


Mä en ole koskaan ajatellut, että olisin jotenkin aktivistityyppiä. Oon enemmänkin sellaista heittäytyjätyyppiä. Jos oon oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin miksi ei.
Vähän niinkuin tämä Firenzeen lähteminen. Oikea aika, sopiva elämäntilanne ja mielentila – no ei muuta kuin rattaat pyörimään vaan. Heittäydyin ajatukseen, joka muuttui päätökseksi.
Perjantain vietettiin maailmanlaajuisesti ilmastolakkopäivää, johon mekin täällä Firenzessä osallistuttiin.
En oo elämäni aikana ollut monissa mielenosoituksissa, oikeastaan vain viime keväänä Helsingin ilmastomarssilla, ja jotain vuosia takaperin Tahdon2013 eli tasa-arvoisen avioliiton puolesta järjestetyssä mielenilmauksessa.Tätä perjantaita varten me ideoitiin ja piirreltiin edellisenä iltana kylttejä porukalla yhden kaverin luona. Menin mielenilmaukseen meidän kielikurssiryhmän kanssa, alkujaan ihan sen opettajan ehdotuksesta.
Oon viimeisen parin viikon aikana elänyt aikalailla omassa kuplassani, kun deadline-paineissa piti saada eräs projekti purkkiin, ja se vaati paljon neljän seinän sisällä koneen ääressä istumista, yhteen asiaan keskittymistä. Eli jos tämä meidän italian kielen kurssin opettaja ei olisi tuonut asiaa esiin, olisin todennäköisesti ollut ihan pihalla koko tapahtumasta. Ihmetellyt vaan sitä nuorison määrää kadulla sitten perjantaina.