Miten meni (2017) noin niinkuin omasta mielestä – Vuosikatsaus eli kirje tulevaisuuden minälle

Ei kommentteja:
vuosikatsaus-diy-blogi

Vuosi 2017, olit työläs ja raskas.

Tähän vuoteen mahtui niin onnistumisia kuin pettymyksiä, lukemattomia väsyneitä aamuja ja vielä väsyneempiä iltoja. Samoin kuin sitä ihan puhdasta arjen onnea.

Tämä kirjoitus on muistikirjamaisuudessaan pääosin ihan itseäni varten kirjoitettu.

Näiden blogivuosien varrella on tullut huomattua, että vuosikatsaukset ovat helppo tapa tsekata pikakelauksella joku taakse jääneistä ja osin mielestä haihtuneista vuosista, että mitä silloin tulikaan tehtyä, ja että mikä siitä silloin oli se yleisfiilis. Joten sen takia nää ajatukset ja tuntemukset kannattaa kirjoittaa mahdollisimman rehellisesti, eikä kiillottaa kultakehyksiin – jos siihen ei ole oikeaa aihetta.

Mun mielestä kaikkien ihmisten kannattaisi kirjoittaa vuosikatsauksia, vaikka sitten ihan yksityisesti itselleen tällaisen julkisen blogin sijaan. 

Se auttaa tuomaan omaan elämään perspektiiviä, antaa nykyhetkestään kurkistusaukon muihin vuosiin. Vähän kuin kirjoittaisi itselleen kirjeen siitä hetkestä tulevaisuuden minäänsä varten. Vaikkei kirjoittaisi säännöllistä päiväkirjaa, vuosikatsauksien avulla on mahdollista verrata, onko vaikkapa ollut joskus enemmän tai vähemmän onnellinen kuin nyt. Ja jos olossa on tapahtunut muutosta, on helpompi miettiä, mistä se oikein johtuu. Muuten aika kultaa ja häivyttää muistoja, menneisyydestään on vaikeampi oppia, ja samat virheet toistaa helpommin uudestaan.

Mua ainakin vanhat vuosikatsaukset auttavat miettimään, mitä oikein seuraavalta vuodelta ja tulevaisuudelta ylipäätänsä haluan ja toivon.


Aiemmat vuosikatsaukset löytyvät täältä:

Ja tämä on 2017. Päivätöissä vietetyn välivuoden, vähän turhan monien ylityötuntien, yrittäjyyden ja siihen päälle opintojen jatkamisen vuosi. No tuli tässä ainakin sisustettua myös. Kovin aikuisen kuulosta, eikö vain?


PSST! Jos luette vanhoja postauksia: Valitettavasti kaikkien keväällä 2013 tai sitä ennen julkaistujen postausten kuvat eivät välttämättä näy, koska ne oli aikanaan julkaistu Photobucketin kautta. Ja Photobucket muuttui viime vuonna maksulliseksi, ja kiristää, että kuvat saa takaisiin näkyviin, jos maksaa 400 dollaria. :---) Että tattis vaan sinnekin. Lataan ne kuvat niihin postauksiin jossain kohtaa takaisin, mutta se vie aikaa.


vuosikatsaus-diy-blogi
Vuoden isoimmat tee-se-itse-projektit:
Wieniläistuolien entisöinti
Macrame-verhot keittiöön
Työpöytä kahdesta paksusta lankusta
Sohvapöytä yhdestä paksusta lankusta
(Kaikki löytyvät täältä)



Koin monia "ekoja kertoja", niin työssä kuin harrastuksissa.
Tässä niistä kuusi oleellisinta:


1. Mulla tuli täyteen vuosi nykyisessä työpaikassa, ja sama jatkuu edelleen.

Oon oppinut paljon sellaista, mitä on vähän hankala selittää sanoiksi. Oon nopeampi siinä mitä teen, ja työ tukee mun opintoja vähintään yhtä paljon kuin opiskelu töitä. Tää ala kun on paljolti sellainen, että se opitaan käytännössä töissä. Lisäksi tää vuosi on lisännyt mun ammatillista itseluottamusta rutkasti.

2. Tein valokuvaushommasta astetta virallisempaa perustamalla toiminimen.

Yrittäjyys on asia, joka jossain määrin ylimääräistä hommaa pelkkään harrasteluun verrattuna, mutta samalla sekin opettaa paljon. Pienimuotoisena se on vielä ihan hallittavissa kaiken muun ohessa.

3. Tavallisen juhlakuvaamisen lisäksi tein montaa kuvaushommaa, mitä en ennen ole tehnyt.

Kuvasin parit kokonaiset häät, pariskunta- ja raskauskuvia, pientä vauvaa, sekä vastapainona myös eräät hautajaiset. Hyvin erilaisia teemoja, erilaisia "ekoja kertoja". Uutta kokemusta monella saralla.


vuosikatsaus-diy-blogi


4. Tein ensimmäistä kertaa videon jollekin muulle kuin itselleni, ikuistamalla liikkuvaan kuvaan eräät häät.

Tartuin hommaan suhteellisen pienellä budjetilla ja toteutin sen projektiluontoisesti. Sillä kokemusta videoiden teosta mulla ei juurikaan ole. Käytännössä tein ja opettelin siinä samalla, miten Premiere Pro oikein toimii. Tein kaksi eri versiota, pidemmän ja lyhyemmän, ja opin aina hyvin, mitä kannattaa tehdä toisin, jos joskus päädyn uudestaan videokuvaamaan.

Mielenkiintoista, mutta en kyllä sanoisi, että olisi välttämättä ihan mun juttu. Ei ainakaan valokuvaamiseen verrattuna.

5. Olen tasapainotellut ekaa kertaa isojen koulukurssien ja pitkien työpäivien kanssa.

Oon tehnyt töitä opintojen ohella koko sen ajan, kun oon yliopistoa käynyt. Mutta muutaman tunnin viikonlopputyöt eivät enää jälkeenpäin ajatellen tunnu miltään, kun vertaa tavallisiin päivätöihin. Teen kurssien aikana lyhyempää työviikkoa, mutta monesti tulee kompensoitua menetettyjä työpäiviä tavallista pidemmillä työpäivillä.

Se rankkuus näkyi isojen deadlinejen takia erityisesti nyt joulukuussa. Ensin kurssiprojekti osalta, ja heti perään töiden. Mun työpäivät alkoivat olla sen pituisia, että en edes viitsi sanoa, kun ei ne kavereidenkaan mielestä oo ihan terveitä. Mutta itsepä oon halunnut venyä.

Loppua kohti sitä alkoi taas olla aika väsynyt. Pää ihan tyhjä, enkä oikein tiedä, mitä kirjottaisi tai sanoisi.

6. Julkaisin instagramissa joulukalenterimaisesti Jouluvinkki -kuvasarjaa joulukuun ajan.

Se koostui pääasiassa aikaisempina vuosina tekemistäni diy-jutuista ja muista ideoista. Olen monena jouluna julkaissut blogissa joulupostauksia, jopa kokonaisten joulukalentereiden verran.

Mutta tällä kertaa tuo oli ainoa jouluinen asia, mitä ehdin. Meillä ei edes koristeltu kotia ollenkaan jouluisesti. Ainoa joulukoriste oli meidän ovikranssi, joka sekin oli unohtunut paikoilleen viime joulusta.


vuosikatsaus-diy-blogi
Pienempiä DIY-projekteja vuoden varrelta:
Tohelon ja torvelon hyllyoperaatio
Savityökurssin aikaansaannoksia, mm. Kätevä valkosipulin säilytysrasia
Ilmakasvien himmeli pilleistä
Läpinäkyvät taulut prässätyistä kasveista
Korujen teko pienistä muoviesineistä: tuoli-korvakorut



Vuoden 2017 isoimmat plussat

+   Töissä on ollut mielenkiintoista, ja koen että oon oppinut tosi paljon. Tätä on vaikea avata sen enempää, mutta tykkään sekä meidän tiimistä kuin siitä projektista, jossa pääasiassa olen kiinni. Lienee yksi syy, minkä takia multa aika helposti unohtuu lähteä joissa kotiin.

+   Saatiin tehtyä meille kotiin ihana sohvapöytä, mulle työpöytä, keittiöön hyllyt ja verhot ja kaikenlaista pientä ihanaa.

+   Pistin pystyyn toiminimen, eikä se lopulta ollutkaan niin vaikeaa, kuin etukäteen jännitin.

+   Blogin kävijämäärät ovat kasvaneet reippaasti, vaikka mun paukut eivät aina meinaa riittää kaiken päälle vielä tähänkin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että joitain tätä kiinnostaa lukeakin. Ja mulla on tän parissa mukavaa, vaikka esimerkiksi kommentteihin vastaaminen vie multa joskus liikaa voimavaroja, ja niiden kanssa voi vierähtää tovi (pahoittelut). Mun mielestä on aika hyvä saavutus, että mun kaikkein luetuimmissa postauksissa on monta tänä vuonna kirjoitettua postausta, vaikka oon kirjoittanut tätä blogia jo yhteensä yli kuusi vuotta.

+   ...Kanniskelin myös yhdessä kohtaa hetken Viikon bloggaaja -titteliä.

+   Kesällä ehdittiin mökille, saaristossa sielu lepää. Tehtiin myös kaikenlaista muuta uutta ja mukavaa, kuten kylpyläreissu. Pitkiä reissuja ei tehty, mulla ei ainakaan ollut yhtään matkakuumetta, kun edellisenä vuonna niin monta matkaa.

+   En ollut kipeenä koko syksynä, en muista oonko ollut koko vuotena muutenkaan.

+   Elämäni on kaikessa draamattomuudessaan vallan mukavaa.

+   Pääsin kursseista läpi, ja olin omiin töihini tyytyväinen.

+   Ei tullut burnouttia! (vielä, hah)


vuosikatsaus-diy-blogi

Vuoden 2017 isoimmat miinukset

–   Vaikka tykkään töistä, voinee sanoa myös huonoksi puoleksi sen, että koko vuosi pyöri aikalailla töiden ympärillä.

–   Oon ollut välillä tosi väsynyt, kuten viime kevään lopussa ja nyt vuoden lopussa.

–   Kiireiden ja ihan sen kiireisen olon takia takia karsiutui monia sellaisia "mukavaa yhteistä tekemistä"-juttua, joita vielä vuoden alussa suunnittelin, että oltaisiin ehditty toteuttaa.

–   Mun kesällä lupaavasti alkanut urheiluinnostus lopahti yhtä nopeasti kun alkoikin, kun loma loppui, kiireet iski niskaan ja säät viileni. Epäonnistumisen tunne on vahva, vaikka en olekaan luovuttanut.

–   Mulla ei riittänyt viikossa tunnit jatkaa savityökurssia, ja se on harmittanut kovasti. Se oli mukavaa ja terapeuttista, ja mulla on kamalasti ideoita, mitä haluaisin savesta tehdä. Toivottavasti pääsen jossain vaiheessa taas jatkamaan...

–   En päässyt mukaan yhdelle kurssille, jolle olisin halunnut päästä. Valintaperusteita ei kerrottu, joten lopulta siitä jäi jäljelle vain iso harmistus, ja sellainen absurdi kateudenpistos niitä kohtaan, jotka sinne pääsi. Ei siksi, että se heidän syy mitenkään olisi ollut, vaan ihan koska sitä "miksi nuo pääse mutta minä en"-asiaa ei pystynyt perustelemaan millään konkreettisella syyllä. Niin että siinäpä sitten tunsi itsensä samalla pettyneeksi kun ei päässyt, huonommaksi kun ei tullut valituksi, ja vielä ikäväksi ihmiseksi, kun vielä kadehti niitä, jotka valittiin. Kerrassaan epämiellyttävää.

–   Osallistuin itsekseni yhteen kisaan, enkä sijoittunut mitenkään. Harmittaa, kun ladoin itselleni odotuksia, jotka osoittautuivat turhiksi. Ja käytin monia työtunteja. Mutta varmaan siitä sentään oppi jotain.

–   Tunsin itseni välillä tosi yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, ja ikävöin takaisin pääkaupunkiseudulle.


vuosikatsaus-diy-blogi
Omia suosikkikirjoituksia kuluneelta vuodelta:
Some-seinäruusun kapina - Kirjoitus erottumisen ja sulautumisen vaikeudesta
Mistä löytää inspiraation? - Ideoinnin vinkit ja yleisimmät kompastuskivet
Paljonko maksat pelkästä merkistä? – 9 kohdan muistilista brändikyseenalaistamiseen
Aivojen suojelumekanismi: Unohdin tilanteet, joissa minua on ahdisteltu – #metoo 
Suomalainen saunaperinne viidessä kuvassa



Mä en tiedä miksi, mutta mulle tuli jotenkin synkkä fiilis tätä kirjoittaessa. 

Outoa sinänsä, kun ei mua ainakaan tietääkseni mikään kadutakaan. Koko vuosi oli kokonaisuudessaan ihan jees, jopa ihan hyvä. Tiedän hyvin, ettei jokainen vuosi ole mitään jatkuvia fanfaareja ja yks toisensa perään sattuvia uusia upeita kokemuksia. Oonkohan mä vaan edelleen vähän väsynyt, niin että se viime vuoden väsähtänyt fiilis tuntuu jotenkin peilautuvan tästä tekstistä takaisin muhun?

Tätä omaa tekstiä uudelleen lukiessa vähän näyttää siltä, että mun viime vuosi oli lähinnä työtä. Mä tykkään mun työstä, tai siis kaikista niistä. Mutta tiedän ja tunnustan, että vedän itseni turhankin helposti sinne jaksamisen äärirajoille. Kokonaisuudessaan lienee ollut liian vähän normaalin mittaisia työpäiviä, kunnollista vapaata ja lomaa, se on varma.

Miten sun vuodessa 2017 enemmän plussia vai miinuksia?


Jossain postauksessa pitäisi varmaan myös käsitellä tän vuoden (2018) suunnitelmia ja tavotteita. 

Mitä haluan oppia, mitä aion tehdä paremmin, ja niin edelleen. Vaikka nyt jo tammikuun ohi ollaankin. Näen selkeitä juttuja, joiden suhteen olisi parantamisen varaa. Että jos tää tuntuu raskaalta lukea, niin siinä lienee sitten vähän kontrasti tähän verrattuna. Luulisin vähän tasapainottavan. :)

Älä pölli mun pikseleitä! – Some-huomion kääntöpuoli & Jakamisen ja varastamisen hiuksenhieno ero

12 kommenttia:
tekijanoikeudet-blogeissa

Olen ensimmäistä kertaa kohdannut pientä karsastusta internetin vapautta kohtaan. Tai ei, oikeastaan sitä, miten vähän jotkut tietävät ja miten vähän toiset välittävät mitään tekijänoikeuksista. Eihän se itse netin syy ole, vaan sen käyttäjien.

Mä oon parin viime kuukauden aikana saanut opetella, miltä tuntuu, kun

  • ...sun valokuvia keikkuu jollain oudoilla "ilmaista grafiikkaa" -sivuilla.
    Jollain, mikä on kyllä täynnä mainoksia, mutta jossa ei ole juuri muuta informaatiota sivun ylläpitäjästä saati agendasta, tai syystä, miksi muiden omistamia valokuvia on jonkun random "grafiikka"-gallerian listoilla. Yhteydenottolomakkeella laitettuihin viesteihin ei tietenkään vastata.
  • ...kuviasi jaetaan laajalti facebookissa ja muissa suljetuissa kanavissa, jonne käänteiset kuvahaut eivät yletä.
    Myös siten, että niistä on pätkitty pois merkit alkuperäisestä lähteestä ja tekijästä.
  • ...kuviasi käytetään ilman lupaa ja/tai tekijänoikeusmainintoja jonkun toisen yrityksen tai brändin markkinointiin.


Tiedättekö fiiliksen? Moni varmaan ei, jos ei ole itse sitä kokenut.

Sitä on ehkä vaikea käsittää, kun kyse ei ole mistään fyysisestä materiaalista. Kun se varastettu asia on käytännössä "vain pikseleitä ruudulla". 

Mutta jos haluat kuulla tai ymmärtää, miksi tää asia on painanut mua ja on vaikuttanut mun omaan motivaatioon kirjoittaa koko blogia, jatka lukemista.

Fyysiseksi esimerkiksi käännettynä tää on lähes sama, kuin jos olisit maalannut taulun, johon oot tosi tyytyväinen. Haluat näyttää sitä muille, jakaa ideasi, ilosi ja inspiraatiosi. Sen tehtyäsi joku tulee, kopioi sen taulusi, ehkä suttaa siitä nimesikin pois, ja alkaa esitellä sitä omanaan. Käyttää sitä ilman lupaa, hyötyäkseen itse taloudellisesti tai jotenkin muuten – ilman, että voit tehdä asialla yhtään mitään.

tekijanoikeudet-blogeissa

Mun syksyllä julkaisema macrame-verhoista kertova postaus on ollut poikkeuksellinen monella tapaa.

En kaunistele, jos sanon, että se on ollut Pinterestissä aika iso hitti. Tää ei ole itsekehua, se on oikeasti tosi korkealla hakutuloksissa, jos etsii macrameaiheisia kuvia.

Kun ainoastaan sitä mun Pinterestissä jakamaa yhtä projektin kokoelmakuvaa oli jaettu yli 14 000 kertaa, ja tietää, että rinnakkaisversioita on kymmenittäin, on vaikea sanoa, kuinka laajasti projekti on jo pelkästään Pinterestissäkin levinnyt.

(Minkä takia "oli" jaettu, palaan siihen myöhemmin tässä kirjoituksessa. Ei ihan kiva juttu.)

Mä en ole ikinä ennen kokenut vastaavaa. 

Toki mun diy-jutuista on ennenkin tykätty, mutta mikään ei ole levinnyt näin kansainvälisesti. Se on hämmentävää, koska en sitä työtä tehdessäni tai sen julkaistessani osannut odottaa niin suurta huomiota. Ja onhan se kieltämättä myös imartelevaa: oon tosi otettu kaikesta siitä hyvästä palautteesta, mitä oon saanut.

Mutta ehkä myös juuri sen omaan onnistuneeseen työhön kiintymisen takia harmittaa erityisen paljon, kun on joutunut huomaamaan, miten paljon jotkut pyrkivät käyttämään sitä toisen onnistumista hyväksi.

Jonkun mielestä ehkä turhaa valittaa tällaisesta. Mutta kun näkee vaivaa tuollaiseen isoon työhön, harmittaa, kun sen kuvista noin vain katkotaan tekijän allekirjoitus. Ilman mitään oikeaa syytä.

Tiedän, että tämä sama asia on iso ongelma lukemattoman monille luovan työn ammattilaisille.


tekijanoikeudet-blogeissa

Tuo macrame-postaus on ensimmäinen blogikirjoitukseni, josta olen tietoinen, että sitä on nostettu erilaisille ulkomaalaisille sivuille ja muiden blogikirjoituksiin. 

Sitä on jaettu muiden tileillä instagramissa, Pinterestissä ja muualla somessa.

Kaikesta en ole tietoinen, koska en voi nähdä kaikkea. Mutta paljon on löytyny Pinterestin kautta ja käänteisellä kuvahaulla. (Suosittelen muuten joskus kokeilemaan tuollaista hakua, jos teillä on joku suosittu postaus tai kuva. Voi löytyä yllätyksiä.)


Pinterestin ja instagramin lisäksi olen löytänyt projektini kuvia muun muassa

  • venäläisiltä facebookin tapaisilta some-sivuilta
  • jonkun arabiankielisen äijän ask.fm -aforismitekstin kuvituksena
  • korealaisen macrame-myyjän fb-sivulta
  • kiinalaisista verkkolehdistä (ainakin viisi eri sivustoa mutta kirjoituksen sisältö oli sama)
  • parin eri englanninkielisen blogin macrame-inspiraatio-postauksista

Ja niin edelleen.

Monessa yhteydessä työ on leikattu irti kaikista lähdetiedoistaan, ja vesileima on rajattu pois.
Toisaalta monessa kuvaa ei ole muokattu, eli vesileima on säilytetty.
Parista on jopa linkattu suoraan takaisin alkuperäiseen postaukseen.

Jälkimmäisistä olen ihan kiitollinen, kun se on tietysti tekijää eniten miellyttävä jakamisen keino, jos kuvaa haluaa käyttää.

Kertaakaan minulta ei kuitenkaan ole kysytty, saako kuvia jakaa. 

Minkä siis itse kokisin kuuluvan vähintään hyviin tapoihin, vaikka luvan saattaisinkin antaa. Muutamalle olen itse käynyt ilmoittamassa, että hei, voisitko lisätä maininnan tekijästä. Vaihtelevalla menestyksellä.


On tuo juttu huomioitu paikoin myös ilman kuvien jakamista. Eilen huomasin, että se oli linkitetty erääseen Turun Sanomien kirjoitukseen. Kyseinen juttu oli vain tilaajien nähtävissä (otin sinne ilmaiskokeilun ihan vain nähdäkseni, mistä jutusta se mysteerinen blogiliikenne oikein tuli), mutta jos kiinnostaa, se oli otsikkoa ja tuota omaa linkkiäni lukuunottamatta oli täysin sama, kuin tämä marraskuussa julkaistu Aamulehden kirjoitus. Hassua, en tiennytkään, että lehdet kierrättävät tekstejään tuolla tavalla noin identtisinä.

tekijanoikeudet-blogeissa

Facebook on tekijänoikeuksien unohtamisen kehto.

Netissä on lukemattomia sivustoja, jotka varastavat muiden materiaalia ja jakavat sitä omanaan.

Mutta erityisesti Facebookissa kaikkien yksityishenkilöidenkin on todella helppo vaan ohittaa tekijänoikeudet. Unohtaa, olla välittämättä. Kun "eihän siitä mitään seurauksia koidu". Eipä koidu, ja lähinnä varmaan siksi, koska niitä rikkomuksia on lähes mahdotonta seurata.

On hyvin vaikea löytää Facebookista omia kuviaan, joita epäilee sinne olevan jaettu. Käänteisellä kuvahaulla näitä ei edes löydä, koska kuvahaut eivät pysty etsimään kuvia Facebookin sisältä.


Siellä ei edes ole valmiina kuvissa mitään sellaista mahdollisuutta, että "ilmoita tekijänoikeusrikkomuksesta". Ilmiantojenkin syitä on vain

  • "Se on ärsyttävä tai tylsä"
  • "Olen tässä kuvassa enkä pidä siitä"
  • "Mielestäni se ei kuulu Facebookiin"
  • "Se on roskapostia"

On varmaan aika yleisesti tiedossa, miten paljon siellä on erilaisia sivuja, jotka käyttävät muiden tuottamaa materiaalia ilman lupaa. Kuvia, videoita, kaikkea.

Jos olette Facebookissa, teidänkin etusivulle on ihan varmasti noussut näitä. Mutta kun eteesi seuraavan kerran pomppaa joku hauska video – siis sellaiselta "hauskalta huumorisivulta", joka jakaa kaikenlaista netistä poimittua materiaalia – ilman mitään mainintoja tekijästä, mieti hetki, ennen kuin isket "tykkää".

Yhtenä päivänä huomasin Saara -nimisen tubettaja/artistin hiusten sheivausvideon Facebookissa. 

Video oli ladattu ulos Youtubesta ja lisätty Facebookiin jollekin suositulle sivulle. Sillä oli vähintään miljoonia katselukertoja ja satojatuhansia tykkäyksiä. Mukana ei ollut kunnon kredittejä tai edes linkkiä kanavaan, ennen kuin jotkut sen sinne kommentteihin huutelivat.

Siihen kiinnitti enemmän huomiota kuin vastaaviin yleensä, kun tiesi, kuka videossa on, ja oli nähnyt videon aiemmin. Silloin mietin, miten epäreilulta se tuntui. Miten paljon se videon oikea tekijä olisi voinut hyötyä, jos se videon jakanut sivu olisi vaivautunut kertomaan sen videon mukana myös sen tekijän nimen ja kanavan. Ei olisi ollut suuri vaiva, ja katselukertoja olisi silti piisannut. Olisi vaan tekijäkin saanut edes jotain takaisinpäin.

Kaikille sisäänkirjautuneille julkisten tykättävien ja seurattavien facebook-sivujen lisäksi on lukemattomia kokonaan suljettuja ryhmiä, joiden sisällöstä ei ikinä voi olla täysin kärryillä.

Ja sama pätee moniin Facebookin tapaisiin, ulkomaalaisiin vastineisiin. Ja niitähän riittää.


tekijanoikeudet-blogeissa

Toisin kuin Facebookissa, Pinterestissä pystyy tekemään ilmoituksen tekijänoikeusrikkomuksesta.

Ja ekaa kertaa elämässäni olen niitä muutaman tehnytkin.

Ärsytti niin paljon sivusto/firma, joka oli poiminut yhden kuvan itselleen, rajannut siitä mun vesileiman pois, ja lisännyt omalle Facebook-sivulleen. Ilman mitään lähdetietoja. Sitten jakanut sen omaan Pinterestiinsä ilman mitään tietoja myöskään, ja lähde tietty ainoastaan sinne omalle Facebook-sivulleen. Ja sitä on tietenkin sitten pinnattu (eli tallennettu "tauluihin" omiin profiileihin) runsaasti eteenpäin. Ja sama toistui muutaman muun toimesta.

Kun tekee tekijänoikeusilmoituksen ja se ilmoitus käsitellään ja hyväksytään, se tarkoittaa sitä, että kyseinen kuva poistetaan. 

Samoin myös ihmisten siitä samasta kuvasta tekemät pinnaukset, jolloin ne häviävät olemasta.

Ilmoituksen tekeminen vaatii henkilötiedot osoitteineen päivineen, jonkinlaiset todisteet siitä, että kyseinen kuva on esimerkiksi jossain omalla sivulla tms., sekä elektronisen allekirjoituksen. Mikä tarkoittaa sitä, että näpyttelee oman nimensä yhteen kenttään ja that's it.

Tekijänoikeusilmoituksen takia poistetuista kuvista lähtee sähköpostiviesti niille, joiden tallennuksista kuva on ilmoituksen johdosta poistettu. Ihan vain ilmoitus, että pahoittelut, tämä ei ole sun syy, mutta tiedoksi että tämä kuva on tekijänoikeusvaateen takia poistettu.

Eipä siinä mitään. Mutta arvatkaa mitä.

Pari viikkoa sitten mä sain itse sähköpostiviestin omasta kuvastani, että se on poistettu Pinterestistä tekijänoikeusvalituksen takia.


Siis. Mitä.

Mä olin ihan puulla päähän lyöty.

Mun oma ja itse sinne lisäämä kuva poistettu tekijäoikeusilmoituksen takia.
Se monesta kuvasta koostuva kuva, jonka itse latasin Pinterestiin syksyllä lokakuun alussa, kirjoitettuani kyseisen postauksen.
Se kuva, jota oli pinnattu eteenpäin kymmeniä tuhansia kertoja, ja joka sen myötä johdatti tänne blogiin suurta kävijävirtaa.
Kuva, joka on varmasti 100% mun omaisuutta, ja voisin sen myös helposti todistaa.

Poissa.

Poistettu tekijäoikeusvalituksen (copyright complaint) takia. Jonkun toisen tekemän, valheellisen valituksen takia. Jonkun sellaisen tekemän, joka on ilmeisesti tekeytynyt joko minuksi tai minua edustavaksi henkilöksi. Henkilötietoine ja elektronisine allekirjoituksine kaikkineen.

Mä olen tehnyt vastailmoituksen (counter-notice) asiasta, mutta Pinterest ei vielä ole vastannut mitään. Ja jos sieltä ei vastata, en tiedä, voiko asialle tehdä mitään.

Tapahtui miten tapahtui, tää tuntuu silti kaunistelematta sanottuna paskalta. Jos joku tekee noin, se tekee niin ihan vain siksi, koska haluaa tehdä kiusaa.



tekijanoikeudet-blogeissa Se viesti jonka sain. Omasta kuvastani.


Mä en ole aiemmin joutunut ajattelemaan tekijänoikeusasioita näin paljoa. En, vaikka oon kirjoittanut ja julkaissut kuvia nettiin ja tähän blogiin jo yli 6 vuotta. 

Valtaosan ajasta en jaksa välittää, en vaan jaksa. Olisi liian raskasta olla kokoajan huolissaan. Minkäs teet, kun tää kulttuuri on tällainen. Jotkut oikeesti elää siinä luulossa, että on okei vaan napsia netistä kuvia ja lisätä ne sivuilleen ilman mitään lähdelinkkiä.

Kerran vuosia sitten joku lukija ilmoittikin, että oli nähnyt jossain myynti-ilmoituksessa blogistani otetun sisustuskuvan. Silloin ajattelin lähinnä, että minkäs teet. Sitä on mahdotonta estää kokonaan, vaikka merkitsisikin kuviin oman vesileimansa. Enkä itsekään ole varma, mitä oikein pitäisi tehdä, jos joku niin toimii, eikä vastaa yhteydenottoihin.

Mutta nykyään, kun valokuvaamisen ja blogin ottaa niin sanotusti enemmän tosissaan, asia ei haihdu mielestä vain olan kohautuksella. Enkä toivoisi, että kukaan muukaan tekisi niin.

Olen itsekin oppinut tekijänoikeusasioista alkujaan kokemuksen kautta, enkä silleen "järkevän kaukokatsoisesti etukäteen opetellen". 

Ei niistä oikein kukaan paasannut silloin, kun olin itse ala-asteen loppupuolella 2004-2005 ja alettiin pyöriä itsenäisesti netissä, omia ekoja kotisivuja sun muita järkäten. En tiedä, opetetaanko tekijänoikeuksista nykyään koulussa (toivon todella, että opetetaan), mutta silloin ei taidettu vielä kunnolla opettaa.

Mäkin olen nettimaailmaan kasvaessani tehnyt virheitä – ja oppinut niistä. Tullut pikkuhiljaa tarkemmaksi, että tekisin oikein. Ja tulos on se, että tänä päivänä olen mielummin liian tarkka, että käyttämäni materiaali on itse tuottamaani tai muutoin vapaasti käytettävissä, kuin välinpitämätön.


id-tekijanoikeudet-blogeissa

Tositilanteen edessä on turha väittää, että "ei tiennyt", kun jostain tulee lasku tai syyte väärinkäytöstä.

Lisäksi on muita ylenkatsovaa vakuutella itselleen tai muille, miten "ei siitä ole haittaa" tai "ei siitä kumminkaan mitään koidu". Jos et itse kunnioita tekijänoikeuksia, on aika tekopyhää valittaa, jos joku muu sitten pölliikin sinun materiaaliasi. Tai vaikka et itse välittäisi, et voi kieltää muita välittämästä.

Kyseenalaistan myös muissa blogeissa käytetyt kuvat, jos niissä lukee netistä kopioitujen kuvien perässä vain tyyliin "Lähde: Googlen kuvahaku/Pinterest/Weheartit". Ne eivät ole pätevä lähdetieto.

Hämmästyttävän moni itseään sosiaalisen median ammattilaisena pitävä tekee tätä edelleen.

Ja kuvien lisäksi sama ulottuu myös muuhun. Jos teet youtube-videoita, kannattaa olla tarkka niiden käyttämiesi musiikkien kanssa. Muuten voi käydä niin, että ne vaivalla vääntämäsi pätkät joutuvat youtuben toimesta mykistetyiksi. (Harmi, ettei netistä luvattomasti kopioiduille kuville voi käydä samoin. Että katoaisivat, kun vaikka joku Googlen sensori tunnistaisi ne varastetuiksi.)

Mäkin etsin viime kuussa varmaan ainakin 12 tuntia tekemääni häävideoon sopivia taustamusiikkeja, jotka olivat tekijänoikeuslisenssiensä puolesta vapaasti käytettävissä ja julkaistavissa. Ihan vain, jotta asiakas pystyisi halutessaan julkaisemaan videon julkisesti. Budjetti ei sallinut sitä, että oltaisiin voitu maksaa johonkin biisiin yksittäinen käyttölisenssi.

Kuten monissa leffoissa eri asiayhteyksissä sanotaan, tekijänoikeusasioidenkin huomioiminen on asia, jossa ihmisten pitää tehdä päätös:

Valinta sen väliltä, mikä on helppoa, ja mikä oikein.


– – –

Tällaista mulla on lähiaikoina pyörinyt mielessä. Ei nyt ollut mitään kovin positiivista settiä, mutta sainpahan purettua ulos. Kuvatkin ovat vanhoja, kun uudemmissa oli liikaa hymyä.

Tuo Pinterest-asia häiritsee edelleen, kun sieltä ei vieläkään ole vastattu. Sitä ajatellessa tuntuu, kuin keuhkojen päälle olisi asetettu iso kivi. Harmittaa niin. Mutta jos siihen ei tule kohta jotain edistystä tai vastausta, luulen, että asia on pakko unohtaa. Turha hautoa jotain sellaista pahaa mieltä aiheuttavaa, mille ei voi mitään.

Onko sulla kokemusta mistään vastaavista asioista?
Miten olet itse oppinut tekijänoikeusasioista, ja mitä ne merkitsevät sinulle?

Nopeat itsetehdyt lahjat: Kangastusseilla kuvioidut t-paidat

Ei kommentteja:
t-paita-tuunaus


Toisin kuin yleensä, mä en tänä jouluna kerennyt tekemään juuri mitään joululahjoja itse. Siihen ei yksinkertaisesti riittänyt ei aika eikä voimat, mikä oli tosi harmi. Mä rakastan tehdä lahjoja itse. Ja sitä fiilistä, kun onnistuu tekemään lahjan, joka sopii hyvin saajalleen.

Vietettiin joulupäivät jälleen meidän perheiden luona Espoossa. Olin oikeastaan hankkinut kaikki joululahjat jo ajoissa marraskuussa, kun tiesin, miten kiireinen joulukuusta oli tulossa. Se osoittautuikin tosi järkeväksi ratkaisuksi.

Mutta koska tänä vuonna (oon siis edelleen vuodessa 2017) jouluaattoa edelsi yksi kokonainen vapaapäivä, ehdin vielä aatonaattona käydä palloilemassa Helsingin jouluruuhkissa sekä leikkimässä länsimetrolla, sekä toteuttamaan yhden viime hetken vision.

Vaatteiden kuviointi kangastusseilla on yksi nopeimpia tapoja tehdä omaperäisiä lahjoja.

Ainakin jos tietää, millainen kuviointi vaatteen kantajan tyyliin sopii.


t-paita-tuunaus


Kangastussit sopivat moneen. Mä oon aiempina vuosina tehnyt muun muassa mummille joululahjaksi kissapiirroksin kuvioituja paitoja (jotka julkaisi mun instagramin jouluvinkki -kuvasarjassa muutama viikko sitten), ja itselleni tähän mennessä jo lähes puhki käytetyn kakkaemoji-kuosisen kangaskassin.

Tällä kertaa sain päähäni repäistä siinä vanhan huoneeni lattialle mun veljille lahjaksi uniikit t-paidat.

Könysin jouluruuhkien keskellä nopeasti jostain vaatekaupasta mukavat mustat t-paidat, ja askarteluliikkeestä valkoisen kangastussin. Muuta ei tarvittu, kun äidiltä löytyi silitysrauta jo sopivasti valmiina. Meidän kotiin semmosta ei vieläkään ole saatu hankittua.

Vähän nauratti, kun vaatekaupan myyjä kehotti säilyttämään paitojen hintalaput, jotta ne olisi mahdollista palauttaa, jos eivät sopisi. Kelpuuttaisivatkohan takaisin uusien kuvioiden kera?

Kangastussit toimivat yksinkertaisuudessaan niin, että

  1. piirretään kuvio,
  2. annetaan sen kuivua pari tuntia,
  3. silitetään kuviota silitysraudalla (ilman höyryä) suunnilleen 5 minuuttia.

Sen jälkeen kuvion pitäisi kestää normaalia pesemistä.

Joskus piirtämistä voi helpottaa se, jos kangas on teipattu lattiaan. Ja jos väri meinaa mennä kankaan läpi, sen alle voi laittaa vaikka tavallista piirustuspaperia suojaksi. Ja jos pelkää, että väri tarttuisikin silittäessä kiinni silitysrautaan, siihen väliin voi laittaa vaikka leivinpaperia.


t-paita-tuunaus t-paita-tuunaus

Tällä kertaa toiseen paitaan tuli haleja kaipaava kaktus, toiseen ruusupäinen pääkallo.

Ensimmäinen lähti liikkeelle erään toistuvan tilanteen innoittamana (=veli kuristaa mut haleihinsa aina kun tulen kylään), jälkimmäinen seurasi ihan muuten vaan extempore perässä.

Kallo on tietenkin anatomisesti täysin vinksallaan, kuten Roope taisikin sanoa, mutta ihan sama. Kumpikin kelpasi kantajansa mielenmaisemaan. Ja jos en olisi paljastanut itseäni, veljet olisivat kuulema kuvitelleet mun vaan löytäneet tosi osuvat paidat Jack & Jonesista. :D

Piirrosten ideoista en kyllä ota täyttä kunniaa, koska käytin toteutuksessa inspiraationa muita netistä löytyneitä vastaavia kaktuksia ja kalloja.


t-paita-tuunaus


Voitte kuvitella, mikä ergonomisuuden huippu mun piirtämisasento tossa lattialla on ollut, haha.

Harvemmin tulee piirrettyä valkoisella kynällä mustalle pohjalle. Se on jotenkin nurinkurista, ja varsinkin moniulotteista, "varjostettavaa" kuvaa piirtäessä, se on aika haastavaa. Kankaalle piirtäminen poikkeaa muutenkin jonkun verran paperille raapustelusta, kun varsinkin joustava kangas venyy vähän kynällä painettaessa.

Mutta oon kyllä näihin pikapaitoihin aika tyytyväinen, varsinkin kun vastaanotto oli niin iloinen. :)


Mitä tykkäät, onko jompikumpi enempi sun makuun? Oletko itse kokeillut kankaan kuviointia kangastusseilla?