Perutaanko häät? – Koronan vaikutus hääsuunnittelussa

10 kommenttia:
haapari-kesahaat


Viime viikot ovat olleet monilla hääpareilla synkkiä, epävarmoja ja ahdistavia. Meilläkin on takana pitkä pohdinta siitä, miten meidän häiden käy.

Ihan aluksi ajateltiin, että odotellaan rauhassa, vaikka jonnekin toukokuuhun asti, ja mietitään siinä kohdin uudestaan tilanteen mukaan. Tähän asti monet tämän kevään hääparit ovat jo joutuneet siirtämään häitään, ja kesähäitä suunnitelleet ovat katselleet kauhuissaan tilanteen etenemistä. Sitten tuli THL:n ennusteet koronan etenemisestä, ja Facebookin hääryhmät alkoivat täyttyä hääpäivän vaihtoon liittyvistä kirjoituksista. Eri sävyisistä; osalla päivän vaihtaminen sujui kadehdittavan sujuvasti, mutta monilla on ollut hankaluuksia.

Alkoi ahdistaa. Onko meidänkin pakko siirtää? Kannattaako se tehdä jo nyt? Onko pakko tehdä joku ikävä kompromissiratkaisu? 

Meidän hääpaikka on tietenkin jo seuraavankin kesän osalta ihan täyteen buukattu. On ihan kamala punnita ratkaisuja, jotka tuntuvat vain olevan toinen toistaan huonommilta.

Kun on suunnitellut pitkään unelmiensa häitä, epävarmuus niiden toteutumisesta tuntuu siltä, kuin joku vetäisi äkisti maton pois jalkojen alta. Oot yhtäkkiä ihan tyhjän päällä, ja koko suunnittelusta katoaa kaikki hyvä fiilis.


haapari-kesahaat


Mä olin viime viikolla samaan aikaan niin pettynyt, surullinen ja vihainen, että sitä on hankala kuvailla.

Ehkä oon pääosin näyttänyt ulospäin coolilta, mutta sisällä on ollut sellainen stressimyrsky, että ei paremmasta väliä.

Oon pettynyt, kun käytännössä lähes valmiille suunnitelmille on pakko miettiä vaihtoehtoja, jotka eivät tunnut yhtään niin hyviltä kuin alkuperäinen suunnitelma. Surullinen, etteivät kaikki vieraat välttämättä pääse paikalle tämän tilanteen takia. Tai jos ettei saadakaan just niitä tiettyjä tarkkaan valittuja palveluntarjoajia.

Ja samalla aika vihainen, kun tuntuu, että ympärillä syyllistetään siitä, jos kaiken jälkeenkin sitä jaksaa vielä toivoa parasta. Tai torutaan siitä, että ihminen kehtaa murehtia tällaista, kun maailmassa jollain on oikeita ongelmia ja että tässä on vakavammista asioista kyse kuin meidän häät.

Ei ole reilua, jos ei saa olla pahoillaan suunnitelmien muuttumisesta ja mahdollisesta kariutumisesta.

Että jos just nyt tuntuu siltä, että tää kaikki on ihan perseestä, niin jonkun mielestä siinäkin tilanteessa pitäisi tiristää asiasta esiin jotain positiivista. Ihan kuin jokaista negatiivista ajatustaan pitäisi pyydellä anteeksi ja tasoitella sitä omaa ääneen lausuttua harmiaan tyylillä "eihän tää nyt oo mitään verrattuna siihen mitä maailmalla tapahtuu, eihän häät nyt terveyden edelle mene"... No ei ole ja ei mene, mutta voi tää silti vituttaa ihan saatanasti. Eikä sitä tarvitse pyydellä anteeksi.

Sori kaunistelematon kielenkäyttö, tältä se nyt vaan on tuntunut.


haapari-kesahaat


Mutta kukaan ei vielä tiedä varmaksi, miten tilanne kehittyy.

Me mietittiin asiaa, luettiin muiden ajatuksista ja keskusteltiin joidenkin läheisten ja kavereiden kanssa.

Punnittiin meidän heinäkuun häille mm. näitä vaihtoehtoja:

  • Siirto kesälle 2021?
Ei onnistu samassa paikassa, koska meidän juhlapaikka on jo ihan täyteen buukattu.
  • Siirto kesälle 2022?
Ihan liian kaukana tulevaisuudessa.
  • Etsitään joku toinen päivä kesäsesongin ulkopuolelta 2020-2021 välillä?
Ensi syksy ei tunnu olevan riittävän pitkällä, jos juhlaa lähtee siirtämään heinäkuulta. Ja marraskuu-maaliskuu eivät vaan tunnu meille sopivalta. Siinä on liian iso muutos koko kokonaisuudessa, kun unelma on kesähäät...
  • Vaihdetaan juhlapaikkaa?
Meillä kaikki suunnittelu lähti liikkeelle juhlapaikan valinnasta, ja kun se täydellinen paikka löytyi, juhlapäivä valittiin sen mukaan, mikä oli paras mahdollinen vapaana oleva vaihtoehto. Kun kaikki on lähtenyt paikasta, ei sitä kevyin perustein lähde vaihtamaan...
Lisäksi meillä on tässä paikkavalinnassa jo iso varausmaksu kiinni, joten nykyisen varauksen peruminen tässä kohtaa ei ole ihan simppeli homma.


Mikään näistä ei vaan tuntunut hyvältä.


haapari-kesahaat


Lopputulos oli se, että päätettiin olla siirtämättä meidän häitä. Eikä siirretä, ellei ole pakko.

Kaikki meidän vieraat eivät ehkä voi osallistua, tai ehkä osa haluaa osallistua vain vihkimiseen. Se on tietty iso harmi, mutta mikään vaihtoehdoista ei ollut ilman jotain negatiivista puolta. Myös toteutusta ja yksityiskohtia pitää ehkä vähän miettiä joiltain kohdin uusiksi... Mutta me koettiin tämä tässä kohtaa meille parhaaksi valinnaksi.

Mutta jos rajoitukset jatkuvat sinne asti, se voi sitten olla pakottava syy lykätä häitä.

Ei haluta odottaa yhtään ylimääräistä ellei ole pakko, mutta ei meillä ole mikään aikomus olla tieten tahtoen vastuuttomiakaan. Jos on pakko, juhla lykätään ensi kesälle, ja silloin meidän pitää mahdollisesti keksiä myös toinen juhlapaikka. Ja valita ehkä kesälauantain sijaan jokin kesäperjantai, jos meidän valitsemilla palveluntarjoajilla on jo lauantait varattu. Mutta me ei tehdä siirtoa paljon ennakkoon, vaan vasta kun on varmuudella todettu, ettei häitä voi pitää nyt heinäkuussa.

Faktahan on se, ettei kukaan osaa sanoa vielä varmaksi, mikä kesällä on tilanne. 

Meidän hääpäivään on vielä yli kolme kuukautta, ja ennusteet ja arviot vaikuttavat heittelevän lähes päivittäin. Seurataan tilannetta, katsotaan miten tää koronatilanne etenee.


id-haapari-kesahaat haapari-kesahaat haapari-kesahaat


Jos jotakin, niin sain tästä päätöksestä edes hetkellisen mielenrauhan. 

Viime aikaisen epävarmuuden ja stressin myötä multa katosi kaikki motivaatio ja into koko hääsuunnittelusta ja -järjestelystä. Vaikka tulevaisuus ei ole sen selvempi kuin ennen päätöstäkään, sen myötä tuli vähän kevyempi olo. Ja se sellainen fiilis, että voitaisiin vaikka jatkaa meidän kutsujen suunnittelua. Ja niihin koronavaraus (vähän kuin säävaraus) -lisälappusta. :)


(Kuvissa ihana hääpari kesältä 2018  – Ai vitsit kuinka mä toivon, että meidänkin hääpäivä yhtä kaunis ja onnellinen!)

"Tervetuloa kotiin, toitko tuliaiseksi koronan?" – Kotiinpaluu Italian vaihdosta

Ei kommentteja:
id-korona-vaihto-opinnot


"Kiitos kiitos, ja ei, en tuonut."

Tän kirjoituksen pointti ei nyt ole mikään koronahekumointi, vaan se, millaista on ollut palata Suomeen kaiken tän keskellä.

Ja faktahan se on, että korona on ollut suurin – ja jossain kohdin jopa ainoa – puheenaihe jo useamman viikon ajan.


Näkyikö korona Firenzen katukuvassa silloin, kun mä elelin vielä siellä?

Eipä oikeastaan. Palasin Suomeen helmikuun vikalla viikolla. Silloin Firenzessä ei ollut vielä uutisoitu kuin parista ensimmäisestä koronatapauksesta, ja kaupungissa elo oli mun silmin normaalia. Kaupoissa ei näkynyt hamstraamista. Turisteja oli mahdollisesti hiukan vähemmän kuin edellisellä viikolla, mutta ei huomattavasti, oli muutenkin off-season-aika. Ja mäkin olin aina vaan iloinen, jos joskus oli vähän väljempiä hetkiä niillä keskustan kapeilla kaduilla. Aasialaisilla turisteilla saattoi näkyä maskeja naamoilla, mutta siinäkään ei ollut mitään yllättävää – niitä näkyi heillä jo ennen koronaakin.

Suomeen paluun jälkeen on tapahtunut paljon ja nopeasti.

Ei mulle, vaan koko maalle, Italiasta nyt puhumattakaan. Oon kuullut lukemattomia kertoja eri ihmisiltä, että ”sä palasit sieltä Italiasta kyllä just sopivaan aikaan”. Niin kai. Lähdin juuri ennen kuin tämä epidemia räjähti koko Italian laajuiseksi, ja loput suomalaiset vaihtarikaveritkin seurasivat jonkun ajan päästä mun perässä, vaikka heillä olisi ollut vielä useita kuukausia vaihtojaksoa edessä.

Nyt jos jostain matkalta palaa, niin monien mielestä niiden pitäisi jäädä sinne missä on, koska ”ei tarvi tulla tänne tartuttaa jos kerta on pakko matkustella”. Ei sillä, että nyt edes kannattaisi matkustaa minnekään, saati että se olisi rajojen sulkeutumisen jälkeen edes järin helppoa. Mun mun tapauksessa se puoli vuotta oli siinä kohtaa täynnä, ja koti kutsui. Juuri sopivasti. Jos se jonkun persettä kutittaa, niin on aika outoa.


korona-vaihto-opinnot


Miltä sitten tuntui palata kotiin puolen vuoden Italiassa elon jälkeen?

Pääasiassa hyvältä, siitä viimeksi mainitsemastani dippastressistä huolimatta. Plus nautin suuresti suomalaisesta ruuasta, herkuista ja täsmällisyydestä. Ja sisätilojen lämmöstä, siis ihanaa kun ei tarvitse enää jatkuvasti palella! Mutta toisaalta tuntuu myös vähän tylsältä. Sinänsä juuri mikään ei ole muuttunut, mutta osittain kuitenkin on. Nykyinen koti ei tunnu enää niin kotoisalta: se on puolessa vuodessa muuttunut enemmän Roopen kodiksi, kuten mun yksiö aikoinaan oli enemmän mun koti. Samat maisemat vähän kyllästyttää, ja Tampere tuntuu kovin pieneltä ja yllätyksettömältä.

Samaan aikaan myös yleinen ilmapiiri koronateemassaan on ollut aika raskas, ja kaikki kevään kivat ja odotetut tapahtumat ovat kadonneet kalenterista. Jopa pienryhmän maalauskurssia on lykätty, ja diplomityöohjaukset pitäis olla vaan etänä.

Mä oon suunnittelijaluonne, ja koko kevään kalenterin tyhjenemisestä tuli tosi tyhjä olo. Ja veikkaan, etten ole tän tunteen kanssa ihan yksin.

Siihen vielä päälle se, miten olin kaivannut ulkomailla kaikkein eniten läheisten, ystävien ja kavereiden näkemistä, ja nyt sekään ei tietysti ole yleisesti yhtään suositeltavaa. Ja se on tehnyt paluusta ihan erilaista, kuin ennakkoon kuvittelin.


korona-vaihto-opinnot


Olin innoissani myös töihin ja normaaliin päivärytmiin paluusta, vaikka sen osalta vedettiinkin hetkeksi matto pois jalkojen alta.

Hengasin pääasiassa kotona ekat pari viikkoa, kun töistä toivottiin, etten tulisi heti toimistolle. Vähän myöhässä tosin, koska ehdin sinne paikan päälle asti, ennen kuin tää keksittiin. Silloin ei ollut karanteeniohjetta, eikä Firenze ollut epidemia-aluetta. Eikä mulla ollut mitään oireita, eikä ole tullut sen jälkeenkään. Eli siis varovainen varatoimenpide, mutta nykyistä tilannetta ajatellen varmaan ihan järkevä veto, vaikka ylimääräinen olikin. Muutoin maaliskuun ekalla viikolla oli vielä aika rauhallista, verrattuna viimeisen kahden viime viikon koronainfojen tykitykseen.

Nyt töitä on onneksi lähes normaalisti, vaikka tietenkin tän tilanteen käänteiden värittämänä ja etätyömahdollisuuteen varautuen.

Elämä on lähinnä pelkkää kotia, dippaa, töitä ja pikaisia lähikauppareissuja. 

Yllättäen siinä on aika paljon samaa, kuin mitä mulla oli voi vikat pari kuukautta Firenzessä. Tuntuu samalta. Paitsi, että täällä näen jopa paljon enemmän kavereita, kuin siellä, vaikka kavereiden näkemistä oikeasti välttelisi. Tuntuu, että olin siellä tahattomastikin enemmän erityksissä ihmisistä, kuin täällä.

Jos jossain tulee nyt käytyä, se rajoittuu pääasiassa välttämättömyyksiin, ja hyvin harkittuihin poikkeuksiin. Perjantaina kyllä hain kotimatkalla muutaman kakkupalan mukaan uudesta Cake House Café -kahvilasta, joka avattiin juuri Keskustorilla. Kamalan epäonninen ajankohta aloittaa tai ylläpitää kahvilaa tai ravintolaa! Toivottavasti kovin moni yritys ei kaadu tän koettelemuksen myötä konkkaan...


korona-vaihto-opinnot


Meidän kahden hengen perhe on siitä onnellisessa asemassa, ettei kummankaan tarvitse just nyt olla huolissaan omasta työtilanteesta.

Mä oon yliopiston osalta jo niin loppuvaiheessa, etten muutenkaan olisi jatkuvasti läsnä kampuksella. Eikä rakennusala ole ainakaan vielä näyttänyt suuria hidastumisen merkkejä. Toki, jos työmaat hiljenee, niin sitten tilanne voi muuttua huonompaan nopeastikin, ja se vaikuttaisi laajasti koko Suomeen... Tämä tilanne ei kuitenkaan ole käynnistynyt samoista lähtökohdista kuin 90-luvun lamassa, jonka trauma on tälläkin ammattikunnalla edelleen varsin tuoreessa muistissa. Mentaliteetti on erilainen. Suhtaudun tulevaisuuteen optimistisesti.

Roope sen sijaan saa enemmän olla huolissaan opinnoistaan kuin töistä. Jos tilanne pahenee, niillä voi tulla kutsu töihin, ja siinä tapauksessa sitten jää kurssit kesken. Samaa koskee monia muitakin.

Koska itseen kohdistuvia isoja talous- tai terveyshuolia ei ole, ja läheisilläkin on toistaiseksi kaikki ihan hyvin, isoin mietinnän aihe on meidän kesälle suunnitellut häät. 

En vaan kertakaikkiaan ole vielä valmis ryhtymään juhlien siirtämiseen, joten seuraillaan rauhassa, miten tämä tilanne kehittyy... Kyllähän se iloa siitä suunnittelusta syö, kun ei ole varma, onko meillä kesällä hääjuhla vai ei. Mutta odotetaan nyt vielä hetki. Heinäkuuhun on kuitenkin vielä suht pitkä aika, ja uutta tietoa tuntuu tulevan lähes joka päivä.


korona-vaihto-opinnot


Loppuun muutama sana koronasta.

Koronavirus ei katso kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti silmästä silmään. 

Joiltain se vie työt alta, osaan ei vaikuta, ja jotkut se pakottaa töihin henkensä uhallakin. Osa on riskiryhmää, osa ei tiedä onko katupölynuhaa, kausiflunssaa vai koronaa, osa ei saa mitään oireita vaikka levittäisikin virusta. Paikkakunta, ikä, elämäntilanne, sosiaaliset suhteet ja ihmisten luonne tekevät tilanteesta erilaisen kohdata ja kestää – niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti.

Tän epätasa-arvoisen asetelman vuoksi meidän pitää yrittää suhtautua tilanteeseen ja toisiimme suurella empatialla. Ottaa pää pois sieltä omasta perseestä ja yrittää osata asettua toisten asemaan, ajatella muitakin kuin itseämme ja omia läheisiämme. Vaikka pohjimmainen syy on sama, ihmiset kohtaavat sen vuoksi keskenään osin samoja ja osin täysin eri ongelmia.

Mieti hetki sitä riskiryhmään kuuluvaa, jolle virus voi olla kohtalokas.
Epätoivoista yrittäjää, jonka talous kyykkää pohjamutiin, kun ihmisten kotona pysyminen vie asiakkaat.
Itsepäistä anhusta, joka ei ymmärrä omaa parastaan ja pysy kotonaan, koska kokee nähneensä jo kaiken ja arvottaa sosiaaliset suhteet oman terveytensä yläpuolelle.
Kevytmielistä nuorta, joka naiivisti kuvittelee, ettei tämä koske häntä ja hänen läheisiään.
Yksinäistä opiskelijaa, joka menee Alkoon, mutta baarin sijaan ryyppää kavereiden kanssa skypen välityksellä.
Ihmisiä, joille asian vakavuus ja laajuus on yksinkertaisesti tosi hankala hahmottaa, vaikea käsittää uhkan todellisuus, ja toteuttaa yhtäkkiä kaikki toivotut toimenpiteet.

Yritä ymmärtää muita, vaikket olisikaan kaikkien kanssa samaa mieltä.

Jos olet eri mieltä jonkun kanssa ja haluat välttämättä oikaista tai kehottaa häntä toimimaan toisin, lähesty sovinnolla äläkä sodalla. Riittää että ollaan sodassa virusta vastaan, ei me tarvita jatkuvaa vastakkainasettelusotaa tähän päälle.

Mä en ole terveydenalan asiantuntija, joten en tiedä, onko mulla tämän suhteen muuta annettavaa kuin oma näkökulmani (jos se jotain kiinnostaa). Ehkäpä jossain muussa aiheessa jotain mukavaa ajatusten harhautusta?

Kun korona-aihetta ei lähesty asiantuntijana eikä voimakasmielipiteisenä aktivistina, se on aika hankala aihe kirjoittaa. Liikutaan sillä "miltä musta tuntuu"-tasolla. Samalla pitää vähän varoa, mitä sanoo, ettei vaikuta välinpitämättömältä ja että pysyy ajantasaisissa faktoissa. Ja silti niin, ettei myöskään lietso turhaa paniikkia.

Jos ajantasaiset faktat kiinnostaa, suosittelen mm. instagram-tilejä @laakari.anni ja @vastalaake.fi. Niissä on asiat kerrottu selkeesti kuten ne on.


korona-vaihto-opinnot


Kavereiden kesken huumori auttaa mua ja monia muitakin sietämään tilannetta. Ei vaivuta apeaan yksinäisyyteen omissa poteroissamme, vaan pidetään toisemme järjissä tän tilanteen yli!