Arkea Firenzessä: Marraskuinen maanantai + purkkijuustokakun resepti

Ei kommentteja:
firenze-arki


Maanantaina oli niin kaunis päivä, että mulle tuli spontaani fiilis kirjoittaa siitä.

Mun arki ei ole täällä mitenkään järin säännöllistä, ennemmin päinvastoin. Koska mulla ei ole kursseja vaan opiskelu on itsenäistä, se oma päivä- ja viikkorytmi pitäisi luoda itse. Ja voin sanoa, että ei ole kovin helppoa. Varsinkin kun on opiskeluarjen sijaan tottunut päivätöiden luomaan säännölliseen rytmiin.

Viimeistä kuukautta on rytmittänyt eniten useammankin eri kaverin vierailut ja yöpymiset mun luona, sekä mun muutaman päivä visiitti Roomaan. Nyt ei kuitenkaan pitäisi vähään aikaan olla tulossa majottuvia vieraita, joten yritän luoda itselleni jonkinlaista lukurytmiä. Tai vaan ylipäätänsä yritän käyttää aikaani täällä hyödyllisesti asioihin, joita mun pitäisi täällä tehdä  oli siinä sitten mitään rytmiä tai ei.


firenze-arki firenze-arki firenze-arki


Unirytmi helahtelee edelleen, mutta sen historiikin loppukiristä ja sen jälkeisestä uupumuksesta selvittyä oon vaan tyytyväinen, jos onnistun saamaan päivän käyntiin ennen puoltapäivää. Tänäkin maanantaina tulos oli kyllä vähän heikompi, kun unohduin edellisenä yönä liian myöhäksi selaamaan Pinterestistä häämekkoja, samalla kun tuli katsottua Young Sheldon -sarjan koko ensimmäinen tuottari.

Mutta kun heräsin, maailma oli valoisa. Makasin mun parvella, vedin kukkaruukusta* ikkunaluukun auki, ja tajusin, että tänään on poikkeuksellinen päivä. 

*Siinä on sellainen lankaviritelmä. Yritän joskus saada esiteltyä tän mun kämpän täällä blogissa.

Sateisen, kostean kolean marraskuun keskelle oli tullut lämmin (lähes 20 astetta) ja aurinkoinen päivä. Ehkä mulla oli etukäteen jotain ajatuksia päivän tehtävälistasta, mutta koska oon täällä itse omien aikataulujeni rouva, laitoin suunnitelmat uusiksi. Pakkasin laukkuun luettavaa, muistiinpanotarvikkeet, juomapullon, mandariineja ja edellisenä iltana sopivasti eväsrasiaan tekemäni juustokakun, ja lähdin ulos.


id-firenze-arki

Kyseinen juustokakku vilahti mun instagram-storyssa jo silloin maanantaina, ja sain pari pyyntöä ohjeesta, joten tässä tämä:

PURKKIJUUSTOKAKKU eli eväsrasiaan tehty juustokakku

Ilman uunia & ilman liivatetta.

Purkin koko noin 12 x 12 cm, korkeus n. 5 cm. Tämä kuvassa oleva on sellainen perus Ikean muovipurkki (tilavuus 6 dl). Tämän ohjeen kokoisesta syö yksi ihminen arviolta 2-3 kertaa.

POHJA:
  • Puolikas pötkö oreo-keksipaketista (olisikohan noin 10 keksiä)
  • Pari rkl sulatettua voita
TAIKINA:
  • n. 1,5 dl vispikermaa
  • 200 g maustamaton tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
  • Suunnilleen 2-3 rkl sokeria
  • Noin 1 rkl vaniljasokeria
  • Vajaa puolikas sellasesta pienestä ja ohuesta valkosuklaalevystä, eli noin 40g
OHJE:
  1. Murskaa keksit esim. lusikan avulla kulhossa. Sekoita sulatettu voi muruihin ja sekoita massaksi. Painele tasaiseksi kerrokseksi purkin pohjalle. Laita jääkaappiin odottamaan.
  2. Sulata valkosuklaa esim. vesihauteessa, ja anna sen jäähtyä vähän.
  3. Sekoita sokerit vispikermaan ja sekoita vaahdoksi (huom. älä ylisekoita!).
  4. Riko tuorejuuston rakenne esim. haarukalla pienempiin paloihin ja sekoita haarukalla tai puukapustalla (vispilässä se massa jäisi klöntiksi sinne sen vispilän sisään) vaahdotetun kerman joukkoon sen verran, että seoksesta tulee tasanen.
  5. Lisää joukkoon sulatettu valkosuklaa ja sekoita tasaiseksi.
  6. Lusikoi seos purkkiin keksikerroksen päälle, ja pyri saamaan pinta tasaiseksi ja tiiviiksi, niin että sinne massan väliin jää mahdollisimman vähän ilmakuplia.
  7. Laita jääkaappiin odottamaan syömistä tai pistele heti poskeesi. Nam!


firenze-arki firenze-arki


En jaksanut edes meikata, koska väliäkö sellaisella, olisi vain hukannut valoisaa aikaa. Kävelin kotoa nin 50 metriä läheiseen japanilaistyyliseen puistoon, jossa olin muutama viikko sitten kaverin kanssa käydessä havainnoinnut täydellisen kohdan istua ja lukea.

Ja sinne mä asetuin muutamaksi tunniksi. Puiden läpi siivilöityvään auringonvaloon, syksyisen maiseman keskelle. Ja se tuntui niin kodikkaalta. Turisteja kulki välillä ohi, mutta ei häiritsevästi.

Luin mukana tuomaani aineistoa, söin juustokakkua, ja unohduin välillä tuijottelemaan sitä ympäröivää maisemaa. 

Historiallista maisemaa, jossa häiritsi korkeintaan vähän ne horisontin yhtenäisyyden rikkovat nostokurjet.

Aurinko laski vähän ennen viittä, jolloin puistosta oli aika poistua  täällä puistot harvemmin on auki vuorokauden ympäri. Jatkoin vielä lukemista kotona, että sain yhden kappaleen valmiiksi. Oli ajatus mennä salille, mutta nyt tuntui, että se saa jäädä johonkin sateisempaan päivään. Niitä kyllä riittää. Sen sijaan kirjoitin jo kuukauden hyllyllä odottaneet postikortit viimein valmiiksi. Siitä tuli lähestulkoon voittajafiilis.


firenze-arki firenze-arki firenze-arki


Olisipa tällaisia päiviä enemmän. Varsinkin sen sellaisen vapautuneen, tyynen fiiliksen osalta siis.

Säätilat vaikuttaa muhun niin suoraan, että luulen tän päivän tyyneyden tulleen osin ihan tosta auringosta.

Säät on täällä nyt marraskuussa vähän samaa luokkaa kuin Suomessa kesäkuussa: vaikeasti ennustettavia ja vuorokauden sisällä moneen kertaan vaihtuvia. Ennustuksiin on hankala luottaa, mutta vähän jännittää ensi viikolle lupailtu lämpötilan putoaminen alle kymmenen asteen, jolloin yölämpötila tippuu lähemmäs nollaa. Sisälämpötila putoaa sen mukana, eikä mun kämpässä ole lämmitystä. Tai olisi yksi liikuteltava sähköpatteri, mutta sähkö on kallista, eikä se kuitenkaan koko kämppää lämmitä. Katsotaan, pärjäänkö ilman sitä...

Mutta toisaalta, tuossa lukupaikalla on katos. Ehkä siellä voisi viihtyä sateellakin, vaikka sade on noin muutoin mulle yleensä sellanen voimakkaasti epämotivaatiota ja väsymystä yhteen tiivistävä elementti.

(Arvatkaa vaan miten onnistuneeksi tunnen oloni, kun sain kerrankin kirjoitettua postikortteihin jostain muustakin kuin säästä, haha!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti