkee kumminkin kaiken, perus Suomen kesä.

Taivaalta löytyy yksi ainoa tähti, jonka kuva heijastui yksinäisenä vesipeilistä.

Kaupungin yössä voi tähtien sijaan bongailla myöhään valveilla kukkuvien valoisia ikkunat. 

Tähdet on vaan tähtiä, mutta ikkunoista voi vedellä itsekseen johtopäätöksiä, onko valojen syynä bileet, Netflix-putki, vai pari vuorokautta putkeen valvottava deadline-kiire.


id hiljaisuuden-pelko


Painostava hiljaisuus imeytyy ihoon kuin tuntematon loinen.

Se kuristaa sisuskaluja, surisee päässä. Voimistaa jokaista pienintäkin rasahdusta, kaikkea mitä nukkuvasta metsästä vain saattaa kuulla.

Mitä vähemmän korvat kuulevat, sitä valppaampi vartalosta tulee.

Jokainen ääni selän takana on lähestyvä uhka.

"Ei siellä voi olla mitään" – valhe. Ei niin voi sanoa metsässä. Joku on aina hereillä. Eikä sillä ole väliä, mitä siellä on. Pelkäät sitä olemassa olevaa, oli se sitten iso tai pieni tai olemassa ollenkaan.

Ja miten pelottava totaalinen hiljaisuus voikaan olla.

Samaan aikaan niin tyynen rauhoittava, ja pelottava kuin kuolema. Paikoilleen jähmettävä. Tuntuu kuin susta irrotettaisiin aisteja yksi kerrallaan, kunnes olet enää osa hiljaista pimeää massaa.


hiljaisuuden-pelko


Kummasti alkaa tehdä mieli juosta nopeasti takaisin mökille.

Jokin luontainen vaisto käskee, "äkkiä turvaan". Mutta samalla jokin itseään tylyttävä nolous estää sen.

Mitä mä täällä oikein pelkään? En mitään, olematonta olevaa, äänettömyyttä? Siis oikeasti, hiljaisuutta?

Ja yhtäkkiä sen tuntemattoman ei-minkään pelkääminen alkaa tuntua vain absurdilta. Sen tuntee fyysisesti edelleen, vaikka mieli selittää sitä vastaan.


"Enhän mä nyt oikeasti pelkää hiljaisuutta." 

Ihmislähtöinen hiljaisuus voi olla tilanteesta riippuen korrektia tai satuttavaa. Mutta en kai mä sitäkään pelkää.

Paitsi korkeintaan whatsup-ryhmäkeskustelussa, jos kerrankin uskaltautuu sanomaan jotakin omasta mielestään hauskaa, eikä kukaan reagoikaan mitenkään. Se tuntuu siltä kuin odottaisi käsi ojossa yläfemmaa, jota kukaan ei ikinä läpsäise.

Niitä hetkiä, kun mietit olisinpa ollut hiljaa. Ja toivot että sussa olisi sellainen photoshopin tasotoimintojen kaltainen läpinäkyvyysasetus, jolla voisit vaivihtaa hilata itsesi ja nerokkaan möläytyksesi näkymättömiin...


hiljaisuuden-pelko

Hiljaisuutta ei yhdistä elämään.

Mutta sen keskellä pelkoa aiheuttaa eniten epävarmuus siitä, mitä se pitää sisällään.

Se epävarmuus, tiedonpuute. Se on se lähde.

Tältäkö ihmisistä tuntuu, kun he pelkäävät tuntematonta niin, että muodostavat niitä ignorantteja mielipiteitä?

Tekisi mieli nauraa, jos se ei tässä paikassa tuntuisi yhtä väärältä kuin random capslock-huuto myötätuntoisten osanottoviestien keskellä.


Liian vilkas mielikuvitus, kaverit nauraisivat mut järveen. Ehkä hyvä vaan, ainakin rikkoisivat sillä tän aamuyön hiljaisuuden tukahduttavan transsin.


hiljaisuuden-pelko


Toisella puolella järveä huutaa joku lintu jonka nimeä en tiedä. Polun varrella maassa päilyy kaksi hohtavaa ötökkää.

Tulikärpäsiä, ajattelin.

Kiiltomatoja, työkaverit epäilivät, kun myöhemmin ihastelin niitä ääneen.


Kuka tunnustaa olevansa luonnosta vieraantunut kaupunkilainen?

Mun pitäisi varmaan nostaa käsi, jos niitä kysyttäisiin.


Luonnossa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Rakastan sitä. Sopivissa määrin. Erityisesti merta.

Mutta mut on tehty sokerista, en osaa olla hiljaisuudessa, enkä tunnista mitään öttimöntiäisiä.

Ja varmaan hukkuisin, jos oikeasti tulisin heitetyksi sinne järveen.





– – – – –

Vaihteluksi tällainen luonnoksiin unohtunut kirjoitelma viime kesäisen mökkireissun innoittamana. Aika erilainen kuin se edellinen vähän vastaava kaunokirjoituksellisempi pätkä, mutta tykkäsin tästäkin.

Mitä sä pidit? Saa kommentoida, kuulisin mielelläni! :)


Lue myös: Some-seinäruusun kapina - Kirjoitus erottumisen ja sulautumisen vaikeudesta