Lähiseutumatkailua Tampereen lähialueilla – Paikallista nähtävää Hattulasta Pälkäneelle

2 kommenttia:
lahiseutumatkailu-pirkanmaa

Tehtiin kesäkuussa pienellä porukalla ihana lähiseutureissu Tampere – Hattula -välille. 

Niin paljon kaikkea kaunista ja kiinnostavaa voi löytää läheltäkin, jos vain tietää mistä ja mitä etsii. Tai uskaltaa vaan lähteä jotain hitaampaa tietä kulkemaan ja pitää silmänsä auki mielenkiintoisten kylttien varalta. Ja usein pelkästään Suomen luontokin on (hyvällä säällä) kunnon kesäfiilistelyn arvoista. Matalan kynnyksen kotimaan matkailua parhaimmillaan!

Testailin tällä reissulla ekaa kertaa mun uusinta, tyyliltään ja asetuksiltaan ehkä eniten filmikameramaista filmikameraa, mitä oon tähän mennessä käyttänyt (Nikon FE2). Vähän vaatii vielä harjoittelua käyttää pitkästä aikaa manuaalitarkennusta, ja varsinkin se, että muistaa kelata filmiä joka kuvan jälkeen. Mutta tuli aika ihania muistoja silti!


Lähdettiin matkaan ennen puoltapäivää, suoraan motaria Tampereelta kohti Parolaa, turhia aikailematta.

Ensimmäinen kohde oli Parolan Rompetori, jossa haluttiin olla ajoissa, ettei missata parhaita löytöjä. 

Kyse oli kirpputoritapahtumasta Parolon asemalla, ja kaikenlaista siellä olikin. Ei mikään minikirppis! Ilmeisesti täällä järjestetään aina aika ajoin erilaista tapahtumaa, ja niistä kirjoitetaan Parolan asema -nimistä blogiakin.


lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa


Mäkin tein pieniä löytöjä. Vähän kyllä jäi harmittamaan, etten ottanut sitä hienoa isoa pistetaulua silloin kun se vielä oli vapaana. Tai sitä myyjän itsensä tuunaamaa coolia, vanhanaikaista potkulautaa, vaikka se vähän suolaisen hintainen olikin. Olisi ollut sata kertaa coolimpi kuin ne Tampereenkin keskustan täyttäneet sähköpotkikset.

Kirppistelyn jälkeen jatkettiin vähän matkan päähän Hattulan kirkolle

Pakollinen paikallinen nähtävyys jos lähistöllä pyörii – ja oli kyllä täysin vierailun arvoinen. Ainakin jos vanhat rakennukset, kirkot tai Suomen historia kiinnostaa.

Kyseessä on keskiaikainen tiili/kivikirkko 1400-luvulta, ja ikäänsä nähden vieläpä hyvin säilynyt. Ei tässä maassa ole kovin montaa keskiaikaista kirkkoa jäljellä, kun valtaosa niistä oli puukirkkoja, ja jostain kumman syystä monet niistä on aikoja sitten esim. poltettu matalaksi...


lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa


Kirkon sisäkaton alkuperäiset maalaukset, ulkoilmaan verraten tosi viileä sisäilma ja keskellä kirkkoa jouhikkoa soitellut opastyöntekijä loivat paikkaan tyynen, rauhallisen tunnelman. Opaskierrosta ei otettu, vaikka sekin olisi voinut olla vaihtoehto, mutta oppaalta sai ihan ilmaiseksikin vastauksia kysymyksiin, jos vain tiesi, mitä halusi kysyä.

Viereisessä rakennuksessa oli myös pieni käsityöputiikki, jossa piipahdettiin kurkkaamassa tarjontaa.


Hattulan kirkolta lähdettiin ajamaan Pälkäneentietä takaisin Tampereelle päin.

Ajatus oli, että ajellaan rauhassa, ja jos matkan varrella tulee vastaan jotain mielenkiintoista, pysähdytään.

Spontaanius kunniaan! Tällä metodilla yhdeksi pysähdyspaikaksi valikoitui joku ihan pieni kirpputori tien vieressä pellon vieressä. Tarjontaa oli tosin juuri koettuun rompetoriin verrattuna hyyvin pieni, ja ulkona haisi ihan lannalta. No, kokemus sekin.


lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa


Ehkä paras ylläri oli, kun vastaan tuli Rönnvikin viinitila. Paikan nimi oli entuudestaan tuttu, kun oltiin töissä huvitoimikunnan kesken harkittu sitä yhdeksi kesäjuhlapaikkavaihtoehdoksi, joten vähän oli hajua, mihin oltiin menossa.

Rönnvikin viinitilalla järjestetään viininmaistajaisia, ja sellainen onnistuu pienelläkin porukalla.

Tilalla myydään muun muassa erilaisia herukoista itse tuotettuja viinejä. Ei oltu millään ryyppymeiningillä matkassa, varsinkaan kun yksi oli kuskina. Mutta meille sopi se mahdollisuus, että maistajaisen pystyi ottamaan kolmeen pekkaan jaettuna. Valittiin neljä eri viiniä, joista jokaisesta kaadettiin yksi lasillinen. Kavereiden kesken – varsinkin kun kukaan ei ollut kipeä – sopi ihan hyvin jakaa yhteiset lasit. Just sopivaa, siinä sai maistettua makuja ilman humalaa.

Tilalla oli myös viinimyymälä, josta ostettiin mukaan kotiintuomisia!

Mä en ole suuri viinien ystävä, mutta nämä viinit maistuivat. Siis siitä huolimatta, että ne maistuivat ihan oikeilta viineiltä, eikä miltään makeilta viinilimuilta, kuten muut kuin normi rypäleviinit yleensä mielletään.


lahiseutumatkailu-pirkanmaalahiseutumatkailu-pirkanmaa


Yksi mun mielestä tosi mielenkiintoinen kohde matkan varrella oli Pälkäneen rauniokirkko

Olin lukenut siitä aiemminkin, keskiaikainen kirkko 1500-luvun vaihteesta. Raunioissa on vielä pääosin seinät tallella, mutta kattoa ei ole, vaikka kattamista esimerkiksi lasilla onkin mietitty vaihtoehdoksi. Piha oli vähän liian pieni, että mun objektiivi olisi riittänyt koko kirkon mahduttamiseksi kuvaan. Mutta synkkenevien pilvien alla raunioiden sisällä kävellessä tässä oli kunnolla tunnelmaa.

Jos mä haluaisin mennä naimisiin kirkossa, tällainen rauniokirkko sellainen, minkä kelpuuttaisin. 

Ei sillä, että ehjissä kirkoissa olisi jotain vikaa, niitäkin on hienoja yksilöitä. Ja monilla kirkoilla on mielenkiintoinen historia. Ja usein myös onnistuneet sisätilat, jotka luovat sellaisen kirkoille ominaisen mieltä rauhoittavan tunnelman.
Mutta rauniokirkko: taivasalla, jotenkin enemmän luonnossa kiinni, ihan eri tavalla tunnelmallinen. Eikä yhtään ristiä tai muutakaan uskonnollista koristetta tai merkkiä missään. Aika täydellistä.


lahiseutumatkailu-pirkanmaa lahiseutumatkailu-pirkanmaa


Näiden tärppien lisäksi pysähdyttiin kahvilassa, jossa toinen kavereista oli aikoinaan kesätöissä, ja viimeiseksi vielä yhdessä järven kyljessä olleessa kahvilassa upeiden maisemien yllä (unohdin paikan nimen). Ihan ei ehditty vierailemaan Strutsitilalla, jonka ohi loppumatkasta ajettiin, mutta ehkä ensi kerralla sitten!

Ihan täydellinen kesälauantai, jonka varrella tuli vähän sivistettyäkin itseään!

Ootko sä kokeillut tällaista matalan kynnyksen lähiseutumatkailua?

Mä en ole häähullu, MUTTA...

2 kommenttia:

...rakastan häitä.

Tavallisena vieraana oon ollut häissä vaan kerran, joskus lapsena, mistä en sitten paljoa muistakaan.

Mutta jos en häistä tykkäisi, en kai mä muuten ole tykännyt niitä valokuvata jo useampana vuotena? Se kun on hirveän iso duuni, ja iso vastuu harteilla.

Mutta mä en ole häähullu. Tai hulluna häihin, mitenpäin sen sitten sanookaan.

Oikeastaan mua ärsyttää erityisesti stereotyypisen populaarikulttuurin luoman häämielikuvan ulkonäkökeskeisyys ja materialistisuus.

Ärsyttää se, että kaikkeen mitä voidaan myydä "hää" -etuliitteellä, on kaksi kertaa kalliimpaa kuin sama ilman sitä etuliitettä. Ärsyttää, miten markkinat osaa luoda niin monta erilaista häihin liittyvää "pakko saada" -asiaa, jotka ei oikeasti olisi mitenkään pakko tai edes tarpeellista tai järkevää. Ärsyttää aika moni asia, niistä voisi kirjoittaa omankin juttunsa.

Mutta silti mä aion kirjoittaa häistä ja niiden suunnittelusta. Miks ihmeessä, kun osa tosta nykyajan hääkulttuurista saa osin harkitsemaan kahdestaan salaa naimisiin karkaamista?




1. Mulla on kokemusta häistä.

Häitä aika paljon valokuvanneena tiedän entuudestaan yhtä sun toista häistä ja häiden suunnittelusta. Mistä tykkään ja mistä en niinkään, mikä voisi toimia meillä ja mikä ei. Siitä on hyötyä mulle, ja tätä kautta voisi olla myös muille.

Mua ärsyttää, että valtaosa keskustelusta, vaikka nyt hääasioihin liittyen, käydään nykyään suljetuissa ryhmissä, eikä netissä avoimilla foorumeilla. Niiden kautta olisi mahdollista googlettaa muiden kokemuksia ja mielipiteitä asioihin – asia, mitä Facebookissa ei voi tehdä. Kaikki foorumeilla käyty keskustelu alkaa tyrehtyä pikkuhiljaa vuoden 2009 jälkeen, kun Facebook on lyönyt läpi. Ja foorumille jääneet keskustelut ja mielipiteet alkavat olla auttamattoman vanhentuneita. Nykyään muiden mielipiteet löytääkseen on pakko löytää ne Facebook-ryhmät, jossa sitä keskustelua käydään. Vaikka joskus tekisi mieli vaan lopettaa koko Facebookissa oleminen kokonaan.

Onneksi avoimissa blogeissa jaetut vinkit ja mielipiteet on sentään vielä mahdollista löytää googlettamallakin.

2. Rakastan juhlien suunnittelua.

Ja ylipäätänsä suunnittelemista, kartoitusta, vertailua... tosin vaan aiheissa, jotka mua kiinnostaa. Ja tää nyt kiinnostaa. Voin jakaa tänne mun vertailuja sun muita, kun siihen asti päästään.




3. Mulla on ollut hääaiheiset inspiraatiotaulut Pinterestissä tulilla jo vuodesta nakki ja keppi. 

Joku voisi kysyä, miksi ihmeessä, mutta tää liittyy taas aiempaa, että kun tykkään suunnitella ja haaveilla... joten miksi ei?

Maku on kyllä matkan varrella muuttunut paljon, lähes kaikissa aihealueissa, ja se on ollut aika hauska huomata. Et kuitenkaan löydä näitä tauluja mun Pinterest-profiilista (ainakaan vielä), ne on piilossa.

Say yes to the dress -tv-ohjelma on muuten mun "quilty pleasure" kevyttä taustaohjelmaa vaativiin hetkiin. Vaikka se sen "Are you going to say yes to the dress" -fraasin pakottaminen aiheuttaakin vähän vilunväreitä...

4.  Hääjutut inspiroi yleisesti ottaen niitä, jotka haaveilee häistä tai suunnittelee häitä. Eikä tästä suunnitteluvuodesta tule muutenkaan ihan perinteinen.

Ja sehän kai se mun juttu on, jakaa inspiraatiota. Plus että tykkään kirjottaa mun ajatuksista ja siitä, mitä elämässä on meneillään.

Tän suunnittelun kanssa on vähän pakkokin pistää hösseliksi, ellei kaikkea halua tehdä etänä. Mulla on enää vajaa 1,5 kuukautta aikaa Suomessa, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.




Edellinen postaus oli vähän tynkä, enemmänkin sellainen ilmoitus. En oikein keskinyt siinä kohtaa muuta sanottavaa. Lykkättiin kertomista ylipäätänsä niin, että saatiin ensin kerrottua tärkeimmille läheisille. Olis ollut aika ikävää, jos äiti olisi lukenut uutiset Instagramista, haha. Ja oli siinä muutenkin vielä jotenkin vähän epärealistinen fiilis, kun yhtäkkiä tapahtuu jotain, mitä on odottanut jo aika kauan.

Mutta tuossa oli ainakin muutama syy, minkä takia tämä aihe tulee näkymään myös täällä blogissa, ainakin jonkun verran. Vaikka ei pelkästään hääblogiksi olekaan muuttumassa, saati että olisin jaksanut perustaa kokonaan erillisen hääblogin. Ihan riittävästi tässä on meneillään muutenkin.

Toivottavasti viihdyt mukana! <3

Tai sitten skippaat ne hääaiheiset postaukset, jos ne meinaa aiheuttaa spontaaneja oksennusreaktioita.